Entistä rohkeampi Valiant

Valiant Comics nousi menestykseen vain palaakseen loppuun tähdenlennon tavoin 90-luvulla. Tänään uusi Valiant Entertainment valaisee jälleen kustannustaivasta.

Kvaak esittelee alkuperäisen ja uuden Valiantin historian sankareineen ja roistoineen.

Tähdenlento

Marvelin päätoimittajana julkisuuteen noussut Jim Shooter oli 80-luvulla kiistelty monitoimimies. Hän johti myös Marvelin, tuolloin jo entisen työnantajansa, ostamiseen tähdännyttä hanketta vuosikymmenen lopussa.

Tappioon päättynyt tarjouskilpailu kääntyi harrastajien voitoksi. Hankkeeseen osallistunut pääomasijoittaja suostui rahoittamaan uuden kustantajan perustamisen. Voyager Communications, lukijoiden paremmin nimellä Valiant Comics tuntema yritys, perustettiin vuonna 1989.

Valiant käynnisti toimintansa mm. videopelien hahmoilla. Super Mario Bros ja The Legend of Zelda, päätyivät Suomeen saakka Nintendo-lehden sivuilla. Toiminta ei kannattanut, ja yrityksen taru oli vähällä päättyä alkuunsa.

Valiantin todellinen alkusoitto kuultiin, kun se Shooterin aloitteesta lisensoi vanhat Gold Key Comics -hahmot supersankariuniversuminsa peruskiviksi.

Gold Key -sankareista Doctor Solar – Man of the Atom antoi Valiant-todellisuudelle fiktiivisen syntyhistorian ja Magnus – Robot Fighter dualistisen perusluonteen. Kustantajan omista luomuksista osa seikkaili nykyhetkessä, toiset puolestaan Magnuksen asuttamassa tulevaisuudessa. Kuolemattomiin lukeutuvat sankarit saattoivat pitkän ikänsä ansiosta esiintyä molemmissa. (Lue myös Kvaakin Solar-esittely.)

Ensimmäisenä lehtensä saivat Solar ja Magnus 1991. Seuraavana vuonna seurasivat omat hahmot. Harbinger, X-O Manowar, Rai ja Shadowman aloittivat pienillä painoksilla, mutta pian myyntiluvut laskettiin miljoonissa. Valiant kohosi ylikuumenevien markkinoiden nousuvirtauksessa suurten kustantajien kantaan.

Oma sointi

Shooterin kosketuksen saattoi aistia Valiant-kaikkeudessa, josta muodostui verrattain maanläheinen ja tieteellisen maailmankuvan hallitsema. Shooterilla oli vahva näkemys millaisia sarjakuvien tulisi olla. Hän suosi selkeää viivaa sekä tapahtumia katsojan silmien tasalta seuraavaa “kameraa”.

Edellä kuvattujen linjausten mukaisesti Shooter, Bob Layton ja Barry Windsor-Smith hahmottelivat yrityksen julkaisuille yhtenäisen visuaalisen tyylin.

Toimituksen asettamat reunaehdot näkyivät julkaisujen sivuilla monin tavoin. Ihmisten fyysisiä mittoja ei ylikorostettu, eikä sivuilla esitetty ääniefektejä. Kuvitus viimeisteltiin vesivärein, mikä osaltaan erotti julkaisut kilpailijoiden tuotannosta.

Hahmojen vierailut toistensa julkaisuissa suunniteltiin kellon tarkkuudella, ja tapahtumat etenivät reaaliajassa. Kerran esitettyä kohtausta ei toistettu sanallisessa muodossa. Kertauksen ollessa tarpeen tapahtumat esitettiin uudelleen.

Valiantilla oli oma, tunnistettava sointinsa, mikä teki siitä ainutlaatuisen. Shooter esikuntineen myös tiesi mitä koskettimia soittaa. Valiant oli nokkela yhdistelmä markkinointia ja lukuelämystä.

