Lucie Durbianon Aarre

Kaunis matematiikanopiskelija Christine törmää kotiovellaan Jeaniin ja rakastuu. Mutta romanssi ei ole niin yksinkertainen. Jean on epäilyttävän kiinnostunut Christinen professori-isän visigoottitutkimuksista. Erityisesti pergamentista, jonka huhutaan ohjaavan legendaarisen aarteen jäljille. Christinestä taas on kiinnostunut isän assistentti Michel. Kolmiodraaman ja Tintti-henkisen seikkailun ainekset ovat kasassa.

Lucie Durbiano (s. 1969) kuvaa raikkaalla naivistisen iloisella viivalla 50-luvun Pariisia. Hän edustaa uuden aallon ranskalaista sarjakuvaa ja on kotimaassaan harvinaisuus yksin sukupuolensa takia. Durbianolta on aiemmin suomennettu albumi Punainen pukee teitä.

Aarre
Kirjoittanut ja piirtänyt Lucie Durbiano

Lucie Durbiano
Lucie Durbiano

Alkuteos Trésor, 2008
Suomennos Saara Pääkkönen
Taitto Kirjasorvi/Antti Hulkkonen
WSOY 2011
Painettu EU:ssa
ISBN 978-951-0-37438-2
112 sivua, sid., 248 X 177 mm, kk, väri
Hinta 26 euroa

Kustantaja mainostaa Lucie Dubrianon viimeisintä suomennosta Tintti-henkisenä seikkailuna, mutta eihän se sellaista ole. Ensimmäiset kolme neljännestä kirjasta ovat monimutkaiseksi menevän ihmissuhdesopan puintia, joka on varsin nautittavasti kyhätty kasaan, ja alkaahan koko sotku nimenomaan aarteesta ja sen havittelijoista. Soppa on monimutkaisempi kuin kustantajan mainitsema perinteinen kolmiodraama. Lisäksi ratkaistaan muutama matemaattinenkin ongelma.

Alkukielinen albumin nimi Trésor tarkoittaa myös rakasta ja lemmittyä ranskan

kielellä, eli albumin nimi on alunperin kaksimerkityksinen. Ja vaikka albumi päättyykin aarrekätköön, se ei ole tässä pääasia.

Viisi päähenkilöä ovat mainioita hahmoja:

<iChristine, nuori matematiikan opiskelija, on romanttinen hupsu joka matematiikan pänttäämisen ohella ahmii Barbara Cartlandin rakkausromaaneja. Hän pitää kuitenkin huolen että isä muistaa ottaa lääkkeensä.

Professori Alamaro, edellisen isä, jonka erikoisalana ja intohimona on varhaiskeskiaika. Professori pääsee visigoottien kätkemän aarteen jäljille, ja siitä kiinnostuvat muutkin.

Michel, professorin apulainen, joka on ihastunut Christineen saamatta vastakaikua. Täysin naisten vietävissä.

Jean, opiskelija joka pyrkii professorin lähipiiriin saadakseen tietoja aarteesta.

Simone, edellisen morsian, joka keksii että Jeanin pitäisi vietellä Christine päästäkseen tavoitteeseensa. Viettely tuntuu menevän liian pitkälle, joten Simone muuttaa suunnitelmaa ja viettelee itse Michelin. Simone hoitaa vanhaa sairasta äitiään, vaikka tätä vain sivutaankin.

</i

<i </i

Loppujen lopuksi tarinan konnatkin ovat sympaattisia eivätkä varsinaisesti pahoja. Erityisesti pidin, kun Simone ei Michelin vieteltyään sietänyt tätä lähelläänkään. Olisi luullut että Simonen äidin hoitamisesta olisi tehty vastapaino Christinen isän

passaamiselle. Mutta Christine ja Simone eivät loppujen lopuksi olekaan toistensa vastapari.

Ranskalaisen 1950-luvun ilmapiirin kuvaus lastenkirjamaisella kuvituksella toimii mainiosti. Samoin ihmissuhdekuviot, mutta aarteenetsintä olisi ehkä pitänyt pitää symbolisella tasolla, ja nyt kustantaja on tehnyt siitä pääasian. Ei tämä ole mikään Tintin seikkailu, vaikka lopuksi tiheään metsään painuttaessa vaikuttaakin että astuttaisiin eri albumiin.

Albumin aarrekätkön tarina perustuu autenttiseen 1950-luvulla levitettyyn legendaan Rennes-le-châteaun kylässä Etelä-Ranskassa, sinne vie matka Pariisista myös tässä albumissa. Huhun keksi tiettävästi paikallinen ravintolanpitäjä joka kaipasi enemmän

turisteja kylään. Tarinaa sivuttiin myös Dan Brownin Da Vinci -koodissa.

Aarre on aikuisille suunnattu albumi, vaikka voihan tätä suositella kypsemmille nuorillekin, jotka ymmärtävät jo seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista. Ei kaikkein pienimmille, vaikka kuvitus onkin lastenkirjatyylistä. Ja onhan Lucie Durbiano kuvittanut Ranskassa lastenlehtiä.

Aarre on Lucie Durbianon kolmas albumi. Edellinen, lyhyitä sadunomaisia tarinoita sisältävä Punainen pukee teitä ilmestyi vuonna 2009 suomeksi. Tämä on piirrostyylin samanlaisuudesta huolimatta aivan eri maata, eikä tätä kannata aivan sokkona rynnätä ostamaan jos ihastui siihen. Nyt on kyseessä pitkä tarina, ja juoneltaan realismiin pyrkivä.

Saara Pääkkösen suomennos on aivan erinomainen. Kirjan ulko- ja painoasussakaan ei ole moittimista.

Keskustele Lucie Durbianon sarjakuvista Kvaakissa