 |
Kanervan mummo on kuolemaisillaan. Kanerva ja Eero päättävät tehdä hänen viimeisistä päivistään ikimuistoisia. Aikuiset yrittävät laittaa ilonpidolle kapuloita rattaisiin, mutta onneksi lapset eivät sentään ihan kaikkea usko.
Albumi voitti Master of Arts 2006 -tapahtuman parhaan graafikon palkinnon. Helsingin Sanomien NYT-liite totesi perusteluissaan: “Vaikea aihe ilman synkistelyä. Loppuun asti viimeistelty kokonaisuus. Jo yhdessä kuvassa monta tarinaa.”
—
Kanerva ja yks juttu
Kirjoittanut ja piirtänyt Petteri Tikkanen
Tekstannut Mikko Huusko
Julkaisija Like Kustannus Oy
Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2007
ISBN: 978-952-01-0030-8
Nid., B5, 64 s, mv
Hinta 13 euroa
Copyright © Petteri Tikkanen
 |
Petteri Tikkasen ensimmäinen kokonaisen albumin mittainen tarina onnistuuu sekä huvittamaan että liikuttamaan, kunhan piirrostyön ihailulta ehtii. Jos joku kuvitteli ettei Tikkanen pysty pitkäjänteisempään tarinankerrontaan, oli hän väärässä.
Palkitussa Kanerva-albumissa esiintyvät jo edellisestä albumista tuttu kuolemaa tekevä mummo, samoin muut tutut hahmot. Juicen näköinen isä tulee ja menee, edellisessä albumissa ei tätä näkynyt. Äiti naukkailee ja polttaa ketjussa edelleenkin. Näin alkaa selvitä perhe-elämästä muutakin, joka ei kuulu albumin varsinaiseen juoneen. Pieniin yksityiskohtiin kiinnittää huomiota, ja niihin toivottavasti palataan jatkossa.
Tämän albumin idea on kuitenkin Kanervan suhtautuminen mummon lähestyvään kuolemaan. Tunteet vaihtelevat rajusti. Välillä Kanerva kieltää vääjäämättömän, sitten on vihainen, ja myöhemmin pakenee leikkien maailmaan, johon mummokin ehtii vielä mukaan. Väliin tyttö ehtii huolehtimaan väsyneestä äidistäänkin.
 |
Tarina on koskettava, tummanpuhuva, kuin eri maailmaa kuin edellinen, heijastaa lasten ajatusmaailman synkempää puolta tällä kertaa. Joskaan masentava tai ahdistava itse tarina ei missään tapauksessa ole.
Surrealistinen ote on ottanut vallan tarinankuljetuksessa, edellinen albumi oli arkisempi, tähän verrattuna melkein babybluesia. Ei lapsilta kielletty, mutta ehkä tämä on aikuisille enemmän tarkoitettu.
Tikkasen piirrosjälki on entistäkin skarpimpaa, ei voi kuin ylistää. Hienoa viivaa ja mustia pintoja on käytetty taitavasti ja oikeissa kohdissa. Pari ensimmäistä lukukertaa menikin piirrosjäljen ihailuksi, tarina jäi ensin koskettavuudestaan huolimatta taka-alalle. Hyvän sarjakuvan tuntee siitä, että se kestää lukukertoja ja aikaa. Epäilemättä tämä on sellainen, näissä arvosteluissa ei ajan hampaan puremista valitettavasti pääse testaamaan.
Suomalainen sarjakuvien julkaisupolitiikka on toisinaan kummallista. Kanerva ja yks juttu voitti Taideteollisen korkeakoulun järjestämän tapahtuman palkinnon jo keväällä 2006 ja tämä julkaistiin vasta viime vuoden lopulla. Ensin Liken piti saada, tekijän tahdosta ensin ulos kokoelma lyhyitä Kanerva-sarjoja, ja sitä taas lykättiin syksyyn, parhaaseen myyntiaikaan. Tässä tapauksessa ajankohtaisuuden luoma myyntivaltti jäi käyttämättä.
 |
Albumi on pienempää kokoa kuin edellinen Kanerva. Akuankkakoko on sinänsä riittävä, mutta kirjahylly näyttää pomminräjäyttämältä, kun siinä on sekaisin erikokoisia albumeja. Yleensä näet hyllyn sisältö halutaan järjestää tekijäin mukaan. Näin hieno sarjakuva olisi ansainnut joka tapauksessa näyttävämmän julkaisukoon.
Like on joskus vaihtanut kokoa kesken saman, pidemmän sarjankin. Akiraa ja Sin Cityä nähtiin yllättäen järkeväksi jatkaa eri koossa. Keräilijöissä sellainen on herättänyt pahennusta. No, pientähän tämä on vaikka YLEn ja kaapelitelevisioyhtiöiden digilogiikkaan verrattuna.
Albumissa käytetty paperi on edelliseen verrattuna ohuempaa ja karkeampaa, ei kuitenkaan mitään sekundaa. Painoasu on sinänsä hyvä, ja antaa oikeutta Tikkasen hienoimmillekin viivoille.
Ilman sarvia ja hampaita, tässä meillä on käsillä vuoden 2007 paras kotimainen albumi.
Kanerva-lapsellisia kertomuksia
Keskustelua Kanervasta ja Petteri Tikkasesta Kvaakissa