Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Kemin sarjakuvanäyttely jälleen auki (13.07.2019 klo 16:02:07)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
22.08.2019, klo 04:27:41

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
476305 viestiä 10577 aihetta kirjoittanut 7418 jäsentä. Uusin jäsen: Herra Tarkka
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia
| | |-+  Sarjakuvatermeistä
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvatermeistä  (Luettu 10393 kertaa)
Ami
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 269



« : 23.03.2008, klo 12:36:28 »

Sarjakuvista puhuttaessa termejä käytetään välillä aika monella tavalla. Itse käytän näin:
Sarjakuva-albumin ja sarjakuvaromaanin ero: romaani on sivumäärältään pidempi, selvästi yli 100 sivua ja usein angloamerikkalaiseen sarjakuvaperinteeseen liittyvä.
Strippi: yksi- tai kaksirivinen vitsisarja
Sarjakuvanovelli: 1-tai useampisivuinen tarina, jossa tapahtuu yhtä vitsiä enemmän, albumista eroaa pituuden ja julkaisutavan mukaan.
Pohdin miksi kutsuisin yhden sivun sarjakuvaa, joka vastaa ajatukseltaan strippiä, mutta on siis muodoltaan mielestäni jo novellin mittainen. Ehdotuksia?

Teen mielessäni eron myös pienlehden ja omakustannealbumin välillä. Siis lehti on nitojalla nidottu lehti, liimaselkäiset ja sidotut tuotteet taas omakustannealbumeja.
« Viimeksi muokattu: 23.03.2008, klo 13:23:45 kirjoittanut Amina » tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 225


« Vastaus #1 : 23.03.2008, klo 12:49:52 »

On nillittämistä albumi romaanijaostakin mutta tämä:
Strippi: yksi- tai kaksirivinen vitsisarja
siis vain vitsisarjat? eli Modesty Blaise, Johnny Hazard, Prinssi Rohkea, Rip Kirby yms. ovat kaikki vitsisarjoja.

yhden sivun sarjakuva ei ole siis novelli, aivan? Mikä sitten? sarjakuvaraapale? Planssi?

tallennettu
Ami
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 269



« Vastaus #2 : 23.03.2008, klo 13:12:24 »

Blaisesta ja kumppaneista puhuisin seikkailusarjana tai päivittäisseikkailusarjana, jos pitäisi selittää asiasta lyhyesti jollekin sarjakuvapiirien ulkopuolella. Milelestäni olisi mielekästä käyttää eri termejä lyhyistä huumoripläjäyksistä kuin pidemmistä jutuista.

Kyllähän yksisivuisetkin voivat olla novelleja, kuten tuossa yllä kirjoitan, mutta kaikki sivun jutut eivät ole sitä. Esim Maisa ja Kaarina -sarjat ovat mielestäni enemmän strippejä kuin novelleja (jos siis pitäisi valita jompi kumpi kategoria) mutta jos M ja K -sajakuvasta pitäisi selittää ilman kuvaa, niin en käyttäisi strippi-sanaa koska tulee mieleen yksi- tai kaksirivinen juttu. Voisi tietysti puhua sivun stripeistä tms.

Pohdin siis miten  puhua sarjakuvistsa selkeästi ja ymmärrettävästi myös niille, jotka eivät ole sarjakuvaharrastajia. Tietysti joka alalla on omat erikoisterminsä ja asioista puhutaan eri tavalla kuin yleiskielessä. Yksiselitteinen ja helppo termistö ehkäisisi kuitenkin väärinkäsityksiä, joita sarjakuvien suhteen on edelleen varsin paljon.
« Viimeksi muokattu: 23.03.2008, klo 13:24:53 kirjoittanut Amina » tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 225


« Vastaus #3 : 23.03.2008, klo 13:23:44 »

Strippi on minusta muoto, yksi- tai kaksirivinen sanoma- tai aikakauslehtisarjakuvan laji ilman lajityypppimäärettä. Juliet jonesin sydän ei ole seikkailusarja mutta ei vitsisarjakaan.

