 |
Ilkka Heilän elämäntyö B. Virtanen täyttää tasavuosia. Juhlateoksen nimi 20 vuotta ja vieläkin väsyttää kuulostaa juuri niin hilpeän apaattiselta kuin pitääkin. B. Virtanen on uskomaton konttorihiiri mieheksi: kaikki potkivat päähän, mutta sarjaa julkaisevat yli 50 lehteä pitävät pikkumiestä pinnalla ympäri valtakuntaa.
Tukeva 20-vuotiskirja sisältää albumeista tuttuun tapaan kokoelman vuoden uutuusstrippejä, ja mikä parasta, mukana on hieno valikoima värillisiä sunnuntaisarjoja. B. Virtasta itseään ei tietenkään kutsuttu juhliin – täytyyhän jonkun päivystää firman puhelinta.
B. Virtanen – 20 vuotta ja vieläkin väsyttää
 |
Kirjoittanut ja piirtänyt Ilkka Heilä
Taitto Lopsi Ltd. Oy, Olli Tuomola
Kannet Bunny Duck Grafiks, Tommi Hänninen
Kustantaja Arktinen Banaani
Painopaikka WS Bookwell Oy, Porvoo 2009
Paperi Arctic Volume White 150 g
Sidottu, kovak. 215 x 255 mm
96 sivua, joka toinen aukeama nelivärinen
Svh. 23 €
ISBN 978-952-5768-29-9
KL 85.32
© 2009 Ilkka Heilä / Bulls
Ilkka Heilän (s. 1956) B. Virtanen tuli toiseksi vuonna 1989 Uuden Suomen sarjakuvakilpailussa. Silloin Heilä ei vielä tiennyt, että sarjasta tulisi mikään pitkäaikainen ilmiö. Sarjasta on tehty teatterinäytelmä ja hahmot ovat päässeet mainoksiin (mm. B-vitamiinin). Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatun Heilä sai vuonna 2006.
Sittemmin strippejä on 20 vuoden ajan työpaikoilla leikelty lehdistä, ja sijoitettu esim. kopiokonehuoneeseen, ohjeeksi ja neuvoksi. Virtasen kohtalo karjuvan esimies Murikan, niljakkaan toimistopäällikön ja kalkkeutuneen johtaja Hynälän alaisuudessa olisi jo kyllin kova kohtalo. Kotona taas määrää vaimo Armi ja kuria ei saada nuorisorikollisen alulle Marko-pojalle, josta B. epäilee tulevan vielä esimiehensä.
Vuonna 1997 ilmestynyt ensimmäinen albumi esitteli Virtasen työyhteisön ja kotiväen jo täysin nykyiseen muotoonsa asettuneissa hahmoissaan. Leuattoman pikkumiehen ylähuuli on vain ajoittain pidentynyt ja lyhentynyt. Ainoastaan muuttumisleikissä käyneen neiti Jantusen ulkomuoto on tämän jälkeen muuttunut; uusi hahmo jäi elämään, koska se oli Heilän mukaan mukavampi piirtää.
 |
Kolmannessa albumissa ja viisi vuotta sitten ilmestyneessä 15-vuotisjuhlakirjassa näimme sitten sen verran vanhempiakin strippejä, joiden jälkeen hahmot vasta muotoutuivat. Markokin oli tarhaikäinen vielä ensiesiintymisessään ja kasvoi 10 vuotta yhdessä yössä.
Virtasen ongelmat johtuvat paljolti siitä, että hän ei koskaan ole oppinut pitämään puoliaan. Jatkuva päähänpotkiminen käykin tylsäksi pidemmän päälle. Parhaita B. Virtasen hetkiä olikin, kun hänen ylennettiin projektipäälliköksi tilapäisesti. Samoin katastrofaalisen onnettoman lomamökin vuokrauksesta syntyi taannoin hauska sarja episodeja, koska Armikin oli yhtä avuton tilanteessa. Tässä kirjassa ei valitettavasti vastaavia hetkiä ole. Silkasta päähahmoon kohdistuvasta epäreiluuden varioinnista ei synny kestävää huumoria, siksi huippuhetket ilahduttavat, vaikka ovatkin harvassa. Tai ehkä juuri siksi. Pidempi kokonaisuus tässä on vain Armin kuorsausta käsittelevä tarina, joka ei lopuksi vain johda mihinkään.
