Kirjoittaja Aihe: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä  (Luettu 104195 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #150 : 02.07.2011 klo 21:02:58 »
Mä tosin näkisin asian niin, että maailmassa on jo tällä hetkellä sellaiset määrät rikos/seikkailuromaaneja, joiden päähahmoilla tuntuu olevan melkein supersankarivoimiin yltäviä ominaisuuksia. Joten mitä hittoa pukupelleily itsessään toisi lisää niin, että erottaisi muista?
Tietenkin, jos supersankareista saisi sellaisen kirjoitelman kyhättyä, jossa oma mielikuvitus antaa lisäarvoa genrelle (mitä fantasiassa/romantiikassa on kyse), asia saattaisi olla toinen, mutta pahalta näyttää, kun markkinat ovat mitä ovat.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #151 : 02.07.2011 klo 22:36:03 »
Esisupersankareitahan on noissa seikkailu- ja pulp-kirjoissa paljonkin, jostain se League of Extraordinary Gentlemenkin tuli...mutta nuo trikoot ovat visuaalinen idea joka ei kirjaan juuri kiinnostavaa lisäarvoa tuo.
Supersankarikirjoja linjalla "muuten normaali maailma mutta tyypeillä supervoimia" ei juuri ole (joidenkin Wild Cardsin jne), niissä ollaan pääsääntöisesti jo scifi-fantasia-maailmoissa. Tai sitten pidetään ne voimat sillä tasolla että ovat vielä jotenkin uskottavia normi-ihmisen äärirajoilla (kirjahyllyäni vilkaistessa silmään pisti Isä Camillo -kirjat, sekä Camillo itse että arkkivihollisensa Peppone ovat väkivahvoja ja ne kirjat ovat sarja lyhyitä tarinoita joista tulee jonkinlainen jatkumo, vähän kuin supersankarisarjoissa...)

Toiseen suuntaan, sarjakuvat alkavat olla ongelmissa kun tarinassa ei fyysiesti tapahdu juuri mitään ja koko tarina keskittyy siihen mitä henkilöt tuntevat tai ajattelevat. Toki joitain toimivia esimerkkejä tällaisista sarjakuvista on, mutta silti sanoisin tuon kääntyvän helpommin tekstiksi.
Tai puhuvat päät, ne saa kirjana vielä toimimaan mutta kuvallisessa ilmaisussa harvemmin. Joskus mainitsin Econ Foucaultin heilurin hyväksi kirjaksi josta tulisi väistämättä paska elokuva, ja luulen ettei se sarjakuvaksi taitu juuri sen paremmin.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #152 : 02.07.2011 klo 23:56:46 »
Niin no, kyseenalaistan kyllä nuo "uskottavat" ominaisuudet, ne kun ovat aika pakkopullaa ja en ihmettele, miksi tietynlaista sorsimista tästä saattanee johtua.

Vastaavasti kannattaa ottaa huomioon se, että siinä, missä kirjoituksella pelataan ihmisen omalla mielikuvalla, sarjakuva antaa tiukan määreen sille, millainen se mielikuva on. Varjotarina lähtee liikkeelle jo yhdestä kuvasta, toisin kuin yhdestä sanasta tai edes kappaleesta. Toisaaltaan, onhan kyseessä paljon sitten tarinan kirjoittajasta, veikkaan, että auteurit ovat hieman hanakampia toteuttamaan omaa visiota kuin kuohimaan tarinaa tiivimmäksi dramaturgiaksi.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #153 : 10.07.2011 klo 00:30:32 »
Ja takaisin sarjakuvakysymyksiin; mikä on se konteksi, missä Wally Woodin ne 22 paneelia toimivat? Toisin sanoen, mikä määrittää sen, että ne todella toimivat, eivätkä ole vain luovai keksintöjä sille "Selitä, äläkä missään nimessä kerro kuvin"-tyyppisille tarinoilla?

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 276
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #154 : 10.07.2011 klo 00:40:33 »
Sehän mainitaan siinä 22 panels -pläjäyksen yhteydessä. Jos on paljon dialogia ja kerronta uhkaa jäädä pelkiksi puhuviksi päiksi, sitä voi piristää käyttämällä näitä kuvakulmia, sommitelmia ja kikkoja. Saa homman näyttämään visuaalisesti vähän paremmalta. Monihan noita käyttääkin, jos vähän tsekkailee eri sarjakuvia, etenkin vähän vanhempia amerikkalaisia seikkailusarjiksia Rip Kirbystä Terryyn jne.

Timo

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #155 : 10.07.2011 klo 00:55:22 »
Eli ne ovat vain luovia, kivannäköisiä ratkaisua seliselisarjakuville?

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 814
  • /* You are not expected to understand this. */
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #156 : 10.07.2011 klo 11:22:34 »
Jos seliselisarjakuva on kaikki muu kuin nyrkinheilutus, niin sitten kyllä.

