Etsi juttuarkistosta:    

    Etusivu | Uutiset | Arvostelut | Artikkelit | Kolumnit | Linkkihakemisto | Hakukone | Postituslista | Keskustelu
   » Sarjakuvaportaali

anna juttuvinkki | lähetä arvostelukappale | käyttöehdot | mediatiedot

   » Arvostelut

Sata tekstiä sarjakuvasta
Kirjoittaja: Timo Ronkainen | 30.03.2004 klo 00:06:23 | Luettu 4062 kertaa


Sarjakuva-aiheisia kirjoja ilmestyy suomeksi hyvin satunnaisesti. Hyvä jos harvakseltaan tiputellen pari kirjaa vuodessa. Laskekaapa vaikka mielessänne, montako tuli viime vuonna. Useimmiten kirjat ovat olleet yleisesityksiä, artikkelikokoelmia tai molempia, kuten tämä nyt ilmestynyt Heikki Jokisen Sata sarjakuvaa. Kirja esittelee 100 keskeisintä suomeksi saatavilla olevaa sarjakuvaa lyhyin artikkelein.

Sarjakuva-aiheisia kirjoja ilmestyy suomeksi hyvin satunnaisesti. Hyvä jos harvakseltaan tiputellen pari kirjaa vuodessa. Laskekaapa vaikka mielessänne, montako tuli viime vuonna. Useimmiten kirjat ovat olleet yleisesityksiä, artikkelikokoelmia tai molempia, kuten tämä nyt ilmestynyt Heikki Jokisen Sata sarjakuvaa. Kirja esittelee 100 keskeisintä suomeksi saatavilla olevaa sarjakuvaa lyhyin artikkelein.

Heikki Jokinen: Sata sarjakuvaa
Tammi 2004
ISBN 951-26-5101-7

Heikki Jokinen on koonnut esiteltäväksi 100 huomattavaa sarjakuvaa tai sarjakuvateosta, mutta kuitenkin niin että kaikkia esiteltyjä on helposti saatavilla. Valikoima rajautuu näin 1990-luvulla tai tämän vuosituhannen puolella julkaistuihin sarjakuviin. Tälläkin rajauksella on saatu ajallisesti laaja valikoima sarjakuvia esitellyksi. Kirjan välistä löytyy sarjakuvia 1900-luvun alkuvuosilta aivan tuoreisiin tapauksiin, kuten vaikkapa vastikään Grafian Kultahuipulla palkitun Ville Tietäväisen Linnut ja Meret, joka ilmestyi viime vuonna. Samaten mitään lajityyppiä ei ole unohdettu vaan sen suhteen ollaan suhteellisen demokraattisia.

Heti alkuun kirjasta tulee mieleen kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneet melkoisen samanoloiset kirjaset, Kirjastopalvelun 1993 julkaisema Sarjasto (Koskivaara - Kotanen - Lehtinen) ja Sauli Pesosen kirjoittama suppea Alkupalat. Molemmat esittelivät kirjavan joukon erilaisia sarjakuvia jonkinlaisen kirjavinkkauksen tyyliin. Jokisen teos on kuitenkin paljon harkitumpi ja eheämpi kokonaisuus, perusteellisemmin kirjoitettuna myös miellyttävämpi lukea.

Jokinen on pitkän linjan sarjakuva-asiantuntija, yhteiskuntatieteiden maisteri ja vapaa toimittaja, jonka artikkeleita on julkaistu yli sadassa lehdessä. Jokinen on toiminut mm. Suomen arvostelijoiden liiton puheenjohtajana, Valtion muotoilutoimikunnan sarjakuva-jäsenenä, sekä Helsingin Sanomien sarjakuvakriitikkona vuodesta 1985. Useat kirjan teksteistä on muokattu Jokisen aiemmista lehtijutuista ja arvosteluista.

