 |
Hittiparaati – Suomalaisen sarjakuvan menestystarinat
Tekijät: Ville Hänninen ja Harri Römpötti
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-0842-7
sidottu, kovakantinen
Koko: A5, 176 sivua (kustantajan ilmoitus 240)
Ville Hännisen ja Harri Römpötin Hittiparaati hahmottelee suomalaisen sarjakuvan tietä 1950-luvun aallonpohjasta 2000-luvun kukoistukseen. Tekijät lähestyvät aihetta haastattelemalla kuuttatoista tekijää tai tekijäryhmää, joiden sarjakuvat ovat tavoittaneet kymmeniätuhansia ostajia ja satojatuhansia lukijoita. Konsepti rajaa joitakin merkittäviä, jo kuolleita tekijöitä kirjan ulkopuolelle. Hittiparaati on muutama vuosi aiemmin ilmestyneen Päin näköä! -opuksen sisarteos, osittain valintoja selittää sekin, että päällekkäisyyksiä on haluttu välttää.
Lyhyt johdanto kirjan alussa summaa sarjakuvan kehitystä meillä ja muualla. Tämä kehys kattaa suurin piirtein toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Hänninen ja Römpötti kuvaavat lyhyesti Ranskan ja Japanin sarjakuvateollisuuden syntyä, ja näin Suomen tilanne rinnastuu oivasti lajin suurvaltoihin. Suurelle yleisölle suunnatussa kirjassa olisi ollut paikka myös amerikkalaisen sarjakuvan luonteenpiirteiden kevyelle hahmottelulle, perustuuhan suurin osa kirjan menestystarinoista juuri amerikkalaisen formaattiin eli stippisarjakuvaan.
Muoto tukee sisältöä
 |
|
Joonas on mainio tekstaaja
|
Tekijät nosteaan framille ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Näin kulttuurin kerrostuminen hahmottuu lukijalle luonnollisesti ja Hittiparaati tuo hieman helpotusta suomalaisen sarjakuvan historiattomuuteen. Urakehitykseensä liittyen piirtäät puhuvat myös taiteellisista vaikuttajistaan ja esikuvistaan. Yllättävän monet niistä ovat kotimaisia. Välillä tiuhaankin pudoteltuja nimiä lukiessa tulee mieleen, että henkilöhakemisto olisi nostanut Hittiparaatin käyttöarvoa huomattavasti. Kyseessä on kuitenkin tieto- eikä kahvipöytäkirja. Voi vain kuvitella, miten hämäräksi viittaukset kollegoihin ja niistä muodostuva verkosto jäävät, elleivät tekijänimet ole lukijalle entuudestaan tuttuja. Kirjassa tarjoillut, parhaimmillaan yhden tai kahden lauseen esittelyt eivät tahdo riittää merkittävien “sivuhenkilöiden” esittelyyn.
Monen tekijän kohdalla puhutaan oheistuotteiden merkityksestä ja tuotevalikoiman hallinnasta. Aiheen historiaa valottava lyhyt pätkä on sijoitettu kuitenkin vasta melkein kirjan loppuun, Milla Paloniemestä kertovaan osuuteen.
Uusia tuulia
Hittiparaati ei ole pelkkä haastattelukirja, vaan mukana on aimo annos kirjoittajien omaa analyysia. Se avaa näkökulmaa ja tekee teoksesta todella mielenkiintoisen varsinkin, kun tekijöillä on muskelia tehdä keskivertoa osuvampia huomioita kohteistaan ja alan kehityksestä. Hänninen ja Römpötti ovat toimineet sarjakuvakriitikkoina kymmeniä vuosia ja olleet näin itsekin mukana sarjakuvan arvostuksen nostamisessa. Käsiteltävien tapausten kaupallinen menestys muodostaa vankan perustuksen, jonka päälle on hyvä latoa muisteluksia ja mielipiteitä.
