Mannerheim sotakokemusta janoamassa

Reima Mäkisen elämänmakuinen suurtyö kertoo C.G.E. Mannerheimin osallistumisesta Venäjän ja Japanin väliseen sotaan.
 
 
Mantšuria – Mannerheimin tulikaste. Sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus.

Reima Mäkisen suurtyö Mantšuria – Mannerheimin tulikaste paneutuu kaikkien tietämän Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) vähemmän tunnettuihin kokemuksiin Venäjän ja Japanin välisessä sodassa Mantšuriassa vuosina 1904–05. Sarjakuvaromaani perustuu Mannerheimin päiväkirjaan ja tuonaikaisiin kirjeisiin. Mantšurian alue sijaitsee nykyisessä Kiinassa.

Everstiluutnantti Mannerheim on tienhaarassa syksyllä 1904: avioliitto on karilla, sotilasura polkee paikoillaan ja isot velat painavat harteita. Hän järkeilee, että rintamakokemus ja etenkin sankaruus Japanin-sodassa veisi uraa eteenpäin ja auttaisi pääsemään taloudellisesti kuiville. Pietarilainen paroni ilmoittautuu rakuunarykmenttiin vapaaehtoiseksi ja matkaa junalla Kaukoitään keisarikunnan toiseen kolkkaan.

Sodan todellisuus itse paikalla on toinen kuin Pietarissa.
Sodan todellisuus itse paikalla on toinen kuin Pietarissa.

Pietarin sanomalehdissä helpoksi ja menestykselliseksi väitetty sota paljastaa Mantšuriassa toisenlaiset, raadolliset kasvonsa. Venäjä vetäytyy Japanin joukkojen painostuksessa, ja omia vammautuneita ja kaatuneita on paljon. Maan sodanjohto on surkea, upseerit keskittyvät huvitteluun ja Mannerheimin edustamaa ratsuväkeä ei arvosteta. Konkreettisesti sota ilmenee “Gustaf Karlovitšille” aluksi vain partioretkien pieninä kahakoina, mutta tiukkoja tilanteita ja suuria hyökkäyksiä alkaa tulla yhä enemmän.

Reima Mäkisen kunnianhimoinen, vaivalla tehty sarjakuvaromaani tarjoaa kauniin näköisen ja elämänmakuisen kertomuksen, johon lukija uppoutuu. Tekijän herkkä ja paikoitellen kankea piirrostyyli sopii ihmisläheiseen tunnelmaan. Hevoset ja historialliset yksityiskohdat on piirretty tarkasti, mutta ihmiset suurpiirteisemmin impressionistisella vivahteella. Hahmot tuntuvat kuuluvan ympäristöönsä ja heillä on luontevaa tekemistä. Ruuduista välittyy maisemien lämpötila jopa maagisesti.

Sarjakuvantekijä on muuttanut Mannerheimin kirjoittamaa tekstiä dialogiksi henkilöiden välille. Vuoropuhelussa sarjakuvan hahmot kertovat tapahtumien taustoja luonnollisen tuntuisesti ilman keinotekoista selittelyä. Useimpien henkilöiden ulkonäkö on keksitty itse. Mäkinen esittelee hahmoja bloginsa kirjoituksessa.
En ole lukenut Mannerheimin sotapäiväkirjaa enkä kirjeitä, joten sarjakuva oli itselleni ennalta-arvaamaton ja jännittävä. Sota tuntuu sarjakuvassa hyvin sekavalta, mitä se varmasti oli myös oikeasti. Repliikkien vieraat sanat kuten vaikkapa “fanza” eli teoksen sanaston mukaan “kiinalais- tai mongolityylinen talo” tuovat tapahtumiin aitoa tuntua. Sanasto, kartat ja upseerien kaaviot ovat erinomainen lisä sarjakuvaan.
Mäkisen piirrokset ja väritys välittävät ilman kylmyyden.
Mäkisen piirrokset ja väritys välittävät ilman kylmyyden.

Mantšuriassa on runsaasti luettavaa ja siinä näkyy siihen sijoitettu vuosien ponnistelu. Mäkinen on myös itse kustantanut teoksen. Väritys on laadittu taitavasti vesiväreillä ja hiottu tietokoneella. Painoasu on kunnossa.

Kaksi seikkaa valitettavasti hieman heikensi sarjakuvan lukukokemustani: nimettyjä hahmoja on aivan liikaa, uuvuttavan paljon, ja lyöntivirheitä on harmillisen monta nimissä ja kansallisuuksissa. Kaupunki “Yingkou” lukee usein muodossa “Yinkou”. Sama saksankielinen sanonta on kirjoitettu väärin jopa kahdella eri tavalla sivuilla 19 ja 272.

Sarjakuva Mantšuria – Mannerheimin tulikaste on vaikuttava työ. Sitä voi suositella kaikille ihmisläheisistä tarinoista ja historiasta kiinnostuneille, ja Mannerheim-faneille se on toki pakollinen hankinta.

Reima Mäkisen blogi sarjakuvastaan

Keskustele Mannerheim-sarjakuvasta Kvaakissa

Kuvat © Kuvagra 2019

Teksti, piirros ja väritys: Reima Mäkinen

Kustantaja: Kuvagra (Reima Mäkinen), 2019
Paino: AS Pakett, Viro
Formaatti: Sidottu, kovakantinen, värillinen, 272 sivua
ISBN: 978-951-98812-1-8