Ennusmerkkejä

Ajan henkeen kuuluivat myyntiä vauhdittaneet erikoiskannet sekä yhteisseikkailut. Ensimmäinen sarjat toisiinsa sitova ponnistus, Unity, oli kesän 1992 suurponnistus. Sen ensimmäinen numero oli ilmainen. Markkinointikikka maksoi itsensä uusien lukijoiden muodossa takaisin. Tämä nosti välillisesti vanhojen numeroiden kysyntää. Hintojen nousu puolestaan kiinnitti keräilijöiden huomion, mikä niin ikään vauhditti uusien numeroiden myyntiä.

Valiant-universumi laajeni nopeaan tahtiin sarjoilla Eternal Warrior ja Archer & Armstrong.

Toimitus ja tekijät rekrytoitiin aluksi pääosin Marvelin riveistä. Seniorisarjaa edustivat Steve Ditko, Don Perlin, Kevin Vanhook, Bob Hall ja Stan Drake. Kasvun myötä Valiant avasi oven myös uusille kyvyille. Uransa alussa olivat mm. Bart Sears, David Lapham ja Joe Quesada.

Aikakauteen kuulunut villitys oli yritysrajojen yli ulottuva yhteistyö. Kesän 1993 merkkitapaus, Image Comics -yhteishanke Deathmate, muistetaan suurena epäonnistumisena, sarjakuvateollisuuden lopun aikojen ennusmerkkinä. Ensi tahdit Valiantin surumarssille oli kuitenkin soitettu jo vuotta aiemmin.

Tulos ja ulos

Valiantin kohtaloksi koitui sen riskirahoitus. Taustalla vaikuttanut pääomasijoittaja arvioi investointinsa muhineen voittojen kotiuttamisvaiheeseen. Toimituksen kakkosmies, Layton, korvasi Shooterin päätoimittajana loppukesällä 1992. Tämä osaltaan tasoitti tietä tulevalle yrityskaupalle.

Kammettuaan Shooterin yrityksestä ulos luonnehti Steven J. Massarsky – jonka harrastajat kollektiivisesti leimasivat tarinan roistoksi – syrjäyttämänsä yhtiökumppanin olleen ihmiset yhteen koonnut katalyytti.

Layton sen sijaan on monessa yhteydessä väheksynyt Shooterin osuutta. Kuitenkin Valiant-universumi muistutti Shooterin Marvelin päätoimittajana vetämää New Universe -projektia. Lisäksi monet tekijöistä, kuten värittäjä Janet “JayJay” Jackson, on kuvannut Shooterin operatiivisen tason moottorina, joka kykeni toteuttamaan selkeän visionsa.

Shooterin mentyä oli Valiantin suosio vasta räjähdysmäisessä kasvuvaiheessa. Bloodshot, Ninjak sekä viimeinen Gold Key -sankareista, Turok – Dinosaur Hunter, rikkoivat kukin vuorollaan entiset myyntiennätykset.

Tapahtumat kulissien takaa eivät ensi alkuun heijastuneet lehtien sivuille. Laytonin ohella käsikirjoitusvastuu keskittyi Vanhookin ja Perlinin käsiin. Kuitenkin moni lahjakkuus oli sulkenut oven takanaan Shooterin lähtöä seuranneista muutoksista johtuen. Kun Massarsky ryhtyi ajamaan yritykseen alan vihattua vuokratyösopimusmallia, liittyi Windsor-Smith lähtijöiden joukkoon. (Lue myös taustoittava Kvaak-artikkeli.)

Jeff Gomez ja Tony Bedard, jotka kokivat yrityksen monet vaiheet, ovat todenneet Shooterin osoittautuneen kriittiseksi tekijäksi myös sarjojen laadun kannalta. Uutuuksista ensin H.A.R.D. Corps, sitten Secret Weapons ja The Second Life of Doctor Mirage osoittautuivat vaatimattomiksi. Shooterin potkuista oli kulunut tuskin vuottakaan, kun julkaisujen yleistaso oli jo kääntynyt jyrkkään laskuun.