Sujuvan tekstin ja kirjoittajien näkemyksellisyyden ansiosta lopputulos on nautittavaa luettavaa. Harva sarjakuvantekijä kykenee itse arvottamaan tai analysoimaan omia töitään, joten on ehkä parempi, että sen tekee joku muu. Hittiparaatissa lukija ei törmää siihen kiusaannuttavaan taidehöpötykseen, jota löytyy paikoin Päin näköä! -kirjasta. Tässäkin kirjassa syyllistytään toki taiteilijamyytin pönkittämiseen sillä kaikkein perinteisimmällä tavalla, etsimällä nerouden lähteitä piirtäjien lapsuudesta. Kokonaisuuteen lapsuusmuistojen kertaaminen toki sopii, koska kirja rakentuu muutenkin vahvasti anekdoottien varaan.
Joka tapauksessa Hännisen ja Römpötin lähestymistapa tuo suomalaiseen sarjakuvakirjoittamiseen uusia ja kaivattuja tuulia kun journalistit panevat itsensä kunnolla peliin. Yhteistyöstä on koitunut selkeää etua ja lisäarvoa lukijalle, kun tekijät ovat voineet tarkistaa ja editoida toistensa tekstejä.
Mainiota luettavaa
 |
|
Hittiparaati ei mässäile kuvilla, mutta kokonaisuus toimii. Kuva: Timppa Mäkelä
|
Hänninen ja Römpötti ovat valikoineet haastateltavakseen mielenkiintoisia tyyppejä. Esimerkiksi itsensä vähättelyä ahkerasti harrastavan Ilkka Heilän persoona näkyy myös hänen esittelyssään. Kun muistetaan, että ensimmäisen B. Virtanen -albumin julkaiseminen vuonna 1997 käynnisti kotimaisen sarjakuvan toisen tulemisen, aiheesta olisi mielellään lukenut enemmänkin. Tämäntyyppisen kirjan sisällön oikeasta painotuksesta on kuitenkin yhtä monta mieltä kuin miestäkin. Lopulta kuitenkin ylöspano ratkaisee.
Hittiparaati on kevyessä aiheen lähestymistavassaan loistava esimerkki siitä, miten homma pitää hoitaa. Jos se saa kiinnostuneen, aiheesta perillä olevan lukijan kääntämään sivua toisensa perään malttamattomana, niin luulisi sen saavan jonkun sarjakuvista vähemmän kiinnostuneenkin lukemaan ainakin muutaman tekijäesittelyn.
Näennäisestä helppoudestaan huolimatta Hittiparaati antaa maallikolle hyvän kuvan tästä raskaasta ammatista. Sarjakuvantekijän työ on muutakin kuin haastattelukuvissa poseeraamista. Kertomukset pitkistä työpäivistä ja -viikoista, uupumattomasta harjoittelusta, ideoinnin haasteista ja menestyksen eteen tehdyistä uhrauksista kertovat siitä, että yksi menestyksen edellytyksistä on ahkeruus. Sarjakuva on tahtolaji.
Kirja myös pitää minkä lupaa, sillä riveiltä ja niiden väleistä löytyy menestyksen kaava jos toinenkin. Veikko “Joonas” Savolaisen sanoin: “Jos kantavan ajatuksen ja ilmeet saa toimimaan, niin hyvin menee.”
Hittiparaatissa haastatellut sarjakuvantekijät:
Veikko “Joonas” Savolainen
Jorma “Jope” Pitkänen
Tarmo “Tape” Koivisto
Timo “Timppa” Mäkelä
Ilkka Heilä
Pauli Heikkilä ja Markki Paretskoi
Pauli Kallio
Sari Luhtanen ja Tiina Paju
Mikael Gylling, Stéphane Rosse ja Teppo Sillantaus
Jussi “Juba” Tuomola
Petri Hiltunen
Julia Vuori
Pertti Jarla
Milla Paloniemi
Anni Nykänen
Tuuli Hypén