Tänään mietiskelin kun oli tuo Giraudin syntymäpäiväkin, että jäiköhän häneltä paljonkin julkaisematonta materiaalia poismenonsa jälkeen. Useinhan taiteilijoilta ja piirtäjistä jotakin aina jää, kun omaiset tai ehkä kustantajat etsivät jotain materiaalia.
Henkilökohtaisesti toivon hartaasti, että Dargaud kustantamo esimerkiksi jatkaisi tuota Blueberryn noir&blanc isokokoista musta-valko albumien sarjaa. Mielestäni nuo viimeisimmät noir&blanc albumit eivät ole Giraudin parasta piirräntää. Minulle tuli syvä tunnetila siitä, että varsinkin albumi DUST ja eräs toinenkin noista on piirretty hätäisesti tai kovalla kiireellä. Halusiko hän vain tehdä kustannus sopimuksen mukaisesti albumisarjan viimeiset tuotokset loppuun kuin pakkopullaa ilman, että hänen valtava taitonsa ja ilmaisuvoimansa, upea siveltimen käyttö eivät enää olleet innostavana motivoivana mukana esimerkiksi DUST albumissa. Taustat eivät olleet enää todellakaan tarkan yksityiskohtaisia, ja monet ruutujen hahmoista oli hieman hutaistun oloisia. Tätä mistä mainitsin ei välttämättä huomaa normi kokoisesta värillisestä albumista, mutta tuosta DUST noir&blanc albumista tuon kiireyden tunteen huomaa isoista ruuduista. Mutta joka tapauksessa kokonaisuutena hienoja albumeja joita soisin saavani lisää, ennenkuin hauta kutsuu.
Miksei Dargaud aloittanut tuota noir&blanc sarjaa vaikka huippuunsa saakka graafisesti viedyistä albumeista Kadonnut kaivos, Kultainen luoti ja siitä eteenpäin.
Giraudin taso alkoi jotenkin muuttua nopeamman piirtännän suuntaan noista parista viimeisimmästä albumista lähtien.
Minulle ehdottomasti ikuisesti paras albumi graafisesti ja joka tavalla on Tsina-pah.
Se on muuten julkaistu musta-valkoisena kovakantisena Luxus albumina, mutta kooltaan se ei ole Dargaudin noir albumien kokoinen. Mutta tuossa Lux albumissa on paras painojälki ja paperi mitä olen nähnyt. Mustat väripinnat ovat todella mustaa ja albumi on kovine paksuinen kansineen todella Luxus.