Jo toinen juhlakirja sisältää uusien arkistrippien lisäksi kokoelman värillisiä sunnuntaisarjoja.
 |
Mustavalkoiset arkistripit ovat entisellään muuten, paitsi niitä on nyt vain kolme kappaletta sivua kohden. Onhan tässä tietysti enemmän sivuja kuin normialbumeissa, mutta on hintaakin.
Itse sarjan antama kuva suomalaisesta toimistotyöstä pyrkii olemaan yleispätevä, eikä siksi ole kovin realistinen. Oikeastihan kellokorttikoneella kyttääviä karjuvia murikoita ei ole, sellainen kurssitettaisiin ja diskuteerattaisiin ruotuun alta aikayksikön. Ja toimistoesimiestenkin antamasta sisäisestä koulutuksesta on joskus hyötyäkin. Mieshahmojen suuri määrä toimistossa, myös esimiehinä, ei vastaa todellisuutta. Ilmeisesti naisia esimiehenä ei Heilä halua esittää negatiivisessa valossa.
Mitä Oy Firma Ab oikeastaan tekee? Sitä ei paljasteta, eikä konttorin henkilökuntakaan, esimiehiä myöten, kerran asian tultua puheeksi, tunnu sitä tietävän. Se oli vitsi, mutta jos toiminta rajoitettaisiin tietylle alalle, sarjan yleispätevyys katoaisi.
Sunnuntaisivujen ja arkistrippien sijoittaminen vuorotellen omille aukeamilleen ei toimi, varsinkin jos arkisarjoissa on meneillään pidempi kokonaisuus, kuten tuo
 |
|
Tämä sarja ei ehtinyt vielä tähän kirjaan
|
mainittu kuorsauspätkäkin. Sunnuntaisarjat ovat vuosilta 2004-2006, arkisarjat ovat uudempia.
Työpaikan hahmojen väliset suhteet tuovat mieleen Masi-sarjakuvan. Virtanen on tietysti Masi, Murikka on Kessu, Jantunen taas neiti Näppäri, toimistopäällikkö on vänrikki Nappula ja kalkkisjohtaja on kenraali Kaluuna. Dilbertistäkin jotkut ovat maininneet, mutta Heilä kiistää sitä lukeneensakaan.
Henkilögallerian laajentaminen voisi tehdä terää hieman väsähtäneelle sarjalle. Tässä pyöritään aika suppealla hahmovalikoimalla. Onhan lyhytaikaisia hahmoja sarjassa ollut aina, ja jotkut tulevat joskus takaisinkin. Virtasen sukulaisia esiintyi aikaisemmassa juhlakirjassa, eli sisarkateutta saisi peliin. Tietenkään kaikki eivät pidä, jos sarja muuttuu radikaalisti. Mutta ei muutoksista pidäkään pääasiaa tehdä.
Sanaleikkeihinkin sorrutaan välillä, ja jopa Virtanenkin ilmoittaa Armille saaneensa niistä tarpeekseen, vaikka itsekin niitä viljelee. Hyvät sanaleikit olisivat välillä piristäviä, mutta Virtasella ne ovat huonoa puujalkaa.
Kustantaja on ilmoittanut siirtyvänsä kaikissa strippisarjakuvakirjajulkaisuissaan koviin kansiin ja jo Fingerporista tuttuun pienempään kokoon. Kuluttaja saa siis
 |
entistä vähemmän sarjakuvaa kalliimpaan hintaan. On kuulunut myös nurinaa, että kokoelma menee pilalle, jos formaattia vaihdetaan kesken kaiken. Mutta onhan tämä osittain värillinenkin, jos väreistä tykkää. Tässä joka toisen aukeaman värillisyys on ihan piristävää, muutta vuorotellen sunnuntaisarjojen asettelu sotkee arkisarjojen pidempiä kokonaisuuksia.
Jos B. Virtasesta ei ole ennen ollut innostunut, niin ei tässä ole tason puolesta varsinaisesti suositeltavaa. Fanit hankkivat tämän joka tapauksessa.
Painoasussa ei löydy moitittavaa, ja hillityt digivärit ovat kohdallaan.
Keskustele Kvaakissa B. Virtasesta