 |
Richard Thompsonin luoma Pellonreuna kertoo Aliisa-tytön ja hänen perheensä elämästä omakotilähiössä, jota toiset meistä saattaisivat pitää painajaismaisenakin.
Koulu, kauppakeskukset, lasten leikit sekä monet muut tutun tuntuiset asiat muuttuvat Thompsonin käsittelyssä omintakeisen (ehkä jopa surrealistisen) mutta silti hyväsydämisen huumorin lähteiksi – upealla vesivärikuvituksella kruunattuna. Älä kulje onnesi ohi, vaan kulje mieluummin Pellonreunaa! Uusi huumorihitti on syntynyt – sarja on jo monelle tuttu Ilta-Sanomista, ja tämä ensimmäinen kokoelma pitää sisällään myös Lassin ja Leevin luojan Bill Wattersonin esipuheen.
Pellonreuna – Umpitien päässä
Alkuteos Cul de Sac – This Exit
Tekijä Richard Thompson
Esipuhe Bill Watterson
Suomennos Asko Alanen
Toimitus Anne Kohtala
Ladonta Janne-Matti Keisala
Kustantaja Egmont Kustannus Oy Ab, Tampere
Paino Strip Art Features – SAF, Slovenia 2009
128s. + kannet, 217mm x 230 mm, pk, nid., väri/mv
Suositushinta 19,90
ISBN: 978-952-233-180-9
© Richard Thompson 2009
Pellonreuna (Cul-de-Sac) on uusi amerikkalainen sanomalehtistrippisarjakuva, joka kuvaa lasten elämää. Ei siis mitään uutta ideana, mutta onko käsittely omaperäistä?
 |
Kustantaja kuvaa sarjaa sanoilla “lempeää huumoria”, joka yleensä tarkoittaa ettei sarja ole hauska. Ensimmäisen kokoelma-albumin aluksi tuntuukin juuri siltä, mutta arkisarjojen alkaessa tekijä tuntuu löytäneen huumorin langan.
Tekijä Richard Thompson (s. 1957) on toiminut mm. Washington Postin artikkeleiden kuvittajana jo vuosia, ja siinä alkoi Pellonreunakin. Aluksi sarja ilmestyi harvakseltaan alkuvuodesta 2004 alkaen, ja päivittäiseksi se muuttui vasta kaksi ja puoli vuotta alun jälkeen. Washington Postiin sarja tuli Thompsonin vuodesta 1997 ilmestyneen viikottaisen pilakuvan rinnalle.
Alun sunnuntaisarjat ovat sinänsä tunnelmallisia, eikä lempeässä lällykäsittelyssäkään sinänsä mitään vikaa ole, sarjat eivät vain naurata. Mutta vitsiä rupeaa löytymään
 |
sivun 50 paikkeilla, eli kohdassa jolloin sarja muuttui päivittäiseksi. Sarjan luonne muuttuu sen verran paljon, että olisikohan Thompson saanut kirjoitusapua muualta?
Alkupäässä keskeinen henkilö on eskarin oma marsu, Hra Taneli, jonka huimia seikkailuja karkumatkalla päästään seuraamaan. Piirrostyö on lastenkirjamaiseksi upeaa, ja kaunis väritys tukee sitä.
Vaikka päähenkilöksi astuu Hra Tanelin jälkeen nelivuotias Aliisa, ei Hra Taneliakaan unohdeta. Lisäksi mukana on Aliisan perhe, isä, äiti ja isoveli Pete.
 |
Tarhakaveri Miro muistuttaa Lassia, sitä Leevin kaveria. Siksi varmaan Bill Wattersonia on pyydetty kirjoittamaan esittelyteksti. Hahmot ovat aika tavalla perushahmoja, jollaisia on nähty tuhat kertaa.
Pellonreunan kieli on varsin kaunopuheista, joka tekee sarjan lukemisen raskaaksi suurina annoksina, erityisesti sunnuntaisarjoissa. Eli toimii paremmin luettuna sanomalehdestä aamukahvin kanssa. Kääntäjällä ei ole ollut helppo tehtävä, mutta
 |
oikeaan henkeen käännös on laadittu.
Pellonreuna tuntuu lainaavan sieltä täältä, strippisarjakuvan tunnustetuista klassikoista. Kaunopuheisuus on Krazy Katista. Lassista ja Leevistä on piirteitä, samoin Tenavista. Laskelmoiduksi lainauksia ei silti voida väittää, muutenhan Hra Taneli potkisi lemmikkitoveria, tässä tapauksessa erakkorapua, pöydältä alas…hetkinen? No, jotkut lainaukset on tehty kieli poskessa.
 |
Yleisen mielipiteen mukaan Pellonreuna on paras 2000-luvulla aloittanut strippisarjakuva. Ehkä onkin, mutta totuuden nimessä on sanottava, ettei siihen paljoa vaadita. Varsin miellyttävä tuttavuushan tämä on, mutta strippisarjakuvien suurten klassikoiden jatkoksi en näe tämän nousevan. Thompson ilmoitti viime kesänä sairastavansa Parkinsonin tautia.
Albumin painoasussa ei ole valittamista, ja puhekuplien fontti on tähän hyvin sopiva. Amerikassa on ilmestynyt jo toinenkin kirja Pellonreunaa, jäädäänpä odottelemaan sitäkin suomeksi.