Yksiselitteinen termistö helpottaisi, juuri siksi takerruin vitsisarjoihin. Strippisarjat kun ovat muutakin kuin B. Virtas-Harald Hirmuinen-Viivi&Wagner-linjaa.

onkohan yksisivuinen sitten vinjetti? eli määritelmällisesti lyhyt kohtaus tai kuvaus yhdestä hetkestä, oivalluksesta.
Vai anekdoottisarjakuva.

Ongelma muodostuu joutuuko määrittelyn tekemään proosan, runouden, grafiikan vai elokuvan termein. Omiahan ei stripin ja albumin lisäksi ole, novelli ja romaani ovat kirjallisuuslainoja.
tallennettu
Ami
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 269



« Vastaus #4 : 23.03.2008, klo 13:41:23 »

Jos strippiä käyttää muodon ilmauksena, siihen voi liittää sisältöä kuvaavan määreen ja siten vähitellen purkaa tuota arkikielistä strippi=vitsi -ajatusta. Täytyy muistaa tulevaisuudessa.

Omat sarjakuvatermit ovat tosiaan harmittavan vähissä. Toisaalta, kun uusia asioita opitaan liittämällä niihin ominaisuuksia tutusta asioista, niin lainasanat eivät ole  yhtään pahoja. Täytyy vain keksiä sopivat lainat. Minusta esim. sarjakuvaromaani on oikein hyvä sana, rikkoo "sarjakuvat ovat lyhyitä" ja "sarjakuvat ovat vain lapsille" -ennakkoluuloja (joihin valitettavasti välillä törmää ihan fiksussakin seurassa).

tallennettu

Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 18 112


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #5 : 23.03.2008, klo 14:18:37 »

En pitäisi sarjakuvaromaania angloamerikkalaiseen perinteeseen sidottuna. Ranska-belgia -akselilta löytyy aivan graphic novelia vastaava BD-roman. Taitavat olla samoihin aikoihin syntyneetkin, nämä termit, 1970-80 -luvun vaihteessa. (kirjoitin tästä hiukan Sarjakuvaromaani -kirjan arvostelussani.)

Pitäisikö kerätä termistöä johonkin? Eikö tätä olekin jo jossain?

Timo
tallennettu

keijoahlqvist
Sarjakuvaneuvos
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 615


-


« Vastaus #6 : 23.03.2008, klo 16:14:44 »


Pitäisikö kerätä termistöä johonkin? Eikö tätä olekin jo jossain?

Timo
Pitäisi. Aihetta on käsitelty silloin tällöin. Wikiin (www.sarjakuvanteko.fi) sitä pystyy keräämään niin että löytyy helpommin, kunhan täällä keskustellaan asia vähän valmiimmaksi. Keskustella voi toki sielläkin.

Kieli on toisaalta sitä kuinka on totuttu käyttämään, eikä käytänteitä voi päätöksillä muuttaa kovinkaan helposti. Toisaalta termejä voi alan sisällä ja tarpeiden perusteella täsmennellä "ammattikäyttöön". Johdonmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus olisi valttia.

Strippi on historiallinen julkaisumuoto, joka on laajentunut tarkoittamaan monirivisiä muotojakin, aina sivuun asti. Osana sarjaahan se mielletään, oli sitten itsenäinen vitsi tai jakso Mustanaamiota tai Nemoa. Novelli on onnistunut laina kirjallisuudesta tarkoittamaan muutaman sivun kertomuksia, koska joku Mail Order Bride taas muistuttaa selkeästi romaanimuotoa.

Sarjakuvan oma julkaisumuotokin on kaupalliskäytännöllinen: Bourgeonin Tuulen matkustajat on albumeina julkaistu sarjakuvaromaani.

