Gothamin puolustajat

Batman 1 – Minä olen Gotham

Alkuperäisjulkaisut: Batman – Rebirth, Batman 1-6 (2016)
Tarina: Tom King
Kuvittajat: David Finch, Mikel Janin, Ivan Reis
Värit: Jordie Bellaire
Kääntäjä: Petri Silas
Kustantaja: RW Kustannus
Sidottu, s., 4-värinen, painettu Italiassa
ISBN: 9788833041247
Ovh: 31,95 €

Vuonna 2011 “New 52” -lanseerauksessaan DC-yhtiö pyrki nuorentamaan ja uudistamaan hahmojaan, sekä pelkistämään vuosikausia kumuloituneita juonimöykkyjä uusille lukijoille helpommin lähestyttäviksi. “Rebirth” viisi vuotta myöhemmin oli osittainen palautusliike edeltäneeseen, mutta Batman ei ole suuremmin muuttunut suuntaan tai toiseen. Batmanin apurijoukko on senkun kasvanut, Robineita ja Bat-johdannaisia hahmoja on vain tullut lisää. Bruce Wayne/Batman on hiukan nuorempi, mutta joinakin hetkinä hän kuitenkin on kyyninen kehäraakki, joka on kyllästynyt kissa-ja-hiiri -leikkiin sekopäisten vastustajiensa kanssa. Juuri sen kontrastina “Minä olen Gotham” -albumissa Gothamin kaupunkiin saapuu kaksi idealistista nuorta sankaria viemään Batmanin valokeilasta kaupungin suojelijana.

Tom King on sarjakuvakirjoittajana nopeasti noussut sekä lukijoiden että kriitikoiden suosikiksi. 2014 hän aloitti Grayson-sarjan kirjoittajana DC:lle, 2016 kirjoitti Vertigo-sarjan the Sheriff of Babylon sekä Marvelille Vision-sarjan, jotka nostivat hänen profiiliaan. DC palkkasi hänet yksinoikeudella. Scott Snyderin (ja Greg Capullon) viiden vuoden tarinakaari Batman-lehdessä oli hyvin suosittu, joten suhteellisen lyhyen uran sarjakuvakirjoittajana tehneellä Kingillä oli haastava paikka jatkaa lehden luotsaajana – olkoonkin, että lehti aloitettiin ykkösnumerosta “Rebirth”-kehyksellä varustettuna (RW:n albumissa “DC:n uudelleensyntyminen”). Piirtäjäksi sarja sai pitkän uran Marvelin, Top Cow’n ja DC:n palveluksessa tehneen David Finchin. Suomessa Finchiltä on julkaistu ainakin Kostajat ja Ryhmä-X -tarinoita.

“Minä olen Gotham” -albumin ensimmäinen intro-osa on aika tyypillinen moderni Batman-tarina, jossa otetaan vanha, hieman koominen vihollinen ja tehdään siitä vaarallisen oloinen. Mutta varsinainen uuden Batman-lehden ensimmäinen tarina määrittää linjansa ja tyylilajinsa rohkealla tyylillä heti alusta lähtien. Batmanin toiminta ja kylmäpäisyys ensimmäisissä tarinoissa saisi Jason Bournen ja James Bondinkin kalpenemaan. Batman käyttää myös huipputeknologiaansa mielikuvituksekkaammin kuin yleensä. King kirjoittaa ekonomisella ja nopeatempoisella tyylillä, Finchin taide on komeaa, hän on hillinnyt maneerejaan ja usein liiaksi menevää varjostusta. Kuvakerronta on selkeää ja dynaamista. Jordie Bellairen värimaailma tukee Finchin kuvitusta hienosti. Albumin intron on kuvittanut Mikel Janin ja epilogin Ivan Reis. Lisäksi albumissa on Tim Salen vaihtoehtoiset kannet joka tarinaan.

Albumissa Batmanin ja Bruce Waynen apurina toimii aina luotettavan hovimestari Alfredin lisäksi Duke Thomas, jota ei erityisemmin esitellä ja hänen roolinsa on ainakin toistaiseksi vaatimaton. Kyseessä on suhteellisen uusi hahmo, jota King on käyttänyt paljon aiemmin kirjoittamissaan “Robin” ja “Grayson” -lehdissä. Gotham ja Gotham-tyttö ilmestyvät tarinaan ehkä paperinukkemaisina, mutta saavat lihaa luidensa ympärille draaman ja dramaattisen actionin myötä.

Batman-tarinat nivoutuvat aina jossakin määrin Bruce Waynen/Batmanin psykopatologiaan, lapsuuden traumaan ja pakonomaiseen pyrkimykseen ylläpitää järjestystä Gothamissa -estää vanhempiensa kohtalon toistuminen. Pelkoa herättävä öinen lepakkohahmo on innoittanut suuren liudan painajaisunista nousseita mielenhäiriöisiä vihollisia itselleen, ja status quo on ikuista piirileikkiä rikosten ja Arkhamin mielisairaalan väliä, samalla kun Wayne synkkänä Bat-luolassaan tuijottaa monitoreja odottaessaan syytä laittaa yön ritarin pukunsa päälle.” Minä olen Gotham” asettaa toisenlaisen haasteen. Batmanin tarpeellisuus haastetaan, kun kaupunkiin tulee ylivoimaisesti voimakkaampia sankareita, ja Batmanin täytyy osoittaa oma relevanssinsa. King löytää vanhoihin kaavoihin tuoreita kulmia ja punoo tarinaansa oivaltavasti.

On helppo tehdä toimiva, keskinkertainen Batman-tarina, mutta haastavaa tehdä loistava Batman-tarina. “Minä olen Gotham” on selkeästi keskinkertaisen yläpuolella. Albumi toimii hyvin itsenäisesti, vaikka se onkin pitemmän tarinakaaren alkua. Se toimii hyvin myös vähemmän Batman-kaanonia tuntevalle ja DC-filmien myötä aiheesta kiinnostuneille. RW:n albumissa teksti on albumissa häiritsevän pienellä, puhekupliin jää paljon tyhjää. Lyhyistä repliikeistä kuultaa paikoitellen liiaksi tyylillisesti amerikanenglanti. Takakannessa on tekijätiedoissa huvittava pieni lapsus. Pienet kauneusvirheet vähän ihmetyttävät kokonaisuudessaan komeassa paketissa.

Keskustele Batman-sarjakuvista Kvaakissa.