Pentti Otsamo (s. 1966) on suomalaisen sarjakuvan suuri ja suurelle yleisölle tuntematon novelisti. Esimerkiksi melkein albumin mittoihin laajeneva, Robert Altmanin elokuvien tapaan polveileva lähiökuvaus Elämää sota-aikaan on tuttu italialaiselle, ruotsalaiselle ja kanadalaiselle lukijakunnalle, mutta julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi.
Otsamon tarinoissa arki saa outoja piirteitä. Tunnelmatuokioissa pikkuruiset yksityiskohdat ilmaisevat suuria asioita.
Eedenistä pohjoiseen ja muita kertomuksia
Teksti, kuvat ja ulkoasu Pentti Otsamo
Toimitus Pentti Otsamo ja Pauli Kallio
Kustantaja Suuri Kurpitsa
Painopaikka Kopio Niini Oy, Tampere 2012
72 sivua, pk, 172 X 250 mm, 4-väri/2-väri
Hinta 15 euroa
ISBN 978-952-9887-78-1
© Pentti Otsamo
 |
Pentti Otsamon sarjakuvia vuosilta 1996-2007 on koottu yhteen kokoelmaan nimeltä Eedenistä pohjoiseen ja muita kertomuksia. Kirja sisältää 32-sivuisen “pienoisromaanin”, joka täyttää puolet albumista, ja kahdeksan 2-8-sivuista “novellia”.
Keskenään yhteistä teemaa näillä sarjakuvatarinoilla ei ole, ne ovat kaikki itsenäisiä teoksia. Se tuo albumiin tietysti hajanaisuutta, mutta eipä tuo pääse haittaamaan.
Otsamo hallitsee sekä pitkäjänteisen että iskevämmän sarjakuvailmaisun. Inhimillisiä tragedioita seurataan monella eri tasolla. Albumin aloittava nimitarina sisältää silmille tulevaa symboliikkaa leiskuvissa syksyn väreissä. Seuraavan Paimen-jutun juoni tuo mieleen Otsamon yhteistyökumppanin Pauli Kallion Kramppeihin ja nyrjähdyksiin kirjoittamat naapurinmummotarinat. Erikoistahan tässä on että mummoa ei näy missään, hänestä vain puhutaan.
Otsamo osaa laatia koskettavan tarinan, jossa kaikki ei suinkaan ole aivan sitä miltä ensi silmäyksellä saattaa näyttää. Pitkässä tarinassa Elämää sota-aikaan esiintyy paljon lapsia, joiden tekemisiä seurataan. Loppujen lopuksi itse lapset jäävät ohuiksi hahmoiksi, tärkeimmät hahmot ovat aikuiset, mies ja nainen, joiden tausta selkenee kun kokonaisuuden on lukenut läpi. Koska sarjaa seurataan lasten näkökulmasta, ei pedofiiliksi epäilty olekaan pedofiili, vaan aivan tavallinen sarjakuvaharrastaja, jonka kissankin nimi on Sweetie. Sarjaa ei ole julkaistu ennen suomenkielisissä julkaisuissa. Sarja ei tapahdu nimestään huolimatta sota-aikana.
 |
|
Maja
|
Aukeaman mittainen Selviytyjä ehkä alleviivaa ja kärjistää hieman yksinhuoltajan ongelmia. Helsingin Sanomissa julkaistu isänpäiväsarjakuva Maja on tietysti kiltimpi, ja muistuttaa saman lehden Pieniä julmia tarinoita.
Oikeasti julma on taas nelisivuinen Suisto, missä miehen sivuraiteille mennyt elämä hahmottuu pikku hiljaa ja satuttaa lukijaa. Muidenkin hahmojen elämä ja tulevaisuus jaa mietityttämään. Pieni mestariteos tämä City-lehden sarjakuvaliitteessä aikaisemmin julkaistu teos.
 |
|
Eedenistä pohjoiseen
|
Hihat esittelee albumin vanhimpana teoksena Otsamon hiljaista huumoria. Otsamo ei silti olisi Otsamo, jos hän ei humoristiseenkaan sarjaan saisi koskettavuutta. Jota ei myöskään puutu syrjäytymisvaarassa olevan nuoren miehen tarinasta Joonas täyttää 25 vuonna 2000.
Albumin viimeinen tarina Kivi paperi sakset on julkaistu aikaisemmin Aleksis Kiven päivä -albumissa, nyt se on väritetty. Mutta ei se toimi näin irrallisena. Se on vielä albumin ainoa jonka kulisseissa ei tapahdu mitään traagista. Jää vaikutelma turhasta sarjasta tässä yhteydessä.
Otsamon itse kirjoittamat tarinat ovat arkirealismia, huumori on vähissä. Tarinoiden juonissa toistuvat syrjäytyminen, kuolema, avioero ja muuta vähemmän hauskoja aiheita. Joku muu kuin Otsamo tekisi näistä aiheista pateettista itsesäälissä rypemistä. Pentti Otsamon tekeminä nämä tunnelmat onnistuvat saamaan kyynisemmällekin palan kurkkuun.
Hieno albumi, mutta koska saadaan Pentti Otsamon Hesarissa ilmestyneet puolen vuoden Arkeen-sunnuntaisarjat kansien väliin? Niitä on kovin vähän omaksi albumikseen, mutta tämänkaltaisessa yhteydessä ne voisivat olla omiaan.
Kuvanäytteitä lisää Pentti Otsamon kotisivulla
Keskustele Kvaakissa Pentti Otsamon sarjakuvista