Sarjakuva syntyi kaukana eliittitaiteesta, nopeasti katoaville sanomalehtien sivuille ja ilmeni myöhemmin sarjakuvalehtien tapaisina kulutushyödykkeinä. Vasta myöhemmin, paljon myöhemmin kuin ikätoverinsa elokuva, sarjakuva kohosi ylemmäs ja haarautui pelkästä kioskiviihteestä moniin eri suuntiin. Sarjakuva voi nykyisellään olla viihdettä tai eliittitaidetta ja mitä tahansa siltä väliltä. Jokisen kirja esittelee hyvän läpileikkauksen tästä kaikesta.

Aku Ankasta Mausiin, Pikosta ja Fantasiosta Alack Sinneriin, Winsor McCaysta Kati Kovacsiin ja niin edelleen, haarukka on iso ja kaikki oleellinen tuntuu olevan mukana, mutta silti tällaisia kokoelmia lukiessa jää miettimään josko jotain on jäänyt pois. Lähinnä käyttäjäystävällisenä rajauksena toimii että kaikkia esiteltyjä on ainakin suurin piirtein kohtalaisen helposti saatavilla. Kaikki merkittävät eivät siten ole mukana, mutta näin kirja antaa aika etevän kuvan viimeisen vuosikymmenen aikana Suomessa julkaistuista sarjakuvista. Hiukan ihmetystä herätti lasten sarjakuvan vähyydestä puhuminen, joka on kyllä nykyisellään totta, mutta juuri kyseisellä alueella erityisesti kunnostautuneen Wallun sarjakuvat on silti tylysti unohdettu.

Toinen paljon harmillisempi rajaus on yksinkertaisesti tilanpuute. Kun runsaaseen kahteensataan sivuun on täytynyt saada sadan sarjakuvan esittelyt, ei kovin perusteellisiin analyyseihin ole päästy. Joissakin tapauksissa on onnistuttu mahduttamaan lyhyeenkin tekstiin hyviä oivalluksia, mutta usein jää vaivaamaan janoinen olo. Enemmänkin olisi voitu sanoa. Mihinkään lähilukuun ei ole ollut mahdollisuuksia, mutta parhaimmillaan kirja antaa kipinän tutustua itse tarkemmin johonkin teokseen. Sarjakuvaa vähän tai ei ollenkaan tuntevalle kirja on varmastikin runsauden sarvi. Sarjakuvaa paremmin tunteville kaikista artikkeleista ei ole paljon iloa, mutta varmasti joukossa on monta jotka avaavat uusia näkökulmia vanhoihinkin tuttavuuksiin.

Kirjan on julkaissut Tammen oppimateriaali-osasto, ilmeisesti sitä ei kelpuutettu "tavallisten" tietokirjojen joukkoon. Sitä markkinoidaan kyllä melko näyttävästi kirjana joka on "monikäyttöinen perusteos myös kouluihin ja kirjastoihin". Kirjaan liittyy erillinen opetusaineisto, jonka voi ladata Tammen kotisivujen kautta kirjan omalta esittelysivuilta

Yleis- ja perusteoksia sarjakuvasta on suomen kielellä saatu jo varsin mukavasti. Jospa olisimme jo pian siinä tilanteessa että voisimme saada myös spesifisempiäkin sarjakuva-alan tietokirjoja. Monografioita, haastattelukirjoja, biografioita. Kuten muittenkin taiteenalojen kohdalla. Lainaan Jokista: " Sarjakuva on legitiimi taiteen laji ja sellaisena sitä on käsiteltävä. Ei selityksiä, ei armoa!"*

Lisää:
Heikki Jokisen haastattelu Journalistiliiton lehdessä

Keskustelua kirjasta Kvaakissa

* Heikki Jokisen kiitoskirje Lempi-palkinnon johdosta Kemin sarjakuvapäivillä.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.



Tekstiin liittyvät kommentit:

Heikki Jokinen kommentoi 02.05.2004 klo 21:26:34 seuraavaa:
Itse teossa

Luin kiinnostuneena Kvaakissa olleen Sata sarjakuvaa -teoksen arvion ja siitä käydyn keskustelun. Mielenkiintoani lisäsi tietysti osaltaan se, että kyse on itse kirjoittamastani kirjasta. Tämän kotikenttäedun vuoksi päätin myös itse osallistua nyt jo tosin lopahtaneeseen keskusteluun lähinnä siinä esitettyihin kysymyksiin vastailemalla.