Sarjakuvassa pitää ottaa huomioon, että itse tarinan lisäksi valtava osa informaatiota välittyy kuvan kautta. Lähianalyysi kuvista voisi tuottaa perin mielenkiintoisen oheiskertomusten röykkiön näennäisen yksinkertaisesta tarinasta. Juoneton sarjakuva voi olla rikas vaeltaessaan maisemassa. Crumb kuvasi yhtä maisemaa eri aikoina ja välitti Yhdysvaltojen historiaa ilman henkilöitä.

Miten muuten tekisit sarjakuvaversion Veikko Huovisen romaanista Puukansan tarina?
« Viimeksi muokattu: 23.03.2008, klo 16:16:34 kirjoittanut keijoahlqvist » tallennettu

Helena
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 178



« Vastaus #7 : 30.08.2009, klo 14:30:39 »

Jatkan palstaa uudella kysymyksellä:

Miksi kutsutaan sitä, kun inhimillisiä ilmiöitä kuvataan ihmishahmojen sijasta eläinhahmoilla tai jopa "elottomilla" esineillä, kuten puhuvilla autoilla? Eli mitä on ihmiselämän kuvaaminen muuten kuin perinteisesti ihmishahmojen avulla?

Entä mitä muuta etua ilmiöstä on kuin se, että vakavia asioita voi kuvata edes jotenkin lähestyttävämmässä muodossa, kuten Spiegelmanin Maus?
tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 606



« Vastaus #8 : 30.08.2009, klo 19:01:06 »

Miksi kutsutaan sitä, kun inhimillisiä ilmiöitä kuvataan ihmishahmojen sijasta eläinhahmoilla tai jopa "elottomilla" esineillä, kuten puhuvilla autoilla?

Eläinhahmojen tapauksessa kyseessä on ihmisenkaltaistaminen eli antropomorfismi, muissa tapauksissa elollistaminen lienee hyvä sana (luonnon elollistaminen eli animatismi, kielikuvien käyttäminen on personifikaatiota).

Varsinaisen animismin kanssa mennäänkin sitten jo enemmän idän uskontojen suuntaan.
tallennettu
Severi
Sertifioitu Höpsisti
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 297



« Vastaus #9 : 07.12.2009, klo 14:42:52 »

 
Heräsi tuossa muita ketjuja lukiessa muutama kysymys joihin en suoralta kädeltä löytänyt vastausta:

Mikä oli Suomen ensimmäinen albumi?
Professori Itikaisen tutkimusretki? (Kiitokset muuten arkistojen sankareille Heino Aspelinin taiteen rehabilitaatiosta.)

Entäpä mikä oli Suomen ensimmäinen albumisarja?

Tinttikö? Kuvitetut klassikot?

Jossain albumin määreiksi on annettu sellaista että sivuja tulee olla vähintään 40 ja että se olisi liimasidottu ja muotokin suunnilleen A4. Eikö tällöin stiftatut (niitatut) ”albumit” kelpaakaan albumeiksi vaikka sivumäärä täyttyisi?

Entäpä kovakantiset albumit joista eritoten ranskanmaalla tykkäävät? Täyttääkö esim. edellä mainitut WSOY:n Tintit (alkaen 1961) puritaanisen määritelmän albumista? Ne kun taitaa olla ainakin osin sidottuja. Kuvitetut klassikot 70 -luvun taitteesta taas olivat liimasidottuja.

Ja miten sarjakuvakirja poikkeaa albumista? Olisiko Itikainen ensimmäinen sarjakuvakirja ja jokin muu (mikä?) ensimmäinen albumi? Ainakin wiki nimittää Itikaista sarjakuvakirjaksi.

Ainakin minulle rajanveto erilaisten sarjakuvallisten painotuotteiden välillä on hieman hämärää.

