Kyl oikke! Maallemuuttajien tarina jatkuu

Suomalaisen albumin kansi
Suomalaisen albumin kansi

Manu ja Mariette ovat päättäneet muuttaa elämäänsä ja asettuneet asumaan maalle. Elämä luonnon rauhassa on niin leppoisaa, että Mariette on alkanut haaveilla vauvasta ja Manu kasvimaasta, joka on paljon hiljaisempi ja hyödyllisempi kuin vauva. Oi, oma luomuvihannesviljelmä, voisiko sen avulla paeta ajatusta isyydestä.

Siemenet vakoon jatkaa Juurevaa elämää -albumista alkanutta kolmekymppisestä pariskunnasta kertovaa humoristista ja henkevää tarinaa Sarjan toisessa osassa Retikkamäelle integroituva pariskunta on isojen päätösten edessä.

Maallemuuttajat – Siemenet vakoon
piirtänyt Manu Larcenet
kirjoittanut Jean-Yves Ferri
väritys Brigitte Fanakly
suomennos Heikki Kaukoranta
tekstaus Mika Lietzén
viimeistely Satelliitti
nid., väri, 96 s. 144 X 215 mm
hinta 15,80 euroa
kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
painatus WS Bookwell Oy, Porvoo 2009
ISBN 978-951-0-35067-6
© DARGAUD 2003, by Larcenet & Ferri

Alkuperäisen albumin kansi
Alkuperäisen albumin kansi

Entinen punklaulaja Manu Larcenet (s. 1969) on tunnustettu sarjakuvataiteilija, palkittu Angoulêmen sarjakuvafestivaalien taholta, ja suosiota niittänyt ranskalaisyleisönkin keskuudessa. Eniten mielenkiintoa ja suitsutusta on saanut Pieniä voittoja, joka sekä raastaa sisintäsi ja kertoo tarinan omasta elämästäsi.

Ensimmäisenä suomeksi saatu Robin Hood, metsien ikämies oli höhhöö-huumoria, johon ei samaistunut, vaikka naurut saikin.

Maallemuuttajat on näiden kahden väliltä.

Maallemuuttajat ei ole ollenkaan samanlainen kuin Pieniä voittoja. Kirjoittajana toimii itsekin piirtäjänä tunnettu Jean-Yves Ferri. Tämä on lämmintä huumoria kaupunkilaisista, jotka muuttavat landelle, päähenkilö on “Manu Larssinet”, eli piirtäjän alter ego, vaikka kirjoittaja on aivan eri henkilö. Edellisestä albumista tämä panee paremmaksi, vaikka taitaakin olla makuasia. Valtaosa hahmoista esiteltiin jo ensimmäisessä osassa. Leipurin ihanaa vaimoa ei näytetä vieläkään, ei tosin leipuriakaan.

Albumi jatkaa kuitenkin siitä mihin edellinen jäi. Kissa ei viihdy ja muutenkin tuppaavat “kulttuurierot” eli naapurit rasittamaan. Uusia itsestäänselvyyksiä maalaiselämästä tulee vastaan, kunnanjohtaja katsoo, että kuuluisasta kuntalaisesta on hyödyttävä. Henri-herra, joka ei turhia haastele, jaksaa yhä muistaa uusia naapureitaan. Samoin rouva Kalmakumpu (Montemort), joka taas puhuu paljon ja pelottavia. Herra Erakko tuo mieleen Pulterin Gurun. Kohtaamiset Erakon kanssa osoittautuvat yhä surrealistisemmiksi. Uusista hahmoista eniten pääsee esiin pikkupoika Altti ja Hektor-koiransa.

Tässä toisessa albumissa on jo muitakin sivujuonen tynkiä. Lapsen tekoa suunnitellaan, ja sarjakuvan tekemistä maalla käsitellään vuoronperään.

Eli kuten Pienissä voitoissa, nyt päähenkilömiestä painostetaan tulemaan isäksi, tässä tosin enemmän huumorilla. Manu ei ole oikein innostunut. Rupikonnan adoptoimalla tilanteesta ei selviä. Ilmeisesti kyseessä ovat tosielämän paineet, kun sitä puidaan tässäkin. Larcenet kiistää suoran yhteyden omaan elämäänsä, vaikka myöntää osan perustuvan tosiasioihin. Mutta korostettava on, että kirjoittaja on siis Ferri, joka viimeksi omana hahmonaan poikkesi kylässä ja ehdotti sarjakuvaa maalle muuttamisesta. Nyt asiat edistyvät.

Manu Larcenet
Manu Larcenet

Letkeät hahmot, Manu itse isonenäisimpänä ovat vähäeleisesti, mutta hienosti tyyliteltyjä. Taustoihin on paikoin paneuduttu oikein huolella. Elämänmakuinen on käytetty termi, mutta juuri sitä tämä on.

Jean-Yves Ferri
Jean-Yves Ferri

Tarina siis meneekin eteenpäin, jota ei edellisestä albumista olisi uskonut. Pariskuntamme on selkeästi hyväksytty yhteisöön. Kissakin on sittemmin sopeutunut.

Tekstaaja Mika Lietzén, joka kehui tätä minulle kivaksi kevyeksi albumiksi, on tekstannut puhekuplat käsin. Uskomattoman ilahduttavaa! Harvoin näin enää tehdään. Ja Mika on tehnyt hienoa jälkeä.

Suomennos on veteraanikääntäjä Heikki Kaukorannan tuttua laatutyötä. Periranskalainen turhanaikainen trubaduuri Francis Cabrel on taas käännetty Mikko Alataloksi. Turhaa, koska Maallemuuttajista henkii syvä ranskalaisuus, vaikka on tässä jotain tuttua suomalaisen maaseudun tunteville.Brigitte Findaklyn väritys on hienoa, itse asiassa olennaista Maallemuuttajissa. Ja painoasu antaa sille oikeutta.

Lisäähän näitä on mitä ilmeisimmin tulossa ja tekeillä. Alkukielisiä albumeja on jo viisi. Ne ovat vain oikean albumin kokoisia. Kaksi jaksoa yhdellä sivulla. Olisi alkuperäinen ratkaisu ollut parempi minusta. Ehkä satasivuisella pienemmällä kirjalla halutaan Suomessa korostaa huumorisarjakuvaa.

Vaikka Pieniä voittoja on Manu Larcenet’n pääteos, ainakin tällä hetkellä, Maallemuuttajia ei sovi unohtaa. Erittäin suositeltava sarjakuva kaikenikäisille, vaikka aikuisillehan Manun sarjakuvat ovatkin suunnattuja.

Ensimmäinen Pieniä voittoja arvioitu Kvaakissa 2006
Keskustele Manu Larcenet’sta Kvaakissa