 |
Sanattomassa ja hulvattoman hauskassa tarinassa seurataan itsensä Adolfin ja hänen poikansa edesottamuksia asiaan kuuluvassa 1940-luvun alun ympäristössä. Värikästä ja nauruhermoja kutkuttavaa touhua, traagisia ihmiskohtaloita unohtamatta.
Hitlerin poika
Alkuteos Le Fils d’Hitler
Kirjoittanut ja piirtänyt Pieter de Poortere
Julkaisija Kustannus Oy Kumiorava
Toimittanut Kai Lompolojärvi ja Janne-Matti Keisala
Painopaikka Tallinna Raamatutrükikoja Oü, 2011
Väri, kk, sid., 64 sivua, 245 X 322 mm
Suositushinta 19,90
ISBN 978-952-67423-3-5
© 2010 Editions Glénat
Hitlerin poika on pieni kalju miekkonen Boerke, ranskaksi Dickie, jota Belgian
 |
flaamilaisen väestön edustaja Pieter de Poortere (s. 1977) on jo viiden albumin verran kuvannut mykkäsarjakuvissaan. Suomalaiselle lukijalle tämä ei tietenkään ole välttämättä selviö, mutta hahmon historian tunteminen ei ole välttämätöntä tästä huvittuakseen. Sen sijaan viime vuosisadan alkupuolen maailmanhistorialliset tapahtumat on hyvä tuntea. Tekijä on voittanut palkinnon parhaasta hollanninkielisestä albumista jo 10 vuotta sitten, mutta vasta viime vuonna suuri ranskalaiskustantamo Glénat kiinnostui hänestä, ja käsillä olevan teoksen myötä myös uusi suomalainen Kumiorava-kustantamo.
Dickie on Suuressa Sodassa haavoittuneen nuoren itävaltalaisen avioton belgialaispoika, ja asia selviää kuuluisalle isälle kun tämä on jo vallassa
 |
Saksanmaalla. Tarinassa tapahtuu paljon jo ennen isän ja pojan kohtaamista, ja sen jälkeen tapahtuu paljon lisää. De Poortere käy sodan ilkeämmätkin puolet tarkkaan läpi höystettyinä varmaan kaikilla huhuilla mitä Hitleristä on kerrottu. Viagraa ei silloin vain oltu vielä keksitty. Hurjat tapahtumat ovat kuin Quentin Tarantinon Kunniattomista Paskiaisista.
Simppelistä, pyöreästä pilapiirrostyylistä ja paksusta viivasta huolimatta sarja sisältää paljon hersyviä yksityiskohtia ja älykkään piikikästä, ajattelemisen aihetta
 |
antavaa huumoria Charles Chaplinin Diktaattori-elokuvan tapaan, joka ei välttämättä avaudu ensimmäisellä lukemalla. Sodan tapahtumat ovat välillä hieman kliseisiä, josta tietenkin revitään kipeääkin huumoria.
Sarjakuvassa ei ole dialogia, puhekuplatkin sisältävät kuvia, kääntäjällä ei ole ollut paljoa töitä, eikä tässä ole kääntäjää edes mainittu. Tekstiä on vain lukujen väliin sijoitetuilla aukeaman kokoisilla “puuhasivuilla”, tyyliin “Missä Jallu luuraa”.
 |
Omaperäinen tempaus toimii tässä hyvin. Ja viimeiseltä aukeamalta löytyy kuuluisampikin belgialainen sarjakuvasankari kun tarkkaan hakee.
Hitlerin poika on komea, jämäkkä, upeavärinen, kovakantinen teos, hinta on sellaiseksi yllättävän edullinen. Kestää useita lukukertoja, muttei sovellu lapsille väkivaltaisuuden ja sukupuoliviritteisyyden vuoksi. Suositellaan aikuisen huumorin ystäville.
Keskustele Kvaakissa Hitlerin pojasta