Katsokaa elokuvia. Vaikka mitä käsiteltäisiin, kuvaustekniikka on ihan samaa. Miksi sarjakuvassakaan sitten pitäisi olla eri tekniikka eri tyyppisille tarinoille? Mutta nyrkillä päähän lyöntiä noilla Wallyn ruuduilla ei kannata kuvata.
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #157 : 10.07.2011 klo 14:22:34 »
Ei Woodin "22 panels" ole opas hienojen tai sarjakuvissa erityisen loistavasti toimivien ruutujen tekemiseen vaan lista kuvakulmista tai lähestymistavoista joilla taiteilija voi piristää piirtämisurakkaansa ja varioida ruutujaan ja sivukokonaisuuksiaan. Osa toimii sellaisenaan myös monikymmensivuisia tappelukohtauksia virkistämään mutta pitkiä keskusteluja kuvatessaan sitä kai helpoiten kyllästyy ja ajautuu käyttämään samoja kuvakulmia.

Uskon että aika monet sarjakuvapiirtäjät voisivat tehdä omat, hyvin vastaavanlaiset listat siitä millaisia ruutuja he tekevät monotoniaa rikkoakseen. Esimerkiksi Barks käytti paljon pelkkiä silhuetteja ja taitaapa hänen sarjoissaan usein olla pyöreitä ruutujakin. Ne puuttuvat tuosta Woodin listauksesta tyystin. Ei varmaan omistanut harppia.

Elokuvissa yms ei vastaava kikkailu aina toimikaan. Liikkuvassa kuvassa on hämäävämpää jos kohtausten aikana esim valaistus tyystin muuttuu, mikä puolestaan sarjakuvissa menee hyvinkin luontevasti läpi. Olisi kyllä huomattavasti mielenkiintoisempaa katsoa Kauniita ja rohkeita kun siellä olisi toisinaan vähän dramaattisempia kuvakulmia käytössä.

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #158 : 10.07.2011 klo 14:30:47 »
Elokuvissa yms ei vastaava kikkailu aina toimikaan. Liikkuvassa kuvassa on hämäävämpää jos kohtausten aikana esim valaistus tyystin muuttuu, mikä puolestaan sarjakuvissa menee hyvinkin luontevasti läpi.

Itse asiassa luulen että elokuvissa ja tv-sarjoissa tuo kikkailu vain on niin paljon työläämpää toteuttaa että sitä ei samassa määrin jakseta harjoittaa. Pitäisi siirrellä kameroita ja valaisimia. Ottaa koeotoksia ja sitten taas siirrellä kalustoa. Helpompi vaan asentaa ne tiettyyn kohtaan studiota ja antaa näyttelijöiden posottaa repliikkinsä. Sarjakuvapiirtäjä asentaa kameransa ja valonsa hyvin helposti minne huvittaa.

Korro

  • Ja kumppanit.
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 381
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #159 : 10.07.2011 klo 14:41:03 »
Saadakseni valmiimpiä sarjakuvasivuja haluaisin seuraavaan asiaan vinkkejä;
Kun olen hahmotellut värikynällä hahmot ja laitettuani pakopisteet sun muut niin,
miten saisin valmista jälkeä edellämainittujen vaiheiden jälkeen? Ymmärtääkseni värikynän viivat pitäisi kumittaa pois? Tuntuu ajatuksena 'turhan'työläältä.
Olisiko teillä maestroilla vinkkejä tähän?
Kello- viiden- tee.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #160 : 10.07.2011 klo 14:58:41 »
Itse asiassa luulen että elokuvissa ja tv-sarjoissa tuo kikkailu vain on niin paljon työläämpää toteuttaa että sitä ei samassa määrin jakseta harjoittaa. Pitäisi siirrellä kameroita ja valaisimia. Ottaa koeotoksia ja sitten taas siirrellä kalustoa. Helpompi vaan asentaa ne tiettyyn kohtaan studiota ja antaa näyttelijöiden posottaa repliikkinsä. Sarjakuvapiirtäjä asentaa kameransa ja valonsa hyvin helposti minne huvittaa.

Valaistuksen säätely on varmasti hankalaa, mutta kuvakulmilla ja muilla kyllä leikitään elokuvissa, mm. Hitchcockin ja Lubitschin leffoissa on hyvinkin vetävästi kuvattuja "ja sitten nämä kaksi henkilöä puhuvat keskenään"-kohtauksia. Lubitsch on esimes erikoistunut sellaiseen "siirrän sokeriastiaa"-kuvaukseen jossa keskustelun kulkiessa kamera keskittyy vaikkapa henkilöiden hiplaamiin esineisiin ja näiden käsittely tuo oman ulottuvuuden siihen keskusteluun...

Mara

  • Jäsen
  • Viestejä: 513
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #161 : 10.07.2011 klo 15:13:07 »
Saadakseni valmiimpiä sarjakuvasivuja haluaisin seuraavaan asiaan vinkkejä;
Kun olen hahmotellut värikynällä hahmot ja laitettuani pakopisteet sun muut niin,
miten saisin valmista jälkeä edellämainittujen vaiheiden jälkeen? Ymmärtääkseni värikynän viivat pitäisi kumittaa pois? Tuntuu ajatuksena 'turhan'työläältä.
Olisiko teillä maestroilla vinkkejä tähän?