Kulissien takaa yritykselle etsittiin ostajaa, ja sen arvoa pumpattiin taivaisiin. Shooterin Valiant oli välttänyt alan pahimpiä ylilyöntejä, kuten saman lehden julkaisemista monen eri kansivariaation voimalla. Nyt kaikki mahdolliset keinot käytettiin myynnin kasvattamiseksi.

Videopelien sankarit

Videopelivalmistaja Acclaim Entertainment osti Valiantin ja sulautti sen osaksi itseään 1994.

Viihdeteollisuus oli Playstation-ajan kynnyksellä. Kasvava peliteollisuus tarvitsi hahmoja ja tarinoita, joita se hamusi sarjakuvien puolelta (Lue Kvaak-artikkeli pelisarjakuvista.).

Kustannusmaailma oli videopelikonkarille tuntematon. Acclaim olikin tavoitellut sarjakuvasankareita peliensä tähdiksi. Turok menestyi videopelimarkkinoilla, ja erityisesti Nintendo 64 -pelaajat muistelevat sitä edelleen hyvällä. Sen sijaan lukijat eivät sulattaneet sankareiden virtaviivaistamista videopelien tarpeisiin.

Valiantin ostaessaan Acclaim oli allekirjoittanut oman tuhonsa. Sarjakuvamarkkinat olivat historiallisen romahduksen kynnyksellä. Siten yritysosto ajoittui poikkeuksellisen vaikeaan kauteen. Valiant Comics hiipui ja katosi kustannuskartalta vuoden 1996 loppuun mennessä.

Tämä olisi ollut oikea hetki tunnustaa virheet ja hyväksyä tappiot. Kymmenien miljoonien alaskirjausta ei kuitenkaan tahdottu näyttää tilinpäätöksessä omistajille. Acclaim poltti härkäpäisesti lisää rahaa romahtaneilla markkinoilla.

Tyhmänrohkea Acclaim Comics

Kustannustoimintaa jatkettiin nimellä Acclaim Comics 1997. Sen päätoimittajaksi palkattiin Fabian Nicieza. Toimitus houkutteli rahan voimin Mark Waidin ja Kurt Busiekin kaltaisia kärkinimiä. Universumi nollattiin jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä.

Ensimmäisen X-O Manowar -lehden kirjepalsta summasi lukijoiden tunteet: liian paljon oli muuttunut. Vanhat lukijat eivät palanneet. Quantum & Woody oli puolestaan harvoja menestyneitä yrityksiä uusien lukijoiden houkuttelemiseksi.

Acclaim luotsasi sarjansa pääosin kunnialla päätökseen vuoden 1998 aikana. Toimituksen viimeisiä yrityksiä oli palkata Shooter kirjoittamaan kaiken eheyttävä Unity 2000 -sarja, mitä ei kuitenkaan julkaistu loppuun saakka. Kustannustoiminta päättyi vuoteen 1999.

Acclaimin historia loppui konkurssiin 2004. Strategia laajentua mediataloksi oli ensin polttanut sen kassavarannot, ja sitten yritys oli ajautunut ongelmiin myös videopelirintamalla.

Vaikeuksien kautta voittoon

Hongkongista Yhdysvaltoihin muuttanut Dinesh Shamdasani ei ollut unohtanut lapsuuden sankareitaan. Valiantin muistoa vaalineen faniyhteisön keskuudessa liikkuivat myös alan sisäiset huhut. Siten Shamdasani oli ajan tasalla, kun Acclaim ajautui selvitystilaan. Hän uskoi huutokaupan kohteeksi päätyneiden hahmojen todellisen arvon arvioitua korkeammaksi.