Ehkäpä tässä joku myynti/kustannus/painoalan ammattilainen voisi kertoa miten itsenäisten sarjakuvien julkaisumuodot, formaatit, käytännössä jaotellaan. Tavallisena kuluttajana en tunne kyseisiä määrittelyjä ja rajoja, joten jos jossain nämä on jo määritelty niin kernaasti vaan faktat julki. Tällä välin yritän itse saada tähän jotain selkeyttä.

Aihetta voisi käsitellä negaation kautta, mitä jokin ei ole (lehti ei ole sidottu painotuote), mutta ehkä on parempi ensin määritellä mitä kukin painotuotelaji ainakin on. Minusta ei ole mielekästä tässä yhteydessä puuttua sarjakuvan sisältöön, vaan se voi olla mitä vain, ja samoin kohderyhmät voivat olla keitä vain. Mielestäni sarjakuvaromaani kuuluu kategoriaan sarjakuvakirja, aivan kuten kirjallisuudessakin kirjat voivat olla (fiktiivisiä) romaaneja tai asiatekstiä, esim. opetusmateriaalia Scott McCloudin tapaan.

Voisiko itsenäisten sarjakuvajulkaisujen käsitteet jaotella vaikka seuraavasti:

SARJAKUVAFORMAATIT
FormaattiKokoKansimateriaaliSidontatapaSivumäärä
lehti:koko avoinpaperikannetstiftattu, liimasidos tai irtolehdetalle 150s
vihko:alle A4paperi tai ohut kartonkistiftattualle 40s
albumi:A4 tai suurempikartonki tai kova/paksu kartonkistiftattu, sidottu tai liimasidosyli 40s alle 200s
kirja:alle A4kova kartonkisidottuyli 40s
pokkari:alle A4kartonkiliimasidosyli 40s


Yritin edellä noudattaa suunnilleen sitä jaottelua mitä markkinoilla joko tietoisesti tai tiedostamatta tunnutaan käytettävän. Määriteltäväksi jää vielä tarkemmat rajat ohutkantisten ja kovakantisten albumien kartonkien gramma-rajoista. Wiki antaa paperin grammarajoiksi 6–150 g/m². Kartongin massat neliölle olisi 125 – 600 g/m².

Lisäksi voitanee sopia että kaikissa kategorioissa voi käyttää lisämääreitä ”mini-”, ”jätti-” tai ”maksi-” jos ja kun mennään rajojen yli tai ali, koon tahi sívu määrän suhteen (näinhän käytännössä onkin tehty).

Miltä kuullostaa?
 
 
tallennettu

Eih Bennek, Eih Blavek
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 986


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #10 : 07.12.2009, klo 15:19:01 »


Entäpä mikä oli Suomen ensimmäinen albumisarja?

Varmaan joku Vihtori ja Klaara (tai Helmi ja Heikki?) 30-luvulla kuitenkinkin veikkaisin, jos 2 albumia on "sarja".


Ainakin minulle rajanveto erilaisten sarjakuvallisten painotuotteiden välillä on hieman hämärää.
Onneksi se ei ole kovin vakava juttu.  Smiley

Ehkäpä tässä joku myynti/kustannus/painoalan ammattilainen voisi kertoa miten itsenäisten sarjakuvien julkaisumuodot, formaatit, käytännössä jaotellaan.
Painotuotteet erotellaan kirjoihin ja lehtiin ISBN ja ISSN numeroiden perusteella. Tämä riittää kauppiaille ja se saa riittää muillekin. Periaatteessa lehdet ovat sellaisia jotka ilmestyvät saman nimisinä monta kertaa. Kirjat taas ovat yksittäisiä, mistä on osoituksena se että niillä on kaikilla oma nimi. Tätä jakoa suosivat kustantajien lisäksi Helsingin yliopisto (siellä standardinumerointikeskus) joka myöntelee noita numeroita eli statuksia julkaisuille.
Noin siis teoriassa. Käytännössä varsinkin sarjakuvakustantajat kikkailevat tällä koska kirjojen alv-kanta on ollut vain 8% ja lehtien 22%.

