Etsi juttuarkistosta:    

    Etusivu | Uutiset | Arvostelut | Artikkelit | Kolumnit | Linkkihakemisto | Hakukone | Postituslista | Keskustelu
   » Sarjakuvaportaali

anna juttuvinkki | lähetä arvostelukappale | käyttöehdot | mediatiedot

   » Kolumnit

Dragonballin nousu ja tuho
Kirjoittaja: Jari Lehtinen | 20.06.2003 klo 13:08:50 | Luettu 14019 kertaa


Hetken jo näytti siltä, että sarjakuvaharrastajien pitkään odottama mangan maihinnousu vihdoin toteutuisi. Uusi Ruutu -lehtihanke lupasi julkaista parasta eurooppalaista nykysarjakuvaa ja "ensimmäisenä Suomessa" (mikä ei pidä tarkkaan ottaen paikkaansa) mangaa. Yhtyneiden Kuvalehtien suunnittelema koemarkkinointi oli kauttaaltaan epäonnistunut, eikä ensimmäistäkään numeroa koskaan ilmestynyt. Suomi sai luvan tulla toimeen ilman japanilaisia maailman hauskimpia ja jännittävimpiä sarjakuvia.

Hetken jo näytti siltä, että sarjakuvaharrastajien pitkään odottama mangan maihinnousu vihdoin toteutuisi. Uusi Ruutu -lehtihanke lupasi julkaista parasta eurooppalaista nykysarjakuvaa ja "ensimmäisenä Suomessa" (mikä ei pidä tarkkaan ottaen paikkaansa) mangaa. Yhtyneiden Kuvalehtien suunnittelema koemarkkinointi oli kauttaaltaan epäonnistunut, eikä ensimmäistäkään numeroa koskaan ilmestynyt. Suomi sai luvan tulla toimeen ilman japanilaisia maailman hauskimpia ja jännittävimpiä sarjakuvia.

Tästä takaiskusta oli tuskin toivuttu, kun Kustannus Oy Kolibri toi yllättäen markkinoille neljä kirjaa Aasian menestyksekkäimmästä sarjakuvasta Dragonball, jonka piirtäjä on maailmankuulu ja arvostettu Akira Toriyama. Sarjaa on julkaistu vapaasti ja suuria määriä niin islamilaisessa Indonesiassa kuin luterilaisessa Ruotsissakin. Suomessa julkaisu leimattiin nopeasti lapsipornoksi.

Japani = Porno! Porno! Porno!

Tämän ei toisaalta pitäisi olla järin yllättävää. Esimerkiksi Japanin matkaoppaista saa jatkuvasti lukea että manga (joka tarkoittaa sarjakuvaa, eikä mitään muuta) määritellään pehmopornoksi, jos kirjoittaja on hyvällä tuulella. Viis siitä, että samaa mangaa ovat niin Hayao Miyazakin Nausicaan myyttinen moniulotteinen maailma, Rumiko Takahashin kirpeän hauska ihmissuhdetarina Maison Ikkoku, tai Leiji Matsumoton eeppiset avaruusmaailmat. Puhumattakaan Osamu Tezukan Phoenixista, johon sisältyy ei enempää eikä vähempää kuin kokonainen maailmankatsomus. Pornoa mitä pornoa. Siinä kaikki, mitä meidän ikinä tarvitsee tietää, ja mehän tiedämme aina kaiken. Jos ei muuten, niin sillä vastaansanomattomalla perusteella, että "kaikkihan niin sanovat". Mikään ei istu niin sitkeässä kuin vanha kunnon hyvä ennakkoluulo. Mutta tämänhän me kaikki tiedämme.

Mitä Marshall McLuhan sanoi

Ilta-Sanomat tarttui aiheeseen, ja uutisoi empimättä uskomattomuuksia tyyliin "miljoonat nuoret koulutytöt harjoittavat Japanissa prostituutiota". Siis "miljoonat". Toistetaan vielä kerran: miljoonat. Jos toimittaja Heli Karhumäki kirjoittaa "miljoonat", on oletettava että silloin hän puhuu miljoonista. On pakko uskoa, että hän tuntee asiansa, koska hän osaa nimeltä mainita jonkin "enjo kosai"n, josta tavallinen mangan harrastaja kuulee ensimmäistä kertaa.

