Alix, tuo peloton gallialaisemme, on kohdannut vaaroja Rooman valtakunnan monissa eri kolkissa. Mutta mikään ei ole valmistanut häntä uusinta koettelemustaan varten. Alixia ja Enakia kuljettanut laiva on joutunut kapinoitsijoiden haltuun, ja tuttu duo on hylätty autiolta vaikuttavalle tuliperäiselle paratiisisaarelle. Parivaljakon valmistellessa paluuta sivistykseen, paikalle ilmestyy alkuasukastyttö. Ja alkuasukastytön lollot.
 |
Alix 14: Tulivuoren uhrit
Alkuteos: Les Proies du Volcan (1978)
ISBN 978-952-5769-15-9
Käsikirjoitus ja piirrokset: Jacques Martin
Käännös: Kirsi Kinnunen
Kovakantinen, 48 sivua
Apollo, 2011
Tulivuoren uhrit ei aloittanut elämäänsä Alix-albumina. Jacques Martin kirjoitti tarinan alun perin ystävälleen Paul Cuvelierille. Tässä varhaisversiossa Alixin ja Enakin sijasta haaksirikkoiset olivat Cuvelierin sarjan sankarit Corentin ja Kim, ja aikakausikin antiikin sijasta 18. vuosisata. Piirrostyö jäi kuitenkin Cuvelierilta sairauden vuoksi kesken heti alkuunsa, ja Martin kierrätti käsikirjoituksen uudeksi Alixin seikkailuksi.
Viattomuuden loppu
 |
|
Alix maistaa kiellettyä hedelmää…
|
 |
|
…ja kohta tulivuori jo purkautuukin.
|
Kenties albumin syntyhistoria on syynä siihen, että albumi vie Alixin poikkeuksellisen kauas tutuilta taistelutantereiltaan. Poissa ovat Rooma ja sivistys, ainoastaan muutama foinikialainen käväisee muistuttamassa sarjan aikakaudesta – ja sittenkin vihollisina. Alixin seikkailuissa Tulivuoren uhrit on käännekohta, jonka jälkeen tarinat suuntautuvat yhä kauemmas Välimereltä, Babyloniaan ja Kiinaan saakka. Myös tarinoiden teemat muuttuvat moniulotteisemmiksi, kaikki aiheet ovat sallittuja ja mikään ei ole enää niin kuin ennen.
Alix-paralle tämä tarkoittaa myös tunne-elämän heräämistä, Tulivuoren uhrit on ensimmäinen albumi, jossa urhea gallialainen osoittaa todellista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Ei liene sattumaa, että tämä tapahtuu paratiisisaarella, jossa toistuvasti maistellaan erilaisia eksoottisia hedelmiä, käärmeet vaanivat viidakossa, ja luonnollisesti kaiken kruunaavana huipentumana tulivuori purkautuu, syösten kuumaa laavaansa saaren ylle. Mutta viettelevä kuvasto on ennenaikaista, nuorenparin varsinaiset lähentymiset jäävät pelkäksi lepertelyksi, joka sekin armollisesti päätetään joko viidakon vaaroilla tai takaraivoon tarkasti tähdätyllä kivenmurikalla.
Moolokin kita
 |
|
Malua ui apuun.
|
 |
|
Malua puhua hoono latina.
|
Tulivuoren uhrien juoni on yksinkertainen. Alix ja Enak kohtaavat saarella alkuasukastyttö Maluan ja tämän heimon, jonka tapoihin kuuluu syöttää kylän nuoria uhreina tulivuorelle. Alixia tämä kaikki käy tietysti epäilyttämään, ja taustalta paljastuukin taikauskon sijasta hyvinkin maallinen järjestely.
Albumin toteutus vaikuttaa kaksijakoiselta. Paikoin Martin yltyy huikean runolliseksi: “Kun nouseva päivänkehrä valaisee lahdelman ja tuhannet linnut puhkeavat loputtomaan liverrykseensä, tunnelma on kuin sadusta”. Toisaalta alkuasukkaiden käyttämä söpösti yksinkertainen kieli raiskaa ronskisti kielioppia, ja käy muutaman repliikin jälkeen vain rasittavaksi. Piirrosten puolella Martin lypsää paratiisisaaresta muutamia helmiä. Viidakon vihreät näkymät ja yön syvä sinisyys vuorottelevat, ja välillä pulahdetaan vedenpinnan allekin uimaan kilpaa haiden kanssa. Mutta kokonaisuudessaan paratiisisaaren visuaaliset hedelmät on kuitenkin nopeasti ahmittu, ja pidemmän päälle kuvasto vuoristoineen ja puolialastomine alkuasukkaineen käy turruttavaksi. Lukijan, kuten Alixin ja Enakinkin, alkaa tulla koti-ikävä takaisin Roomaan.
Maluan munkit
 |
|
Kukkaseppele ei peitä vain olkapäätä, hihi.
|
Visuaalisella puolella albumissa on kyllä yksi riemukas kuriositeetti. Alkuasukastyttö Malua on pukeutunut alkuasukastyttöjen tapaan, eli ylävarustus on loisteliaasti esillä koko albumin ajan. Vaan kun ei ole. Martin käyttää tuhat ja yksi tapaa piilottaakseen Maluan hinkit, tiellä on niin kukkaseppelettä kuin puunlehvääkin, ja usein Malua on ruuduissa selin. Martinin mukaan TINTIN-lehden toimitus valvoi haukkana tarinan siveellisyyttä, pakottaen piirtäjän väkinäisiin piilotteluyrityksiin.
 |
Viimeisillä sivuilla Martin sai kuitenkin pienen kostonsa. Malua juoksee Alixin ja saarelta loittonevan lautan perään, melonien näkyessä kaikessa loistossaan peräti kolmessa ruudussa. Syy sensuurin herpaantumiselle oli Martinin oivallus toimittaa sivut henkilökohtaisesti vasta aivan viime tingassa, jolloin toimitus saattoi enää vain todistaa jo tapahtunutta vahinkoa painetusta lehdestä. Historia ei kerro, kaikuivatko tuhansien koulupoikien riemunkiljahdukset tuona päivänä ranskankielisen maailman yllä. Tuskinpa, sillä toimituksen murheista huolimatta Maluan uljaat utareet on esitetty luonnollisesti ja vailla erotiikan häivääkään.
Summa summarum
 |
|
No ohhoh, se on tyttö.
|
 |
|
On se ihme ja kumma.
|
Onko Tulivuoren uhrit hyvä albumi? Ainakin se on epätavallinen Alix-albumi. Antiikin loistoa kaipaavat lukijat tulevat väistämättä pettymään. Erään aikalaislukijan kommentti albumista oli “muuten hyvä, mutta pylväät puuttuvat”. Alixin maailman ja temaattisen reviirin laajeneminen on sekä siunaus että kirous, se pitää sarjan tuoreena ja yllätyksellisenä, mutta toisaalta lukijat kiintyvät sarjoihin juuri sellaisina kuin ne on totuttu kokemaan. Kaikesta uudesta huolimatta Alixin seikkailu paratiisisaarella voi tuntua kovin yhdentekevältä rallattelulta verrattuna aikaisempiin teoksiin, joissa liikuttiin maailmanhistorian tärkeimmillä tapahtumapaikoilla, suurmiesten ja legendojen jalanjäljissä.
Keskustelua Alixista Kvaakissa
Cuvelierin version keskeneräiseksi jääneitä sivuja