Shamdasani perusti Valiant Entertainmentin yhdessä lapsuudenystävänsä Jason Kotharin kanssa vuonna 2005. Tarjouskilpailuun he osallistuivat vain jäädäkseen siinä toiseksi. Seuranneet tapahtumat antoivat kuitenkin ystävyksille vielä toisen tilaisuuden.

Salaperäinen sijoittajaryhmä uhkasi huutokauppaan osallistuneita oikeustoimilla. Voittaneen tarjouksen jättänyt taho vetäytyi. Shamdasani ja Kothar eivät sen sijaan perääntyneet. He selvittivät sijoittajaryhmän taustavoimat ja kävivät taistoon. Kiista päättyi lopulta sovitteluratkaisuun, ja oikeudet päätyivät ystävysten haltuun vuonna 2007.

X-O Manowar, Harbinger, Bloodshot sekä Archer & Armstrong palasivat uusina tulkintoina 2012.

Kokemusta kustannusalalta uuteen yritykseen toi Warren Simons. Hän rekrytoi niin toimituksen kuin luovan portaan avainhenkilöt. Simons valikoi lahjakkaat, mutta suurten kustantajien aliarvostamat, tekijät.

Keskeisiin taiteilijoihin lukeutuivat ensin Trevor Hairsine, Doug Braithwaite, Cary Nord ja sittemmin mm. Juan José Ryp. Heidän lisäkseen Robert Venditti ja Matt Kindt vastasivat paljosta käsikirjoittajina.

Uudet haasteet

Uusi Valiant jalosti perintöään taiten. Sarjat modernisoitiin uusin painotuksin. Hahmoista suuri osa tuotiin nykypäivään vähin muutoksin. Kaikkineen sarjat vaikuttivat ilmestyessään yhtä tuoreilta kuin ne tuntuivat paluulta vanhojen tuttujen pariin. Kaikki ei silti ollut entisellään.

Gold Key -hahmojen oikeudet olivat Acclaimin konkurssin yhteydessä palautuneet omistajalleen. Oikeuskiistojen aikana Doctor Solar, Magnus ja Turok oli jo lisensoitu eteenpäin. Tästä syystä uusintapainoksia kyseisten sankarien Valiant-julkaisuista ei ole tätä nykyä saatavilla.

Uuden Valiantin johto korosti monesti laajaa hahmokirjastoa osoituksena aineettoman omaisuutensa lisenssipotentiaalista. Tästä huolimatta sen sarjoissa, kuten Unity ja Imperium, kierrätettiin toistuvasti samoja hahmoja.

Kilpailijoidensa tavoin Valiant pyrki tavoittelemaan laveampaa lukijapohjaa vuosikymmenen puolivälissä. Lentävä sankaritar Faith lukeutui kyseiseen trendiin mutta osoittautui pysyvämmin suosituksi. Kustantaja on myös trendin jo päätyttyä nostanut – kokoonsa suhteutettuna poikkeuksellisen usein – sarjojensa pääosiin naisia ja mustia sankareita. Faithin lisäksi näihin lukeutuvat mm. Divinity ja Livewire.

Faith oli jo alkuperäisen Valiantin ensimmäisiä hahmoja. Uusista sankareista Divinity ja Savage olivat puolestaan uuteen muotoon puettuja Gold Key -hahmoja (vrt. Doctor Solar ja Turok). Taakseen katsova kustantaja pystyi tuskin lainkaan luomaan uutta. Samaan aikaan pohjamateriaali, alkuperäisen Valiantin lyhyestä historiasta johtuen, oli kulutettu loppuun.

Valiantin sarjoista moni päättyi ideoiden ehtyessä lyhyeen. Sen julkaisuista yksin X-O Manowar on yltänyt 50 numeroon. Sekin merkkipaalun saavutettuaan käynnistettiin alusta 2017. Toinen yritys jäi enää puoleen ensimmäisestä.

Kilpailijoiden käsissä uudelleenkäynnistys on osoittautunut tehottomaksi myynnin kasvattajaksi. Sitä se on ollut myös Valiantin tapauksessa.

