Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

“Miksi sinä pidät hevosta kuistilla?” kysyy Annika.

“No jaa. Keittiössä se olisi vain tiellä. Ja salissa se ei viihdy ollenkaan”, vastaa Peppi.

Maailman vahvin tyttö seikkailee pitkästä aikaa taas sarjakuvissa – ja koukuttaa kerrasta pienet sekä suuret ihailijansa. Peppi-kirjoista tuttujen kertomusten hykerryttävä anarkia ja kreisi huumori toimii näinkin esitettynä. Meneepä Peppi kouluun tai sirkukseen, säännöt ja sovinnaisuudet pyörähtävät heikun keikun.

Kirja on uusi laitos WSOY:n aikaisemmin julkaisemista teoksista Peppi tulee ja Peppi maailman vahvin.

Peppi tulee – Sarjakuvia 1
Alkuteos Pippi flyttar in och andra serier

Kirjoittanut Astrid Lindgren
Kuvittanut Ingrid Vang Nyman
Väritys ja entisöinti Björn Hedlund
Suomentanut Anna Kervinen
Taitto Kirjasorvi/Antti Hulkkonen
Kustantaja WSOY
Painettu Tanskassa 2011
ISBN 978-951-0-37875-5
64 sivua, 247 X 202 mm, kovakantinen, 4-v.
Hinta 26,00
Tekstit © Astrid Lindgren / Satkråkan AB 1957-58
Kuvitus © Ingrid Vang Nyman / Satkråkan AB 1957-58

Astrid Lindgrenin (1907-2002) Peppi Pitkätossu -kirjojen kuvittaja, tanskalainen Ingrid Vang Nyman (1916-1959) palkattiin vuonna 1957 tekemään sarjakuvaversiota Pepistä kolmen vuoden projektina ruotsalaiselle lastenlehdelle. Nyman ei ollut ennen tehnyt sarjakuvia, mistä johtuen Peppi-sarjakuvat vaikuttivat vähintäänkin vinksahtaneelta tai vonksahtaneelta.

Ingrid Vang Nyman
Ingrid Vang Nyman
Astrid Lindgren
Astrid Lindgren

Nyman ehti kuollakin ennen kuin kaikki hänen Peppi-sarjansa saatiin julkaistua. Peppi oli Ruotsissa sarjakuvanakin menestys, ja heti vuonna 1960 ruotsalainen osuuskauppalehti Vi (vrt. suomalainen Me) julkaisi Pepit heti uudestaan. Kuvakirjan kokoisiksi sarjakuva-albumeiksi Peppi-sarjat pääsivät vuonna 1969, ja tuossa vaiheessa Peppi-sarjakuvakirjat käännettiin myös suomeksi. Yhteensä niitä tuli kuusi kappaletta. WSOY julkaisee kaikki nyt uudelleen tuplapaksuisina albumeina. Ensimmäinen osa on nyt kaupoissa.

Silti, Peppi Pitkätossu oli alkuperäisinä kirjallisina versioina paljon parempi, ja Nymanin kuvituskin loisti niissä paljon paremmin. Mutta on näissä oma viehätyksensä. Lapsena tuomitsin itse nämä kerettiläiseksi Pepiksi, ja olinkin jo vuonna 1969 saanut kuusivuotislahjaksi neljästä Peppi-kirjasta kootun paksumman eepoksen, Peppi Pitkätossun tarina, josta on otettu vuosien mittaan jatkuvasti uusia painoksia. Tietysti tuohon aikaan esitettiin televisiossa Peppi-tv-sarjaa, joka oli kaikkien lasten suosikki. Se vaikutti sen ajan lasten mieltymyksiin valtavasti.

Anarkistinen Peppi itsessään ei ole ajan syömä, mutta veikkaanpa, että näistä uusista Peppi-albumeista innostuvat lapsia enemmän nostalgiannälkäiset aikuiset. Itsekin pidän näistä nyt. Sarja perustuvat alkuperäisiin Peppi-tarinoihin ahdettuna

neljän sivun sarjakuviksi. Sarjakuvakerronnan taito Nymanilla on ollut hukassa, perspektiivien käyttö on vähintäänkin puutteellista, ja muutenkin piirrostyö tuntuu hätäiseltä verrattuna alkuperäisten Peppi-kirjojen kuvitukseen. Hauska tämä kyllä on aikuisenkin lukijan mielestä. Lisäksi on hauska etsiä sarjakuvasta kohtia, joita ei hyväksyttäisi tänä päivänä lastenkirjaan.

Lapsille suosittelen ennemmin alkuperäistä ei-sarjakuva-Peppiä, mutta ei tämäkään yhtään hassumpi ole.

Keskustele Kvaakissa Pepistä ja muista lastensarjakuvista aikuisten näkökulmasta