 |
Yksi ranskalaisen laatujournalismin lippulaivoista, 76 painoksena 27 eri kielellä ilmestyvä Le Monde Diplomatique, muuttuu sarjakuvaksi. Lehden toimituksessa on kuumeisesti mietitty ratkaisua nykyiseen mediaympäristön muutokseen ja miten oma tuote voitaisi sopeuttaa lukijakunnan vaatimuksiin. Monelta Diplon tilaajalta kun lehden pitkät ja analyyttiset artikkelit tahtovat jäädä kokonaan lukematta.
Ratkaisuksi toimituskunnalle esitteli Pasadenan yliopiston vertailevan semiotiikan professori Léopold Ferdinand-David Vandermeulen (s. 1925) kehittämänsä synteettisen kulttuuripopularisoinnin ohjelmansa pohjalta syntyneen kokeellisen pedagogiametodin, jonka avulla tietoa voi popularisoida ja soveltaa sarjakuvan muotoon.
Le Monde Diplomatique alkaa siis ilmestyä sarjakuvana, vuoden siirtymäajan ilmestyy perinteinen lehtikin, mutta tammikuun 2012 Angoulêmen sarjakuvafestivaaleista lähtien ainoastaan sarjakuvaversiona.
“Älkää peljätkö: sarjakuva on edistystä”, toteaa Léopold F.D. Vandermeulen pääkirjoituksensa lopuksi ja opettaa kädestä pitäen miten sarjakuvia luetaan.
Le Monde Diplomatique – sata sivua poliittista sarjakuvaa 1
Alkuperäisteoksen nimi: Le Monde diplomatique en bande dessinée, 2010
Päätoim. Léopold Ferdinand-David Vandermeulen
Toim. Guillaume Barou et al.
Taiteellinen neuvonantaja Morvandiau
Suom. Kirsi Kinnunen
Into 2011
100 s.
ISBN 978-952-264-062-8
Hinta: 24 €
Yllä oleva on tietysti huumoria. Erittäin harmaa eminenssi Léopold F.D. Vandermeulen on belgialaisen tutkijan David Vandermeulenin (s. 1968) luoma hahmo, joka on julkaissut ainakin vuodesta 1997 alkaen. Angoulêmessa 2011 Vandermeulen esitteli Le Monde Diplomatiquen sarjakuva-antologiaa, joten ensi tammikuussa lehti ei liene ainakaan yhtä näkyvästi siellä esillä.
Diplon sata sivua sarjakuvaa on neljäntoista sarjakuvan kooste. Asiasisällöltään sarjakuvat ovat yhtä painavia kuin Diplon tekstipainotteiset numerot, osassa sarjakuvista lehden vakiotoimittajat ovat olleet mukana käsikirjoittamisessa. Ensimmäisen selailun perusteella asiapainotteisuus näytti osin vieneen tilaa kuvilta, siis vallitseva käsitys asialähtöisyyden tuottamasta tekstipaljoudesta näyttäisi pitävän paikkansa. Tarkempi lukeminen osoittaa kuitenkin toista.
Sataa sivuun mahtuu pääkirjoituksen lisäksi kolmestoista sarjakuvaa. Tekijöitä on kahdeksantoista, laajalti ympäri maailman: Ruotsista Etelä-Afrikkaan, Belgiasta Etelä-Koreaan. Suurin osa on kuitenkin Ranskasta.
Diplo alkaa Juhuyn Choin Etelä-Korean toisen maailmansodan jälkeisellä historialla. Tekstiä on paljon ja kuvat pieniä. Tarina on kuitenkin selkeä ja jäntevä. Jaetulla Korean niemimaalla ei ole vapauden ja diktatuurin edustajat, vaan demokratiavaje on etelässäkin ollut ilmeinen. Pohjoisessa on liian hyvä vihollinen, sisäpoliittinen lyömäase, jotta sen kanssa todellisiin neuvotteluihin pyrittäisiin. Toinen vahvasti tekstiin luottava tekijä on ruotsalainen Joanna Hellgren, joka raportoi Gazan avustussaattueista. Ranskalainen Mad Meg pohdiskelee otsikolla Villamammutin paluu innostusta geenipankkien perustamiseen. Taka-ajatus hiipii lukijan mieleen.
Taiteelliseksi neuvonantajaksi palkattu Morvandiau on päättää julkaisun antamalla taidonnäytteen miten suuria tekstimassoja käsitellään. Hänen sarjakuvansa pohjana on perhe- ja solidaarisuusasioiden valtiosihteeri Nadine Moranon kaksi puheenvuoroa vuodelta 2009. Monipolvisen ja -mutkaisen tekstin taustaideologian Morvandiau näyttää yhdellä kuvalla kuuden sivun puhekuplavyörytyksen jälkeen.
Ranskan sisäpolitiikka on monen sarjakuvan aiheena. Grégory Jarryn ja François Ruffinin fotonovellissa Bernard Arnault’n elämän viimeiset päivät lääkäriltä kuolemantuomion saanut Louis Vuitton Moët Hennesyn johtaja tapaa lakkauttamansa tekstiilitehtaan entisen työntekijän. Fabrice Néaud oikoo kansanedustaja Christian Vannesten homofobisia, mukafilosofisia lausuntoja. Osa niistä on kuultu Suomessakin.
 |
|
Jochen Gerner & Frédéric Lordon: Suljetaan pörssit
|
Kulutuskritiikkiä harrastaa värikylläisesti Victor Gurrey, Jochen Gerner ja Frédéric Lordon kuvallisia symboleja runsaasti käyttäen vaativat, että Suljetaan pörssit.
Pakolaisuuden syihin ja sen synnyttämiin ongelmiin paneudutaan kahdessa sarjakuvassa. Lisa Mandel kertoo kidutuksen ja poliittisen vainon uhrien hyväksi tehtävästä työstä Marseillesissa. Libanonilainen Mazen Kerbai piirtää runollisen Kirjeen äidille, viestin Välimerelle ja kotikaupungilleen Beirutille.
Maximilien Le Roy ja Michel Warschawski kertovat puolanjuutalaisen Marek Edelmanin (1919-2009) elämäntarinan. Elämänsä mittaan Edelmanilla oli useasti perusteltu syy lähteä kotimaastaan pakolaiseksi. Tunnustettuna kirurgina hänellä oli mahdollisuus jäädä, vaimo ja lapset eivät kuitenkaan samaa painetta kestäneet.
 |
|
Elettra Stamboulis & Gianluca Costantini: Sheikki Mansurin tarina
|
Henkilöhistoriaan ovat tarttuneet myös italialaiset Eletta Stamboulis ja Gianluca Costantini. Yksi Kaukaasian myyttisistä hahmoista on profeetta Mansur, italialainen seikkailija Giambattista Boetti (1743-1798). Myytit ja tarinat ovat historian poluilla sekoittuneet, muotoutuneet omalaatuiseksi kudelmaksi, joka vaikuttaa nykypäivässä. Tämä on otettu sarjakuvan lähtökohdaksi, ja mielenkiintoinen, moniulottuvainen kollaasi on lopputuloksena. Kahteen osaan jakautuva sarjakuva yhdistelee piirroksia, symboleja, valokuvia ja eri kielisiä tekstejä, kaikkea pitää koossa yhtenäinen väritys. Mansurista sukeutuu 1700-luvun Osama bin Laden.
 |
Sarjakuva-Diplon suomalaisittain tunnetuin tekijä lienee kansitaiteilijanakin ollut etelä-afrikkalainen Joe Dog. Hän piirtää ja kertoo vaikuttavasti tositapahtumiin perustavan tarinan Kapkaupungin (valkoisen) keskiluokan asuinalueelta Newlandsista. Suomessa paremmin kuvataiteilija Anton Kannemayerina tunnettu Joe Dog on tehnyt tyylipuhtaan mustavalkoisen sarjakuvan, jonka sisältö on suorastaan inhorealistinen.
Journalismin muutoksen ja sarjakuvan julkikuvalla leikittelevä “pääkirjoitus” avautuu täysin vasta koko sarjakuva-Diplo lukemalla. Kun halutut asiat on tuotu julki sarjakuvana, niiden sisältö ei ole keventynyt. Päinvastoin. Sarjakuvailmaisu tuo parhaimmillaan sanottavaan selkeää lisäarvoa. Le Monde Diplomatiquen vastaus klikkausjournalismiin on siis tarjota entistä laadukkaampaa, syvällisempää taustaa ajankohtaisista asioista.
Kvaakissa keskustellaan Le Monde Diplomatiquen sarjakuvista.
Le Monde Diplomatiquen tekstiversio.