Alkuvuosien raaka luomisvimma oli kääntynyt lyhyessä ajassa kilpailijoiden ja alan trendien seuraamiseen. Tästä saattoi suoraan lukea yrityksen tilan. Sen perustajat olivat lisärahoitusta hakiessa ajautuneet entistä heikompaan asemaan suhteessa sijoittajiin.

Kohti valkokangasta

Shamdasanin ja Kotharin sankaritarina päättyi irtisanomiseen.

Dan Minz oli ollut Valiantin pääosakas tuotantoyhtiönsä, DMG Entertainment, kautta vuodesta 2014. Minz suoritti yritysvaltauksen hankkimalla Valiantin koko osakekannan vuoden 2018 alussa.

Sijoittajia olivat houkutelleet sarjakuvien sijaan elokuvat, joita perustajakaksikko oli luvannut olevan tulossa. Kokemusta heillä ei Hollywoodista ollut. Minz sen sijaan oli ollut mm. Iron Man 3 -elokuvan osatuottaja.

Kaappauksen yhteydessä Minz toisti elokuvien ja television olevan DMG-omisteisen Valiantin päästrategia. Sony Pictures -yhteistyö oli julkistettu 2015, mutta elokuvien matka tuotantovaiheeseen on tunnetusti epävarma.

Toistaiseksi Bloodshot on jo saanut teatteriensi-iltapäivän. Harbinger sen sijaan on vaihtunut Sonyltä Paramount Pictures -tuotannoksi. Kahta elokuvaa yhdistää tuottaja Neal Moritz. Televisio-oikeudet ovat sen sijaan pirstaloituneet sinne tänne vailla yhdistävää tekijää.

DMG:n määrätietoisuuteen puskea sankarit elokuviin ja televisioon on vuosien myötä hiipinyt epätoivoinen sävy. Oikeuksien hajaannuttua monille tahoille kuulostavat puheet Marvelin kaltaisesta jaetusta universumista enää tavoittamattomilta haaveilta.

Tuiki, tuiki tähtönen

Kiinalaisrahoitteisen tuotantoyhtiön suojissa sarjakuvien kustantaminen vaatii johdon suopeutta. Minz on julkisten lausuntojensa perusteella osoittanut aiemminkaan vain vähäistä kiinnostusta sarjakuviin.

Jo alkuperäisen Valiantin nousukiidon kokeneen Fred Piercen luotsaama yritys on viime vuodet hakenut kannattavaa tasoa. Valiant julkaisee runsaan kourallisen nimikkeitä kuukausittain. Tarinat esitetään pääosin neljäosaisina minisarjoina. Nykymuotoisen Valiantin laatusarjoja on mm. Peter Milliganin miekkaa ja magiaa yhdistävä Britannia.

Valiant on Piercen mukaan saanut vapaat kädet – kun se ei vain menetä rahaa. Tämän on vaikea uskoa riittävän emoyhtiölle, jos kassavirta ei elokuvien voimin aukene.

Kustantajan myyntiluvut osoittavat maltillista nousua edellisvuoteen verrattuna. Silti Valiant on enää valonpilkahdus suurempien kilpailijoiden varjossa.

Elokuvien kassamenestyksen ei voi odottaa mainittavasti nostavan sarjakuvien myyntiä. Kilpailijoidenkaan tapauksessa niin ei ole käynyt. Siitä huolimatta Valiantin tulevaisuuteen on vaikea uskoa ilman elokuvien nostetta.

Voiko Valiant vielä kerran loistaa kirkkaana populaarikulttuurin taivaalla riippuu sijoittajista. Tämä usko on lunastettava lippuluukuilla, kun Vin Dieselin tähdittämä Bloodshot saapuu ensi vuonna teattereihin. Tulevien tuotantojen rahoitus on paljon siitä kiinni.


Kuvat © Valiant Entertainment LLC

Keskustele Valiant-sarjoista Kvaakissa.