Pasi Pikkarainen, tuottelias tekijä

Pasi Pikkaraisen sarjakuvat johdattavat lukijan absurdiin maailmaan, missä rajat ja totutut säännöt ovat vapaasti muunneltavissa, arki ja epätodellisuus sekoittuvat. Sarjakuvat käsittelevät tavallisen elämän ongelmia. Ne haastavat lukijaa ajattelemaan todellisuuden rajoja.

Muistoja tulevasta (2008)

Tekijä: Pasi Pikkarainen. 2008.
Kustantaja: Harvinaiset Lajit. 2008

Kun luin Pasi Pikkaraisen ”Muistoja tulevasta” minulla oli sellainen olo, kuin olisin ollut 40 – 60 -luvun Amerikassa, jossa on R -kioskeja. Tarinassa olen jonkun miehen päässä, miehen joka kirjoittaa elämänkertaansa. En tiedä onko se, mitä tapahtuu todellista vai jonkun mielisairauden houreita.

Siis todella kummallinen maailma, missä päähenkilö matkaa elämäänsä. Päähenkilöön samaistuu ihan tarpeeksi tunteakseen maailman omakseen. Vaikka albumi ei ollut kovin pitkä, se oli hyvin raskasta luettavaa.

Pidin runomuodosta, jolla kirjallista tarinaa kerrottiin. Se sopi teemaan. Samoin sanakirja, joka selitti sanoja, oli kuin toinen tarina vaikka liittyikin tiiviisti kokonaisuuteen. Kertomus eteni ja jännite kasvoi loppupuolta kohti. Toimiva juttu. Tosin jos minulta kysyittäisiin muutaman viikon päästä mitä siinä tapahtui, en sitä kyllä muistaisi.

Kuvat olivat yhtä outoja kun tarina. Ei mitään suurta sarjakuvataidetta, mutta sama teema pysyi albumin ajan. Kuvien rosoisuus ja raskaus sai aikaan, että parin ensimmäisen sivun jälkeen tuli vain poimittua teksti, enkä kauheasti katsellut kuvia. Toisella lukukerralla katselin enemmän, ja sieltä löytyi todella hyviä kuvia, jotka sopivat tekstiin tai olisivat toimineet ilman tekstiäkin.

Suosittelen lukemaan. Olen käyttänyt aikaani huonomminkin.

Arvostelu: Teemu Kupari

Ihmelapsi (2008)

Tekijä: Pasi Pikkarainen
Kustantaja: niitty.kustannus@netti.fi

Ihmelapsi on kuvitettu kertomus lapsesta, joka näkee maailman eri tavalla. Mustavalkoisen albumin juoni on helposti luettava. Tunnelma on absurdi.

”Ihmelapsi” -nimen vuoksi albumilta odottaa alusta alkaen outoja tapahtumia ja absurdeja sattumia. Ihmelasta kuvaillaan kuitenkin hyvin tavalliseksi lapseksi, joka “leikkii nukeilla ja ihmettelee autoja”. Kontrasti syntyykin juuri alun tavallisuuden ja kasautuneiden odotusten välille. Keskivaiheilla outoudet alkavat: kuu on juustoa ja Ihmelapsi kokoaa autoista ja eläimistä tahtomiaan muotoja.

Teksti on runomuotoista. Juoni kulkee tekstin varassa. Kuvat ovat lähinnä tekstin kuvitusta ja tunnelman luomista varten. Kuvien tunnelma on tekstiä synkempää. Mustat roiskeet ja tahrat tekevät kuvista hieman epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Usein myös hahmojen kasvot ovat musteen peitossa.

“Ihmelapsi”-sarjakuvan huono puoli on lukijalle jäänyt ulkopuolisuuden tunne. Henkilöihin ei ehdi samaistua. Tarina ei mene kovin syvälle ja muutenkin lehti on melko ohut. Lukijan viihdyttämiseen ei kuitenkaan albumissa ensisijaisesti ole pyritty. Tavoitteena tuntuu olevan enemmänkin herättää ajatuksia ja kyseenalaistamista. Mitään ei ole turhaan selitetty.

Tyyli palvelee sarjakuvan sanomaa. Ihmelasta kammoksutaan hänen omituisuutensa johdosta. Hän ei sopeudu yhteiskuntaan. Samoin sarjakuvan tyyli on erilaista kuin mihin on totuttu. Kuvat ovat hieman keskeneräisen näköisiä.

Sarjakuvassa sivutaan myös aina ajankohtaista luonnon ja kaupungin suhdetta. Autot ja kerrostalot ovat isoja ja kolkkoja. Vasta päästyään maalle Ihmelapsi löytää rauhan.

Arvostelu: Fanni Maliniemi

Kirjoittajat ovat Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan opiskelijoita.

Pasi Pikkaraisen tuotantoa on aiemmin arvioitu Kvaakissa:
Isin entinen päivä
Hajoaminen 1 ja 2
Luovutus
Niitty
Hajoaminen
Lahjakas (?) herra Kuosmanen
Teuvo
Tapaus Gaylord Smith