Voisiko itsenäisten sarjakuvajulkaisujen käsitteet jaotella vaikka seuraavasti:
Voisi. Mutta se on ihan sun oma juttu.  Smiley  Ketään muuta et voi pakottaa tuota jakoa noudattamaan.

Miltä kuullostaa?
Epätoivoiselta yritykseltä saada maailmaan tolkkua. Lopulta kuitenkin on hirveän monia syitä miksi yleispätevää luokittelua ei saada syntymään (ja kaltaisemme "loogisen maailmanjärjestyksen kannattajat" jäävät tässä häviölle.
Ehkä se on lopulta ihan sama onko jokin läpäre kirja, pokkari, lehti, vihko, albumi tms.  Smiley
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Severi
Sertifioitu Höpsisti
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 297



« Vastaus #11 : 07.12.2009, klo 15:58:08 »

 
Kiitos ripeästä vastauksesta.

Painotuotteet erotellaan kirjoihin ja lehtiin ISBN ja ISSN numeroiden perusteella. Tämä riittää kauppiaille ja se saa riittää muillekin. Periaatteessa lehdet ovat sellaisia jotka ilmestyvät saman nimisinä monta kertaa. Kirjat taas ovat yksittäisiä, mistä on osoituksena se että niillä on kaikilla oma nimi. Tätä jakoa suosivat kustantajien lisäksi Helsingin yliopisto (siellä standardinumerointikeskus) joka myöntelee noita numeroita eli statuksia julkaisuille.
Noin siis teoriassa. Käytännössä varsinkin sarjakuvakustantajat kikkailevat tällä koska kirjojen alv-kanta on ollut vain 8% ja lehtien 22%.

Millä perusteilla jokin tuhti ensialbumi saa täten lehden tahi kirjan statuksen?
Etenkin jos ensijulkaisusta ei vielä tiedä tuleeko jatkoa lainkaan.

Varmaan joku Vihtori ja Klaara (tai Helmi ja Heikki?) 30-luvulla kuitenkinkin veikkaisin, jos 2 albumia on "sarja".

Nämäkö olivat albumi-muotoisia?
Entäpä Pekka Puupää?
Kaksi riittänee sarjaan...
 
 
tallennettu

Eih Bennek, Eih Blavek
EetuT
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 398


« Vastaus #12 : 07.12.2009, klo 18:06:36 »

Mikä oli Suomen ensimmäinen albumi?

Professori Itikaisen tutkimusretki oli tiettävästi ensimmäinen suomalaisen tekemä.
Amerikkalainen kuvakirja (1904) oli ensimmäinen.
Tosin  tuota aikaisemmin on ilmestynyt Herra Koipeliini, mutta tuota painosta ei voida luokitella sarjakuvaksi, koska:
Niiden rakenne oli rikottu ja tekstiä lisätty. Sarjakuvasta tehty kuvakirjamaisempi. Hyvä vertailukohta tähän voisi olla vanhat 1930-50 -lukujen amerikkalaiset Big Little Booksit, joissa oli sarjakuva muokattu pikku kirjaseksi. Ruutu napattu sarjasta aukeaman oikealle puolelle ja suorasanaista kerrontaa dialogeineen vasemmalla. Ei enää sarjakuvaa.

Entäpä mikä oli Suomen ensimmäinen albumisarja?

Kalle Viksari alkoi ilmestymään 1924.

Kuvitetut klassikot?
Kuvitetut klassikot 70 -luvun taitteesta taas olivat liimasidottuja.

Kuvitetuissa Klassikoissa on kuusi erikoisnumeroa jotka on liimasidottuja. Sarja 1-137 on niitillisiä.

Professori Itikainen, Amerikkalainen kuvakirja, Kalle Viksarit taitaisi kaikki mennä Severin luokituksessa vihkoiksi.

