 |
|
Cavazzano signeeraa.
|
Venetsialainen Cavazzano (s. 1947) uudisti perinteisen Disney-piirrostyylin dynaamisemmaksi, joidenkin mielestä “huolimattomammaksi”. Tätä mieltä oli alkuun myös Cavazzanon oppi-isä, Romano Scarpa (1927—2005), jonka avustajaksi hän pyrki ja pääsi jo 14-vuotiaana. Pesti loppui kymmenen vuotta myöhemmin kun Cavazzano koki kasvaneensa ulos oppipojan kengistä. Yhteydenpito herrojen välillä jatkui kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti aina Scarpan kuolemaan asti.
Palautettakin tuli. “Piirsin ankkojen nokat hänen mielestään liian pitkiksi, hahmot kumimaisiksi ja niin edelleen… vastauksena ilmoitin Scarpalle, että tällainen dynaaminen tyyli kuuluu vauhdikkaaseen nykyaikaan.
 |
|
Taskarin juhlakirja
|
Rakastan Aku-sarjojen huumoria, vaikka toisaalta pidin myös seikkailuista, vaaroista ja jännityksestä. Kiitos ammatinvalinnastani ja ankkaurastani kuuluu serkulleni, ammattipiirtäjä Luciano Capitaniolle (1934—1969), joka piirsi Disney-sarjakuvia. Ihailin häntä, ja vietin kaikki koululomani hänen työhuoneellaan kyniä ja kumeja haistellen. ”
Cavazzanon nuoruudessa Italiassa oli noin 50 sarjakuva-ammattilaista, Venetsiassa asui kaksi tai kolme. Tunnetuin heistä oli luonnollisesti Hugo Pratt.
 |
|
Piirtävät kädet.
|
“Vierailin usein Prattin studioilla. Hänellä oli tarkka silmä, hän osasi tarttua hetkeen. Pratt istui torilla ja napsi ohikulkijoita hahmoiksi sarjakuviinsa. Sen sijaan lapsena en pitänyt Carl Barksin tyylistä, hänen piirroksensa olivat minusta liian yksinkertaisia. Aikuisempana, piirtäjänuran aloitettuani oivalsin että se oli hänen nerokkuutensa ydin, Barks osasi yksinkertaistaa monimutkaisen.”
Serkku Capitanio päätoimitti Il Piccolo Missionario –lastenlehteä, jossa myös 12-vuotias Cavazzano sai ensimmäiset piirroksensa julki. Ala kiehtoi koko ajan enemmän, joten hän päätti etsiä käsiinsä ihailemansa Scarpan. Yhteys syntyi Scarpan morsiamen kautta, jonka Cavazzano kohtasi sattumalta Vaporetto-vesibussissa.
Disney-sarjojen ohella hän on luonut mm. villin lännen tarinoita, Amerikan sisällissotaan liittyviä seikkailuja, kohelluskomediaa ja urbaaneja jännitystarinoita. Cavazzanon piirrostyylissä yhdistyvät animaatiohenkiset, kumimaiset hahmot ja usein hyvinkin pikkutarkat taustat ja tekniset yksityiskohdat. Sekä Scarpan että Prattin vaikutteet näkyvät. Cavazzano puolestaan on vaikuttanut hyvin moniin hänen jälkeensä aloittaneisiin piirtäjiin, jotka ovat muokanneet tyyliään hänen mukaansa.
Hän on työskennellyt italialaisten julkaisujen lisäksi mm. saksalaisille ja belgialaisille lehdille. Cavazzano on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Tiziano Sclavin, Sergio Aragonésin ja Byron Ericksonin kanssa.
 |
|
Cavazzano on Taskareiden ahkerimpia piirtäjiä.
|
“Scarpa kunnioitti lukijoitaan, oli kiehtovaa seurata hänen työskentelyään. Itsekin aloin suhtautua vakavammin piirtämiseen nähtyäni sarjojeni kansainvälisiä versiota – se kokemus teki työstäni entistä hankalampaa!”
Ei ole yllättävää, että Cavazzano nauttii eniten Akun piirtämisestä, hiiripuolella häntä kiehtoo Minnin särmikkyys, samoin Pollen ja Helunan hahmot. Suoraviivainen “suurkaupungin kyttä” Mikki ei ole yhtä inspiroiva, vaikka Cavazzano selvästi pitääkin dekkariseikkailujen tekemisestä. Mutta onko sarjakuva hänen mielesään taidetta?
“Noh, kyllä taidemaalarikin varmasti ajattelee yleisöä taulua maalatessaan. Minä pidän itseäni kerronnan ammattilaisena, minulle sarjakuva on piirrettyä kirjallisuutta.
Teksti: Vesa Kataisto, Kuvat Timo Ronkainen.
Taskukirjan juhlakirjan kansikuva ©Disney