On tietysti vaikeaa keskustella teoksesta, jota ei ole lukenut. Timo Ronkaisen arvostelu ilmestyi tuoreeltaan, eli keskustelijoiden käsiin ei teos ollut vielä kuin osin ehtinyt. Tämä ohjasi tietysti kommentointia helpoimmin haltuunotettavaan kohteeseen; siihen mitä sarjakuvia sadan artikkelin joukkoon oli valikoitunut.

Tätä edesauttoi myös se, että varsinaisessa arvostelussa ei pohdittu juuri lainkaan kirjan artikkelien sisältöä, sitä mitä niissä sanotaan tai ei sanota, millaisen kuvan sarjakuvan maailmasta teos maalaa.

Valinnoista puhuminen on tietysti oleellista sekin, kertoohan sekin siitä millaiseksi kirjoittaja aiheensa mieltää. Itse kuitenkin yritin ladata sanottavani teksteihin ja niistä syntyvään kokonaisuuteen, en listan perfektionistiseen hiontaan.

Pidin tärkeänä sitä, että minulla on jokaisesta mukana olevasta sarjakuvasta jotain sanottavaa, ja että kukin teksti toisi jotain omaansa kokonaisuuteen. On sarjoja, joissa analyysikykyni loppuu kesken, en välttämättä halunnut kirjoittaa niistä 4 000 merkkiä vain listaamalla faktoja. Sen verran yritin sääliä mahdollista lukijaa.

Esipuhe alkoi näin: ”Esittelen tässä kirjassa sata suomeksi julkaistua sarjakuvaa. Jokainen niistä on kiinnostava ja lukemisen arvoinen, jokainen tuo oman äänensä sarjakuvan kuoroon. En ole yrittänytkään valita sataa ehdottomasti parasta sarjakuvaa, mutta nämä ovat sata keskeistä teosta, jotka muodostavat kattavan ja monipuolisen valikoiman”

Ja tarkoitin sitä mitä kirjoitin: tämä ei ole historiankirja, ei kriitikon auktorisoima sata kärjessä -lista, ei objektiivinen katsaus koko sarjakuvan kenttään. Mutta siinä on mukana sata teosta, joilla on jokin hyvä syy olla mukana, jotka kertovat oman sanansa siitä, mitä sarjakuva on.

Sillä sarjakuva ei ole mikään yksittäinen teos, tyyli tai laji. Se on kaikkea sitä, eikä minulla ole mitään keinoa - saati sitten halua tai kykyä - rajata käsitettä sarjakuva. Ajattelen, että kaikki mikä lisää ymmärtämystämme sarjakuvasta lisää ymmärtämystämme sarjakuvasta.

Sarjainfon päätoimittaja Vesa Kataisto lupasi lehteensä vertailun ruotsalaisen Kirjastopalvelun kustantamaan sata sarjakuvaa esittelevään teokseen. Nokkelaa, mutta on syytä muistaa Strömbergin kirjan olevan tehty täysin eri lähtökohdista kuin Sata sarjakuvaa.

Se on komiteatyönä valittu sadan parhaan sarjakuvan lista riippumatta niiden ilmestymisvuodesta tai saatavuudesta. Teoksessa on vahva pedagoginen ote ikäsuosituksineen ja lisäartikkeleineen, ja myös tekstit ovat huomattavasti lyhyempiä.

Jälleen kerran: listoja voi laatia ja vertailla mielin määrin. Niillä on relevanssinsa, mutta en ole aivan varma johtavatko ne meidät asian ytimeen. Ja näin siis sanoo mies, joka on laatinut uusimman kirjansa listauksen muotoon…

Keskustelussa Kari Heikonen arveli minun liioitelleen käännössarjakuvan surkeaa tilaa. Se taitaa olla totta, käänne on ilmassa. Luulen, että kyseessä on näköharhani. Kun paneuduin 1990-luvun tarjontaan tajusin käännössarjakuvan romahduksen syvyyden. Vertaamalla tätä aikaa kymmenen vuoden takaiseen olemme syvässä kaivossa, vertaamalla parin vuoden takaiseen elpymistä alkaa näkyä.