Severin ehdottamalla luokituksella ensimmäinen sarja olisi juurikin tuo aikaisemmin mainittu Vihtori ja Klaara.
Bonzo, Vihtori ja Klaara (1930,1931,1932)
Vihtori ja Klaara (1934,1935,1936,1937,1938)

Pekka Puupää alkoi ilmestymään 1943. Tosin vuonna 1926 on ilmestynyt yksi teos, mutta se on täysin irrallinen tuosta sarjasta ja sisällöltään erilainen.
tallennettu

E.T
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 849


« Vastaus #13 : 07.12.2009, klo 18:51:57 »

Hienoa asiantuntemusta, EetuT.

Miksi kutsutaan sitä, kun inhimillisiä ilmiöitä kuvataan ihmishahmojen sijasta eläinhahmoilla tai jopa "elottomilla" esineillä, kuten puhuvilla autoilla? Eli mitä on ihmiselämän kuvaaminen muuten kuin perinteisesti ihmishahmojen avulla?

Entä mitä muuta etua ilmiöstä on kuin se, että vakavia asioita voi kuvata edes jotenkin lähestyttävämmässä muodossa, kuten Spiegelmanin Maus?

Taiteen teorioissa puhutaan vieraannuttamisefektistä. Ehkä Helena ajat sitä takaa? Vieraannuttamisessa tehdään ratkaisuja, jotka saavat taiteen kokijan tarkastelemaan tuttuja ilmiöitä tuorein silmin.

Bertolt Brecht loi teatteriin vieraannuttamisteorian, joka toimii muissakin taiteenlajeissa. Brecht oli marxilainen ja pohjimmiltaan hän halusi vieraannuttamisella vapauttaa ihmisen vieraantumisesta eli väärästä (automaattisesta riiston alla olemisen) tietoisuudesta. Pitää siis olla tarkkana vieraantumisen ja vieraannuttamisen käsitteiden kanssa.

Wikipedia sanoo Brechtin kohdalla lyhyesti, mutta oikein: ”Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin että katsoja ei eläydy, vaan tietää koko ajan että ’tämä on vain näytelmää’. Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin.”

Varsinaisen animismin kanssa mennäänkin sitten jo enemmän idän uskontojen suuntaan.

Vastasit Jiksi mainiosti antropomorfismiin, mutta animismi taitaa liittyä luonnonkansoihin eikä idän suuriin uskontoihin.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 986


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #14 : 09.12.2009, klo 17:53:21 »

Millä perusteilla jokin tuhti ensialbumi saa täten lehden tahi kirjan statuksen?
Etenkin jos ensijulkaisusta ei vielä tiedä tuleeko jatkoa lainkaan.
Kuten sanoin: lehdet ilmestyvät saman nimisinä monta kertaa. Kirjat taas ovat yksittäisiä, mistä on osoituksena se että niillä on kaikilla oma nimi.

Kustantaja tämän määrittää hankkiessaan tuotteelleen joko ISSN- tai ISBN-numeron. Standardinumerointikeskus tarkistaa vielä että kyseessä ei ole säännöllisesti samalla nimellä ilmestyväksi kaavailtu lehti ennen kuin se antaa ISBN-statuksen. Kirjasarjan kirjoilla on siis kaikilla oma ISBN-tunnus toisin kuin lehden eri numeroilla.

Itsekin kohtasin mainitun ongelman kun julkaisin vuonna 2001 Ruuhkalukemisto-omakustanteen. Se oli 28 sivuinen (pahvikantinen) nidottu lehti. Ajatuksena oli ehkä tehdä lisää saman moisia, mutta päädyin kuitenkin kirja-statukseen mm. halvemman alv. kannan vuoksi. Näin siitä tuli siis "sarjakuva-albumi", eikä toista lehteä ole vielä ainakaan tähän päivään mennessä ilmestynyt.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Sivuja: [1] 2 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: