Facebookissa kysellään, että mikä on C-kasetin ja lyijykynän välinen yhteys. Sen tietävät tuntevat myös dolbyn ja sen vaikutukset.
 |
Christer Nuutinen
Dolbyland
Suuri Kurpitsa, 2016
ISBN 978-952-7160-05-3
80 s., värillinen, pehmeäkantinen
“Dolby viittaa C-kasetin kohinanvaimennusteknologiaan” selventää Karri “Paleface” Miettinen Christer Nuutisen Dolbylandin esipuheessa. Kyse ei siis ole 1980-luvulla vaikuttaneesta syntikkaihme Thomas Dolbystä, vaan hänen taiteilijanimensä antaja Dolby Laboratories -yrityksestä. Firma yritti kieltää taiteilijanimen huonoin tuloksin.
 |
Laajemmin Dolbyland viittaa tiettyyn musiikinkuluttajien joukkoon, joka kokee hengenheimolaisuutta C-kasettiaikakautena syntyneisiin käsityksiin alasta. Näitä käsityksiä Nuutinen luo kuviksi.
 |
Dolbyland ilmestyi Rumbassa vuosina 2005-2011. Lehdestä sarjakuvalle oli varattu kaksirivisen stripin paikka, mutta Nuutinen käytti tilansa runsaasti varioiden. Muodoltaan sarjakuvat vaihtelevat yhdestä suuresta kuvasta sokkelotehtäviin. Runsas yksityiskohtien määrä saa katseen pysymään yhdellä sivulla pitkän aikaa. Miten Stars-yhtye löytääkään bäkkäriltä stagelle?
Stripin jatkuvuutta piti yllä ainoastaan nimi ja aihepiiri. Sarjakuvassa ei ole vakiohahmoja tai seurattavia, Nuutisen tyylikin vaihteli numerosta toiseen. Doolbyland-logo sai erilaisen muodon kulloisenkin käsittelyn mukaan.
 |
Dolbylandissa musiikki oli parempaa ennen. Kuten Radio Dolbylandin juontaja toteaa: “Asiahan on niin, että musiikkia on nykyään aivan liian helppo tehdä. Niinpä sitten tehdäänkin ja tungetaan markkinoille hirvittävää tahtia. Ja todelliset, aidot tekijät jäävät tämän massan jalkoihin.” Esimerkkinä massan jalkoihin jäävästä musiikista mainitaan Foring Bold Arts -yhtyeen vuoden -72 klassikkosessioiden masteroimaton uudelleenjulkaisu… Tämä on vain yksi Dolbylandin satiirisista näkökulmista. Musiikinharrastajaa ja -kuuntelijaa muistetaan monin muinkin tavoin.
 |
Nuutisen pikkutarkan ja runsaan työskentelyn äärellä viihtyy pitkään. Dolbyland levittää musiikin ilosanomaa. Teoksen loppuun lisätty diskografia, “Mini-Aleksandria”, tarjoaa katsauksen siihen millaista musiikkia lukiessa kannattaa kuunnella. Listassa on myös Thomas Dolbyn Airwaves.
* Kvaakissa on keskusteltu Nuutisen ja Suuren Kurpitsan sarjakuvista