Kas tätä tarkoitan: kirjaa kootessani löysin 1995 kirjoittamani tekstin, jossa valitsin kymmenen vuoden 1994 sarjakuvaa autiolle saarelle. Ne olivat: Carl Barks: Höyhensarjan mestari, Juliet Doucet: Jos olisin mies, Hunt Emerson: Casanovan viimeinen kukoistus, Ola Fogelberg: Puupään parhaat 1 - 8, George Herriman: Krazy Kat 3, Tarmo Koivisto: Apina Kapina, Kivi Larmola: Lasikuula, Hugo Pratt: Aavikon skorpionit, Sempe: Muutamia lomapäiviä, Suuri Kurpitsa 1994 -albumi ja bonusraitana Ulf Lundkvist: Kahvi kylmenee.

Ymmärtänette mitä tarkoitan? Ja tämä on vain otos vuoden 1994 albumeista, ei kaikkien kelpo teosten lista.

Kommentoin myös keskustelussa esiin putkahtanutta koulukirja-näkökulmaa. Totta, Tammessa teoksen toimitti oppikirja-osasto. Syy on siinä, että kirja on hyvä myös saada kaupaksi ja tällä osastolla on toimivat suhteet kouluihin.

Kouluissa on kysyntää sarjakuvaa käsittelevästä aineistosta, mutta sitä ei käytännössä ole. Minusta on hyvä jos tätä tietoa osataan sinne markkinoida, tässä tekijän ja kustantajan intressi on liikuttavan yhtäläinen. Sama osasto muuten kustansi myös Muksut-yhtyeen cd-levyn ja kokoomateoksen. Ei se tehnyt Muksujen musiikista koulukirjaa.

Varsinaisessa arvostelussa luonnehditaan kirjan tekstejä lyhyiksi. Tästä olisin lievästi eri mieltä, varsinkin verrattuna Ronkaisen vertailumielessä mainitsemaan kahteen muuhun teokseen, Sarjastoon ja Alkupaloihin.

Kaikkiaan kirjassa on lähemmä puoli miljoonaa merkkiä. Se on huikea määrä, kuten ammatikseen kirjoittavat tietävät. Olen kirjoittanut aivan täydestä käyviä kirjoja, joissa tekstiä on vain alle neljäsosa tästä.

Sanomalehteen - tai aikakauslehteenkin - on hyvin vaikeaa saada arvostelua, jonka pituus ylittää 3 000 merkkiä. Se taas on Sadan sarjakuvan tekstien alin mitta, pisimmät niistä ovat lähes 8 000 merkkiä. Tämänkään pituisia tekstejä yksittäisistä sarjakuvista ei ole Suomessa kovin paljoa julkaistu.

Kirja on nimittäin melko juonisti suunniteltu. Typografia, fontti ja välistykset on suunniteltu nielemään mahdollisimman suuri määrä tekstiä. Siinä graafikko Ville Tietäväinen on näemmä onnistunut jos tekstit vaikuttavat lyhyiltä.

Tietysti on isompi filosofinen kysymys mikä on lyhyt teksti. Tässä vertaan lähinnä niihin, joita yleensä aiheesta näemme. Toivon myös, että tekstit käyvät dialogia keskenään ja muodostavat omia merkitysketjujaan, ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Siitä, miten se on onnistunut en osaa sanoa.

Notary sojac!

Heikki Jokinen
Sata sarjakuvaa -kirjan kirjoittaja

Kommentoi:
Voit esittää kommentteja uutiseen liittyen täyttämällä seuraavan lomakkeen. Muista kuitenkin hyvä kieli ja käytös - asiattomat kommentit poistetaan välittömästi. Laajempi keskustelu on mahdollista foorumilla.

Nimi:  
Sähköpostiosoite:  
Kommentti:  

» Paluu edelliselle sivulle


» Mainos:

   » Haku linkkihakemistosta

Etsi hakusanalla
  
Laajempi haku

mediatiedot | käyttöehdot | hakuohjeet | ehdota linkkiä

© Copyright Kvaak.fi -sarjakuvaportaali