Tämähän se varsinainen kysymys on. En rupea ehdottelemaan aikoja ja paikkoja, koska sanoit jo, että mitään tarkoitukseesi sopivaa ei ole. Mutta ongelmassasi on selvästi kolme parametriä:
1) Se, mitä haluat tarinassasi tapahtuvan.
2) Historialliset tosiasiat.
3) Vaihtoehtoisen maailmankaikkeuden epäuskottavuus.
Kolmas on mielestäni vain omituinen ennakkoluulo, mutta se on makuasia, ja makuasioistahan tunnetusti ei voi kiistellä. Toisessa kohdassa puolestaan on vielä vähemmän kiisteltävää. Tosiasiat ovat mitä ovat. Joten se, minkä täytyy antaa periksi, on kohta yksi.
Tarkastele tarinaasi kriittisellä silmällä. Mitkä ovat ne asiat, jotka estävät sitä tapahtumasta Qin-dynastian Kiinassa? Se yksi juttu, joka on niin siisti? Ja se toinen, voi kun se on niin ihana, mutta silti sydäntäraastava? Tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Sitten vain avaat skalpellikotelon, jossa lukee kauniisti hopealla kirjailtuna "KILL YOUR DARLINGS".
Sinänsä ainoa, mikä estää minua heittämästä sitä vaikka Itä-Afrikkaan on oma mieltymykseni Euroopan arkkitehtuuriin ja pukumuotiin, mutta kuten sanottu, se ei ole tietenkään ole mikään kunnon este tarinalle. Ainoastaan se paikkakunta ja konflikti ovat ne, joista joudun pitämään kiinni, koska tarinallisesti se ei muuten toimis, mutta muuten se voisi tapahtua vaikka Etelänavalla, jos siellä sitkeitä sissejä elelis.
Yksi erittäin hyvä syy siihen, miksi en halua heittää tätä Indokiinaan, on juuri se työmäärän suuruus suhteutettuna itse tarinaa. Tarina on valitettavasti erittäin kliseinen rakkaustarina, ja aloittelevana sarjakuvapiirtäjänä ajattelin "uhrata" tämän projektin omien rajojen koettelemiseen ja tyylin vakiinnuttamiseen, joten sinänsä tekemisen työmäärä ei ole ongelma. Se tosin on totta, että minulla on koulua, ja haluaisin lähteä tätä tekemään vaivattomasti ilman suuria odotuksia itsestäni. Tietenkin kauheana käyttäytymisintoilevana ihmisenä en koe, että tarinan hahmot olisi luonteeltaan sopivia minnekään muualle kuin joko Venäjälle tai Ranskaan. Okei, aina on poikeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, mutta minusta tuntuu, että olisi hankalampaa tehdä sarjakuvaa, joka perustuu toisen maanosan kulttuuriin ja käyttäytymistapoihin, joista minä voin vain lukea.
Tais mennä hieman setvimisen puolelle, että "mix ei näin!", mutta kyllä sitä tikaria käytetään vielä jossain vaiheessa.
Vaihtoehtoinen maailmankaikkeus on ollut todella pitkään ehdokkaana, ja vasta joku aika sitten uudellen pohtien tätä, uskottavuusongelma kasvoi kasvamistaan. Katson ehkä tätä asiaa hieman liikaa genren näkökulmasta, jolloin vaihtoehtoinen todellisuus entisaikain maailmassa toisi liikaa fantasiaodotuksia juoneen, mikä ei sitten loppupeleissä toteutuisi lukijalle. Juuri se paikkojen nimien keksiminen ja kansakuntien luonti syö ainakin näin lahossa päässä uskottavuuden. Toki, sitä voisi koettaa tehdä niinkin, että saa asiat selitettyä ilman nimiä, tietyssä mielessä olisi nyt omalla kohdalla se ykkösvaihtoehto.
Mutta kiitoksia paljon vastauksista, ne antoivat aihetta miettiä asioita uudelleen. Suomeen sijoittaminen kuulostaa herkulliselta ja jää varmasti vielä pohdittavaksi, mutta pelkään hieman, ettei Suomessa kummiskaan ole sen verran isoja nyppylöitä ja niin paljon linnoja jokien varsilla, että tarina voisi ympäristöllisesti sijoittua Suomeen.
Tuo Hapsburgin tilanne kyllä jäi kiehtomaan, kiitosta kovasti linkistä. Tietyssä mielessä Curtvilen ehdottama kolonialismi antaisi lisäpontta juoneen, mutta toisaaltaan taasen työmäärä tahtoo pelottaa. Anteeksi, olen se, joka menee sieltä, missä aita on matalin, mutta kuten aiemmin sanoin, jos palaset vain loksahtavat paikalleen jossain muualla, niin kyllä sitä sitten jaksaa pakertaa.
echramath: Ehkä joskus ajattelin noin, mutta mieluummin sitä haluaa, että kaikki loksahtaa paikoilleen kuin heitellä olettamuksia siitä, mitä lukijat saattavat syödä totena.
Sinänsä hieman pelkäsinkin, että yleinen sääntö on, että opiskele ensin, tee vasta sitten, kaipa minun pitääkin hieman enemmän opiskella päästäkseni yksimielisyyteen itseni kanssa tässä asiassa.