"Maestro" en ole, mutta kirjoitan silti.

Jos kerran teet luonnostelun värikynillä, niin niitä ei tarvitse kumitella pois. Luonnosteluviivat voi häivyttää pois koneella (tämä vain mustavalkotyöskentelyssä). Jotkut sarjakuvapiirtäjät käyttävät luonnostelussa useamman värisiä värikyniä, toista kuvan rakentamiseen ja toista luonnosten tiukentamiseen. Jos muistan oikein, olen nähnyt netissä ainakin Didier Conradin käyttävän sinistä värikynää taustoihin ja punaista hahmojen piirteisiin. Yhdelläkin värillä pärjää, mutta silloin joutuu kumittelemaan niitä kohtia, joita haluaa tarkentaa.

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 3 986
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #162 : 10.07.2011 klo 21:57:50 »
Ei Woodin "22 panels" ole opas hienojen tai sarjakuvissa erityisen loistavasti toimivien ruutujen tekemiseen vaan lista kuvakulmista tai lähestymistavoista joilla taiteilija voi piristää piirtämisurakkaansa ja varioida ruutujaan ja sivukokonaisuuksiaan. Osa toimii sellaisenaan myös monikymmensivuisia tappelukohtauksia virkistämään mutta pitkiä keskusteluja kuvatessaan sitä kai helpoiten kyllästyy ja ajautuu käyttämään samoja kuvakulmia.

Woodin tapauksessa asia voitaneen ilmaista hieman kyynisemminkin: Joudut joka tapauksessa välttämään monotonisuutta -- näiden avulla teet sen pienimmällä mahdollisella vaivalla. (Sen takia siinä on se "always", jotta ei tarvitse tuhlata aikaa sen miettimiseen, että toimisiko tämä nyt vai ei.)

Woodilla oli nimittäin noiden kuvien lisäksi seinällään motto:

Never draw anything you can copy, never copy anything you can trace, never trace anything you can cut out and paste up.

Siispä minun vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen olisi, että konteksti on se työ, mitä Wally Wood teki: liukuhihnasarjakuva. Joku tyhmä kirjoittaja laittoi surkeat hahmot puhumaan keskenään sivutolkulla -- mutta Wood oli se, joka sai lehden toimittajalta haukut, jos hän ei tehnyt siitä jännän näköistä!

Jos sen sijaan sekä kirjoitat että piirrät oman sarjakuvasi, niin Woodin koira-ja-veräjä-menetelmien sijasta kannattaa ehkä miettiä vähän enemmän jo käsikirjoitusvaiheessa, mitä tarinaa edistävää ja visuaalisesti kiinnostavaa kuhunkin ruutuun kannattaisi laittaa.

***

Lisätaustaa Woodin assistenttina toimineelta Larry Hamalta sekä korkealaatuiset skannaukset "22 Panels" -originaalit ostaneen Joel Johnsonin blogissa:

http://joeljohnson.com/2009/wally-woods-22-panels-that-always-work-unlimited-edition
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #163 : 11.07.2011 klo 09:55:18 »
Jos seliselisarjakuva on kaikki muu kuin nyrkinheilutus, niin sitten kyllä.

Katsokaa elokuvia. Vaikka mitä käsiteltäisiin, kuvaustekniikka on ihan samaa. Miksi sarjakuvassakaan sitten pitäisi olla eri tekniikka eri tyyppisille tarinoille? Mutta nyrkillä päähän lyöntiä noilla Wallyn ruuduilla ei kannata kuvata.
Tarkoitin näitä sarjakuvia, joissa dialogi/tekstin osuus tarinasta menee kuvakerronnan ohi (oli kyseessä sitten dialogi tai tarinankerronta ihtessään). Tällaisia sarjakuvia on jokaisessa genressä, tosin jotenkin mieltänyt, että seikkailussa pistää eniten silmään, jossa yleisimpänä syynä yritetään ujuttaa "Mutku se rakentaa tunnelmaa!". Seliseli, sanoo sarjakuvakin. Elokuvia opiskeleville on taottu sentään sanonta "Kerro, äläkä selitä", mitä fraasia en ole oikeastaan kertaakaan nähnyt/kuullut sarjisten osalta. Myönnettäköön, jos Scott McCloud tai vastaava on sen joskus sanonut, on mennyt auttamatta ohi, kiitosta käsittämättömän tavan esittää/kirjoittaa asiatekstiä.
« Viimeksi muokattu: 11.07.2011 klo 10:40:03 kirjoittanut Emppu »

judea

  • Vieras
Vs: Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä
« Vastaus #164 : 19.07.2011 klo 22:16:08 »
Aloittelijoille on kerrottu perusasiat Akkari sarjiskoulussa:
http://www.verkkokampanjat.fi/akuankka/sarjakuvakoulu/index.html