On tietysti sanomattakin selvää, että koulutyttöjen prostituutio on juuri sarjakuvien syytä, kuten Ilta-Sanomat implikoi. Tällaiset väitteet kuuluvat klassiseen länsimaiseen keskusteluperinteeseen, kun puhutaan sarjakuvista. Kanadalainen viestintäfilosofi Marshall McLuhan huomioi 1960-luvulla maailmankuulussa teoksessaan "Väline on viesti" niitä vaikutuksia, mitä sarjakuvien vastainen ristiretki sai aikaan 1950-luvun Yhdysvalloissa: Typerinkin idioottirikollinen oppi, että sarjakuvat on hyväksyttävä tekosyy epäsosiaaliselle toiminnalle. "Juu, sarjakuvia mä oon lukenu koko ikäni, ne just teki musta tämmösen."

Mitä Aristoteles sanoi

Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkilausumassa esitetään väite, jonka mukaan Dragon Ballin alapäävitsit "normalisoivat pedofiliaa ja tekevät sen … hyväksytyksi". Tässä esitetään kauaskantoinen ja merkittävä oletus. Ilmiön kuvaus tekee siis ilmiön hyväksyttäväksi. Tämäkin on syytä toistaa. Siis ilmiön kuvaus tekee ilmiön - hyväksyttäväksi. Mainiota. Tämän täytyy pohjautua johonkin tieteelliseen tutkimukseen, jota ei ole todellakaan riittävästi uutisoitu. Mikä tutkimus oli kyseessä? Mitä siinä tutkittiin? Ketkä tutkivat? Keitä tutkittiin? Missä tutkimus suoritettiin? Mitkä olivat tulokset? Mihinkään näistä kysymyksistä ei ole annettu ensimmäistäkään vastausta.

Ymmärrän hyvin kyllä, miksi. Tuon oletuksen mukaan pitäisi johdonmukaisuuden nimissä kieltää kaikki romaanit, draamat, elokuvat, novellit – ja sarjakuvat – joissa esiintyy kauheuksia. Mitä Aristoteles tarkoittaa termillä "katharsis", sen voi lukea hänen Runousopistaan, joka on ollut kaikkien tarinankertojien pyhä kirja, ja joka olisi syytä tuntea viimeistään silloin kun ryhtyy keskustelemaan aiheesta. Katharsis nimittäin tarkoittaa sitä, että dramatisoimalla kertomukseen hirveyksiä tai tekemällä niistä pilaa, ihminen vapautuu peloistaan ja puhdistuu. Tämä aristotelinen näkemys, joka on ollut kulttuurintutkimuksen kanonisoitu totuus 2500 vuoden ajan, on tietysti jyrkässä ristiriidassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton näkemyksen kanssa.

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd), joka Dragon Ballin innoittamana, joskaan sitä nimeltä mainitsematta, teki eduskunta-aloitteen kaiken piirretyn pedofiliaa sisältävän kirjallisuuden kieltämiseksi, on toiminut luonnollisesti omantuntonsa ja maailmankuvansa mukaisesti. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tehnyt omalta osaltaan sen, minkä sen tuleekin tehdä. Siinäkään ei sinänsä ole moittimista. Molempien tahojen johtopäätöksien siekailemattomuutta ja tietojen olemattomuutta voi kyllä arvostella.

Kolibrin räpellystä

Sen sijaan Kustannus Oy Kolibri ei ansaitse minkäänlaista päänsilittelyä. Heillä oli kaikki mahdollisuudet tehdä huomattava avaus suomalaisessa sarjakuvahistoriassa. He olisivat voineet tutustuttaa fantastiseen Fushigi Yuugiin, riemastuttavaan Azumanga Daiohiin, klassiseen Astro Boyhin, tai Maailman Kaikkien Aikojen Kauneimpaan Sarjakuvaan nimeltään Clover. Mitä he sen sijaan tekivät? He tarttuivat Dragonballiin, joka ei ole millään tavalla erityisen ansiokas sarjakuva. Japanissa julkaistaan sata kertaa parempia taideteoksia vuosittain niin paljon, ettei niistä osaa pitää edes lukua.

Jos Dragonballia ei julkaista enää suomeksi, se ei ole suuri menetys. Sen sijaan suuri menetys on se, että Kolibrin ainutlaatuisen tumpeloinnin takia (laittamalla julkaisu lastenhyllyyn) ei pitkään aikaan tulla julkaisemaan mitään muutakaan japanilaista sarjakuvaa. Mikä kustannusyhtiö Suomessa haluaa enää kokeilla markkinoita, kun näin vähällä saadaan aikaan eduskuntakyselyitä, boikottiuhkia, ja roppakaupalla kielteistä julkisuutta. Kuka haluaa leikkiä kustantamon maineella maassa, jossa päättävien poliitikkojen tiedon taso perustuu sellaisiin lausumiin kuin "Minulla on sellainen käsitys"! Jos joku urhoollinen kääntäisikin ja julkaisisikin vaikkapa Nausicaan – suuren luokan taiteellinen sarjakuvaromaani jos mikä – viimeistään kohun säikäyttämät valppaat vanhemmat pitävät huolen siitä, ettei lapsosen käsi kajoa japanilaiseen teokseen, vaan tuttuun ja turvalliseen amerikkalaisen poskettomaan väkivaltaan, jota edustavat vanhat tutut X- Y- Hyper- Super- ja Pöperömiehet.

Episodin ainoa lopputulos tulee siis olemaan, että tämän jälkeen manga-nimisen merkittävän taiteen ja kulttuurin lajin ansaittu ja vääjäämätön maihinnousu Suomeen viivästyy kymmenellä vuodella. Joko saamme luvan elää ilman ja hävetä sitä, että olemme löytäneet loistavaa kirjallisuutta pannaan julistetusta maasta, tai sitten tilaamme sen jatkossa ulkomailta, tukien ulkomaisten kustantajien ja kustannustyöntekijöiden työtä. Kiitämme, Kustannusosakeyhtiö Kolibri! Doomo arigatoo gozaimasu. Shimatta!

Mitä Heinrich Heine sanoi

Niinpä on mahdollista, että jatkossa - mikäli lakialoite hyväksytään eduskunnassa - jokaikinen kirjalähetys Japanista tulee erityisen silmälläpidon alaiseksi, ja tulevaa lakia käytännössä soveltaa jokin ummikko tullimies, jolle on sangen helppoa varmuuden vuoksi takavarikoida jokaikinen sarjakuvakirja, jossa sattuu olemaan jostain syystä muutama vitsi seksihuumoria. (Seksihän on kuolemanvakava asia, josta ei saa tehdä pilaa.) Puhumattakaan siitä, jos tarinassa olisi tyttö- tai poikapareja. Piirretyltä hahmolta ei myöskään voi vaatia henkilöllisyystodistusta, joka osoittaisi hahmon iän. Ja mikä parasta, laillisesti Japanissa/Yhdysvalloissa/Saksassa/Ruotsissa julkaistun sarjakuvan suomalainen levittäjä saa lain mukaan rangaistuksen (aloitteen tekstin mukaan a) sakkoja ja jatketusta rikoksesta b) vankeutta). Miten hyvin tullimies ymmärtää japania, on visaisempi kysymys. Ilmeisesti maallamme on oltava varaa palkata postin ja tullin palvelukseen suuri määrä japanin tulkkeja, joiden tehtävänä on selvittää, onko jonkin japanilaisen/länsimaisen kustantamon vapailla markkinoilla julkaisema teos sattumoisin Suomen rikoslain vastainen.

Heinrich Heine huomautti aikoinaan, että siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä. Suomessahan tällaiseen ei ole tarvetta. Riittää että sarjakuvien lukija heitetään Suomessa vankilaan. Ottaen huomioon mangan ja animen ystävien ikäjakauman, niin nuoriso joka on viettänyt nuoruutensa vankilassa, tulee muistamaan omaa historiaansa kirjoittaessaan erityisellä lämmöllä niitä poliitikkoja, jotka viisaudessaan ovat kohdelleet taidetta ja sen ystäviä tälla tavalla. Väinö Kirstinä, jonka nimiin tuo kuuluisa sitaatti on myös usein laitettu, on sanonut muutakin, mm. "Melkein kaikki uusin merkitsevä taide jollain tapaa tuo uutta maailmaan perinnetaustaa vasten katsottuna. Sen vuoksi se murtaa konventioita, totunnaisuuksia. Se koetaan tavallaan loukkaukseksi. Se ei ole aivan miellyttävän tuntuista kaikin ajoin. Toisaalta uudessa ja epätavallisessa ja loukkaavan tuntuisessa on paljon sellaista, mikä ei kuitenkaan ole esteettisesti lainkaan merkitsevää. Kriitikon työ ei ole todellakaan yksinkertaista. Miten erottaa toisistaan törky ja todella aito, vaikka näköjään rosoinen taideteos?"

Suomalaisen poliittisen kulttuurikeskustelun traditio elää vahvana. 1950-luvulla Eduskunnassa laskettiin Tuntemattoman Sotilaan kirosanojen lukumäärä. 60-luvulla poltettiin Tulipunaisen Rubiinin painos uunissa, koska romaanissa naiset saivat orgasmeja (kunnon naisethan eivät saa orgasmeja). Sen jälkeen tuli tähdelliseksi tuomita Hannu Salama, jonka romaanissa humalainen mies pitää juhannussaarnan, joka kuulostaa siltä kuin sen olisi pitänyt todellakin humalainen mies. Ja vielä 60-luvun lopuksi homoseksuellin runoilijan Allen Ginsbergin runon radioesitys johti eduskuntakyselyyn, koska se kuulosti siltä kuin sen olisi kirjoittanut homoseksuelli runoilija.

Yksi kummallisuus tässä kaikessa on. Miten on mahdollista, että kaikki nämä kirjalliset julkaisut (sarjakuvakin on kirjallinen julkaisu) ovat sittemmin tulleet klassikoiksi? Haluaisin mielelläni vakuuttaa, että sellaista vaaraa ei Dragon Ballin suhteen ole, mutta… Riittää kun toteaa totuuden: poliittisten toimijoiden kyky erottaa törky ja aito taideteos toisistaan on historiallisesti ollut erittäin huono.

Tämän jälkeen kaikki hyvin?

Suomalaisessa yhteiskunnassa on todellisia lapsi- ja nuoriso-ongelmia, joihin olisi syytä puuttua. Jos minulta kysytään, kieltäisin sumeilematta TV-chatit, joissa 13-vuotiaat etsivät "seuraa". Pistäisin juopuneet alaikäiset putkaan enkä päästäisi heitä ulos ennen kuin vanhemmat tulevat hakemaan, ja jos ne hulttiovanhemmatkin ovat juovuksissa, he saisivat minun puolestani jakaa saman sellin kelvottoman jälkikasvunsa kanssa. Lakkauttaisin huumeidenkäytöstä annettavat pikasakot ja korvaisin ne välittömällä pakkovieroituksella.

Mutta näissä kysymyksissähän on se vaikeus, että ne ovat oikeita ongelmia, eivät humoristisia kuvauksia ongelmallisesta maailmasta. Kuvauksethan voi viranomainen määrätä kiellettäväksi, poltettavaksi, hävitettäväksi. On valitettavaa, että itse ongelmat eivät häviä niin helposti. Eivät ainakaan taikatemppuja tekemällä, kuten kiinnittämällä huomio johonkin sarjakuvaan, jonka suurin synti on se, että se tulee Japanista, ja mehän kaikki tiedämme erittäin hyvin ja itsestäänselvästi että kaikki mikä tulee Japanista jne. jne.

Faktat, jotka eivät ketään kiinnosta

Lopuksi muutama mitätön tosiasia, joiden ei ole annettu vaikuttaa millään tavalla aiheesta Suomessa käytyyn keskusteluun. (Mikä kertookin keskustelusta paljon.)

Tätä te ette ole koskaan kuulleetkaan: Dragon Ball on sarjakuva, joka kertoo villistä pojasta, luonnonlapsesta, joka ei ole eläessään nähnyt autoja, kaupunkeja, sen paremmin kuin tyttöjäkään. Sarja kertoo hänen pyrkimyksistään edetä kohti kamppailutaidon maailmanmestaruutta, ottelemalla vahvoja vastustajia vastaan turnauksissa, ja seikkailuista joissa hän taistelee hirviöitä vastaan. Sarjassa on koulupoikamaista tylsää pikkuhousuhuumoria, jonka kohteena on 16-vuotias nuori nainen, eikä siinä esiinny lapsipornon häivääkään. Dragon Ballia on ilmestynyt moralismin ihmemaassa Ruotsissa yli 20 osaa, ja niitä saa edelleenkin ostaa vapaasti suomalaisista kirjakaupoista, vaikka identtinen suomalainen painos on vedettykin myynnistä. En tiedä, miksi sitten tähän asiaan ei ole puututtu Helsinki Media Oy:n lehdissä. Siksikö, että ruotsalainen kustantaja ei ole Kolibri?

Ja lapsiporno – jolla tarkoitan elävien oikeiden lasten käyttämistä pornografiassa - on Japanissa jyrkästi lainvastaista, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa, ja niin sen totta vie pitääkin.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.



Tekstiin liittyvät kommentit:

Reima Mäkinen kommentoi 22.06.2003 klo 20:45:18 seuraavaa:
Aikamoinen palopuhe, hyvä Jari.
Ei voi kuin toivoa, että järki voittaisi. Onhan tunnettu tosiasia, että jos oikeustajun vastaista lakia (tässäkin tapauksessa kun se on lähtenyt liikkeelle ääliömäisin perustein ja täysin sivistymättömistä ja muutenkin historiaa tuntemattomista lähteisrtä niin...) tulee rikottua yhdessä asiassa, sitä tulee helpommin rikottua toisessakin. Huonoista laeista ja asetuksista on HIRVEÄ riesa koko yhteiskunnalle.

Kuten jo aiemmin totesin. Onneksi eräs Suomalainen kustantamo harkitsee vielä kohun jälkeenkin mangapokkarisarjan aloittamista.

Tuomas Alahäivälä kommentoi 22.06.2003 klo 22:42:54 seuraavaa:
Asiallista tekstiä. Joku voisi kopioida tämän ja lähettää itse Kolibrille sähköpostina jos tekijä antaa luvan. Saisi nähdä miten siellä reagoidaan.

Taavi Suhonen kommentoi 23.06.2003 klo 13:31:11 seuraavaa:
Hyvä artikkeli, harmi vain kun useimmat eivät sitä tulee näkemään.

Herra Mäkiseltä oli tarkoitus tiedustella, mikä kustantamo ja sarja on kyseessä.

Reima Mäkinen kommentoi 23.06.2003 klo 20:23:00 seuraavaa:
Tyhmäähän tollasta juttua on levitellä kun ei kerro tarkemmin, mutta ihan sillä halusin tuoda asian esiin, kun tarkistin sen kaiffalta (Kemin festareiden aikaan) joka on kustantamossa töissä. Että tilanne ei ole sentään niin epätoivoinen kuin mitä Lehtinen antaa ymmärtää.

Minun asiani ei ole hoitaa muiden julkistuksia. En tiedä aikataulustakaan muuta kuin että vissiin tänä vuonna. Mangasarjojen oikeuksien hankkiminenkin on tiemmä kimuranttia, niin että vuotellaan.

Nappo kommentoi 29.06.2003 klo 11:38:11 seuraavaa:
Vaissoo. Ei mulle oo aku ankasta mitään vaikutteita tullut :)

Reima Mäkinen kommentoi 29.06.2003 klo 15:56:04 seuraavaa:
Kolibrin sivulla on julkaistu sarjan tulevaisuutta käsittelevä tiedote:

http://www.tammi.net/asp/empty.asp?P=3479&VID=default&SID=466524449693158&S=0&C=21878

Antti Valkama kommentoi 28.07.2003 klo 14:35:14 seuraavaa:
Jep. Muuten asiallista puhetta, mutta pari huomautusta DB:n toiselta kääntäjältä.
Ensinnäkin, Päivi Räsäsen lakialoite ei ollut milläään lailla Dragon Ballin innoittama. Eduskunnassa asiasta nosti kohun eräs SDP.n kansanedustaja. Räsäsen aloitteessa esitettiin sellaisen piirrosmateriaalin kieltämistä, joka "oikeina" kuvina on jo nyt laitonta. Räsäsen vetäminen syylliseksi ("Taas ne kristilliset, tietenkin!") on samanlaista leimaamista kuin se, että kaikkea mangaa väitetään pornoksi.
Toiseksi, kustantajat tuovat markkinoille sitä mitä odottavat ihmisten ostavan. DB on ollut myyntimenestys useassa maassa, joten miksei Suomessakin? Valitus siitä että ei tuoda markkinoille riittävän laadukasta tavaraa on turha. Miksi riskeerata firman rahoja taiteellisilla kokeiluilla, kun jap. sarjakuva sinänsä on jo uutuus?

Jarkko Sivula kommentoi 26.09.2003 klo 12:36:40 seuraavaa:
Hyvää tekstiä. tuntuu siltä, että japanilaisia sarjakuvia ja elokuvia sorretaan oikein olan takaa. Jopa eräs japaninkielenopettaja yleisti, että japanilaiset sarjakuvat ovat huonolaatuisia ja täynnä silkkaa väkivaltapornoa...

Myös japanilaiset elokuvat saavat aina 18 läiskän otsaansa vain siksi, että niissä tappaminen on usein rumaa ja epämiellyttävää puuhaa toisin, kuin esimerkiksi James Bondeissa...

hapero kommentoi 18.10.2003 klo 01:19:45 seuraavaa:
Hmmm... Luulenpa, että osapuolten olisi parasta istua saman pöydän ääreen ja keskustella asiasta. Tähän keskusteluun liittyy turhan paljon oletuksia "vastapuolen" ajatuksista. Lausuntoja luetaan kuin piru Raamattua ja käytetään yksittäisiä lauseita löymäaseina. Ja tietenkin irrallaan asiayhteydestä. Jos haluatte oikeasti, että viesti menee perille niin aloittakaa keskustelu yhteisellä foorumilla. Toisten pommittaminen täällä "ei-missään" tuskin johtaa mihinkään.

Vilu kommentoi 25.10.2003 klo 13:43:40 seuraavaa:
Niinpä, itse kerkesin ostaa kaikki neljä suomen kielistä kirjaa, kunnes kuulin että ne otetaan pois myynnistä. Mikseivät ottaisi kaikkia myrkky-lehtiäkin ja muita samantyylisiä jos ottavat DB:n? Itse en kyllä lue sitä lehteä, mutta kun kerran seurantalolla katsoin, niin ohhoh, mkä lehti.
DB:ssa on kyllä ihan hitusen vain sitä, mitä Myrkyissä ja muissa lehdissä on.

hazart kommentoi 26.10.2003 klo 18:49:48 seuraavaa:
Olen tässä miettinyt, että olisiko typerää pistää sarjakuviinkin ikärajat kansiin. Myyjä vois sit pitää huolen, et myrkyt ja muut ei menis alle 15 vuotiaille. Ei sellaista materiaalia osaa arvioida 12-vuotias. Ei tällasia juttuja nuorempana miettinyt, mut sit kun on oma muksu tulossa niin alkaa miettimään. Ottakaa kantaa!

Ranma Myynnissä! kommentoi 28.10.2003 klo 21:28:34 seuraavaa:
BD vedettiin pois, mutta Ranma½ tuli hyllylle...JA SIINÄ TAAS NÄYTETÄÄN RINTOJA. Tämä on järjetöntä. Jos Ramna häipyy idiootti kiihkoilijoiden lapsiporno väitteistä, ei Suomi ole enää vapaamielinen maa...jos on koskaan ollutkaan

k18-lätkät kommentoi 11.11.2003 klo 14:44:42 seuraavaa:
Hieno teksti. Vastaus menee hieman offtopiciksi ja keskittyy tähän; "Mutta näissä kysymyksissähän on se vaikeus, että ne ovat oikeita ongelmia, eivät humoristisia kuvauksia ongelmallisesta maailmasta. Kuvauksethan voi viranomainen määrätä kiellettäväksi, poltettavaksi, hävitettäväksi." ja Jarkko Sivulan vastaukseen: "Myös japanilaiset elokuvat saavat aina 18 läiskän otsaansa vain siksi, että niissä tappaminen on usein rumaa ja epämiellyttävää puuhaa toisin, kuin esimerkiksi James Bondeissa..."

Onko sensuuri tosiaan niin kieroutunutta, että tappamisen näyttäminen huolettomana ja verettömänä on hyväksyttävämpää kuin (karrikoiden) hurmeroiskeet ja suolenpätkien lentely? Painajaisiahan edellisestä saa, mutta se sentään näyttää tappamisen todellisen luonteen ja pistää parhaimmillaan ajattelemaan.

Paskanjauhaja kommentoi 01.03.2004 klo 09:51:54 seuraavaa:
Oevoe...Suomessa on liikaa kukkahattutanttoja...Huoliskohan hurrit tai ryssät paria?

Neko kommentoi 08.03.2004 klo 20:31:07 seuraavaa:
Tämä teksti nyt on ehkä hieman vanha, tai pikemminkin minä kirjoitan liian myöhään, mutta hienosti väitelty, täytyy myöntää. DB oli kumminkin ihan kohtuullisen hyvä sarja, mutta ei ihan kärkipäästä. En tiedä iloitako vai ei, kun Ranmaa alettiin kääntämään suomeksi. Ehkä se oli paha juttu, sillä se on todella huonosti käänetty ja se on taatusti pervompi kuin joku harmiton dragonball. Saa nähdä kauanko kestää, ennekuin ne vedetään pois kauppahyllyiltä, ja uusi kohu syttyy.

Jalmari kommentoi 11.06.2004 klo 00:36:40 seuraavaa:
Nyt kyllä Lehtinen pääsi sanomaan hyvät sanat. Nuo "kukkahattumummot" ovat todella ärsyttäviä omasta mielestäni, koska jos vaikka luen pornoa, niin siinähän on sitä "oikeaa" tavaraa, eikä kukaan tule sanomaan mitään. Mutta jos luen Dragonball mangaa niin sieltähän tullaan perkele poliisin kanssa pidättämään, koska mangahan on pelkkää pornoa ja pedofiilismiä. Varsinkin tuo DB. Niinkuin joku teistä taisi sanoakkin, niin voisihan noihin Manga/anime sarjakuviin laittaa ne ikärajat. Se olisi todella hyvä juttu, koska siinä tapauksessa kaikki osapuolet saisivat osansa ja kaikki voisivat olla tyytyväisiä. Mutta jos johonkin Myrkkyyn laitetaan k-12 ja DB k-18 niin sitten kyllä menen heittämään jotakin kengällä ohimoon. Se olisi jo tyhmyyttä. Myrkystä saa paljon enemmän seksuaalisia vaikutteita kuin jostakin "lasten" sarjakuva DB:stä. (ainakin minun mielestä). Siinä minun mielipide tästä asiasta. En vain jaksa kirjoittaa enempi.. :P

Pyörre kommentoi 17.10.2004 klo 21:24:02 seuraavaa:
Hei! Olen Dragon Ball-fani henkeen ja vereen! Sitä vaan, että mitä hitsin vaikutteita? Mä sain mangakuumeen 10v pikkuveljeltäni, eikä se vielä ole yrittäny pölliä alkkareitani tai nakuilla julkisesti! Ole itsekin vasta 12v, enkä tuijotta Gokun alastonkuvia hirveen himoiten, en ole vaikutteita saanu. Että on tehty taas tikusta asiaa. Mitä järkee? Sitä paitsi Dragon Ballia on hyvä tutkia usealta kannalta. Itse luen paljon, mutta teen muutakin. Vaikka olen lukenut puolet kirjaston nuortenkirja osastosta, en ole ruvennu kattoon sarjiksia nokka pystyssä, mitä osa täällä tekee. On Dragon Ball TOSI laadukasta verrattuna esim. Monster Allergyyn! Dragon Ball rulez!

Se hullu naapurista kommentoi 27.12.2004 klo 15:10:13 seuraavaa:
Nyt on tehty kärpäsestä härkänen,pakko sanoa. Yhä useammassa TV-sarjassa ja elokuvassa esiintyy seksiä ja alapäähuumoria. Mitä järkeä tässäkin taas on? Sarjakuvat eivät ole kaiken pahan alku ja juuri. Tuskin joku pervo ääliö menee hillumaan alasti kadulle tanssimaan napatanssia kukkahattutädeille ja sanoo puolustukseksi että " Näin ne tekee mangassakin "

Enkuli kommentoi 05.02.2005 klo 18:02:37 seuraavaa:
Niinpä niin. Tuskinpa kukaan menee dragonballii luettuaan munasillaan kylille tanssii ja naisia perseistä puristelee. Ihan törkeetä väittää et kaikki huono käytös ois mangasta peräsin. Huonot esimerkit tulee ihan muualta. meidänkii luokan pojat ostelee ärrältä pornolehtii vaik ovat reilusti alaikäsii. Sitten mun yks tutttava poika ostelee myrkkylehtii, vaik se on vasta jotai about 11! nii että miettikääs tätä, kukkahattutädit......Kyllä se maailma on sit epäreilu!!!

Teemu~ kommentoi 06.08.2005 klo 14:11:41 seuraavaa:
Tuli kerran ostettua kaupasta Dragonball Z - pokkari ja vanhemmat olivat ihan kauhuissaan, että et kai sä lue tollasia japanilaisia sarjoja!
Tällainen on siis vanhempieni suhtautuminen mangaan.

kommentoi 30.06.2006 klo 09:11:07 seuraavaa:
mun mielest jotku 6 vuotiaatkin on ostanut tai kattoo Dragon Ball Zeetä

Kaheli kommentoi 01.01.2007 klo 01:31:41 seuraavaa:
Juu eihän siinä olis pitäny olla nii suurta kohua ku on lukenu netissä parilla kolmella kielellä koko DB-sarjan ja niissä ei ole ollut sitä sensuuria..ja sitten suomessa nostetaan karmee hulabaloo ku on jotain pikkujuttuu yhessä mangassa..täällä on liian tiukka valvonta nykyisin

Kommentoi:
Voit esittää kommentteja uutiseen liittyen täyttämällä seuraavan lomakkeen. Muista kuitenkin hyvä kieli ja käytös - asiattomat kommentit poistetaan välittömästi. Laajempi keskustelu on mahdollista foorumilla.

Nimi:  
Sähköpostiosoite:  
Kommentti:  

» Paluu edelliselle sivulle


» Mainos:

   » Haku linkkihakemistosta

Etsi hakusanalla
  
Laajempi haku

mediatiedot | käyttöehdot | hakuohjeet | ehdota linkkiä

© Copyright Kvaak.fi -sarjakuvaportaali