Apurahat on siitä vaikea laji, että samalla vaivalla kuin on kirjoittaessa joka vuosi ne 30 hakemusta (joissa ei kyllä ketään voi pyytää auttamaan) tienaisi samat rahat rehellisellä työllä (heh) joskus jopa moneen kertaan, mutta jos sen ajan käyttää siihen muuhun työhön niin ei jää aikaa tehdä sitä hommaa johon niitä apurahoja tarvitsee.
Näinhän se on. En minäkään nauti hakemusten kirjoittamisesta, mutta jos hyvällä hakemuksella on mahdollisuus rahoittaa seuraavan kolmen vuoden työt, niin kyllä se kummasti motivoi muutaman viikon puurtamiseen.
En ole samaa mieltä tuosta väitteestä ettei voi pyytää ketään auttamaan. Siitäkin on jo apua, jos näyttää hakemusta kaverille, joka voi korjata sieltä kirjoitusvirheet. Yksinään kun tekstiä muokkaa, niin se vaikuttaa aina paljon selkeämmältä kuin toisen ihmisen silmin. Helposti voi unohtaa selittää jonkun asian, joka on kirjoittajalle itsestäänselvyys muttei muille.
Kopioimalla jonkun onnistuneen hakemus ei juurikaan paranna omia mahdollisuuksia saada apurahaa. Se hakemus on pienin vaiva siinä - yleensä apurahan myöntäjän sivulla kerrotaan jo valmiiksi yksityiskohtaisesti mitä hakemukseen kuuluu laittaa.
En minä tarkoittanutkaan kopiointia vaan hyvien esimerkkien vertailua. Hakemuksissa oleellista on kuitenkin selkeys ja jäsentely. Vaikka idea olisi miten hyvä, mutta sitä ei ole osattu kirjoittaa auki, niin mahdollisuudet rahoitukseen ovat heikot. Muiden hakemuksista voisi saada hyviä vinkkejä oman hakemuksen jäsentelyyn ja muihin ulkoisiin seikkoihin, jotka vaikuttavat hakemuksen arvosteluun.
Se mitä apurahojen myöntäjät haluavat nähdä, on se, että rahoitettava hanke todella onnistuu. Ja että niillä rahoilla voidaan parantaa hanketta. Eli apurahoja myönnetään niille, joilla on todistusaineistoa siitä, että he osaavat käyttää rahaa työn edistymiseen, ja jotka osaavat suhteuttaa haetun rahan tehtävän työn määrään niin että kokonaisuus vaikuttaa mahdolliselta.
Sitten on se hanke. Hankkeelta vaaditaan näkyvyyttä ja merkittävyyttä. Maailman pitää muuttua ihan hiukan paremmaksi joltain pieneltä osalta sen vuoksi että apurahaa on myönnetty.
Käytännössä tää tarkoittaa, että apurahoja alkaa saada vasta kun apurahaa on jo saanut ja tehnyt niillä jotakin. Catch-22, kuten niin moni asia.
Noinhan se menee. Onhan se ihan ymmärrettävää, että henkilö, joka on jo osoittanut pystyvänsä toteuttamaan suunnitelmansa on paremmassa asemassa kuin pystymetsästä tullut. Tietysti, jos pystymetsästä tulleella tyypillä on hemmetin hyvä idea ja hakemus on vakuuttava, niin saattaa hänellekin jokunen ropo irrota. Minusta tuo vakuuttavuus on oleellinen juttu. Todennäköisesti rahoituksesta päättävät tahot eivät tiedä hakijasta muuta kuin mitä hakija on itse hakemukseensa raapustanut, joten tekstin tyylillä on suuri vaikutus. Jos tekstistä paistaa, että kirjoittaja ei oikein ole varma mitä on tekemässä, niin se huono juttu. Vaikka kirjoittaja olisi miten epävarma, niin tekstin perusteella pitää näyttää siltä, että hanke ei voi epäonnistua.
Ja voisin kai opetella tekemään parempia hakemuksiakin.
Yleensähän hakemuksista ei saa muuta kuin kielteisen päätöksen, joten vaikea sen perusteella parantaa omia hakemuksiaan kun ei tiedä mikä niissä mätti. Sen vuoksi yhteistyö muiden kanssa voisi olla hedelmällistä. Voisi verrata omaa, rahoittamatonta, hakemusta jonkun toisen rahoitettuun. Siinä saattaisi nähdä mitkä olivat oman hakemuksen puutteet. Tai toinen vaihtoehto olisi, että apurahalautakunnat antaisivat lausunnon, jossa perustelisivat miksi hanketta ei tällä kertaa rahoitettu. Se auttaisi varmasti seuraavan hakemuksen kanssa.
Apurahat ovat pääosin tarkoitetut työskentelyn mahdollistamiseen, ei elämiseen.
Olen seuraillut myönnettyjä apurahoja Sarjainfon sivuilta ja olen aina ihmetellyt myönnettyjen apurahojen pienuutta. Eihän parilla tonnilla vielä kummoista sarjakuvaa tehdä. En tiedä onko summien pienuuden syynä vaatimattomat pyynnöt vai niukat myönnöt. Jos yhden sarjakuvan tekemiseen pitää anoa rahaa useasta lähteestä muutama euro kerrallaan, niin en yhtään ihmettele, että väki purkaa täällä turhautumistaan. Kyllä sen pitäisi olla niin, että jos rahoitusta myönnetään, niin sitä myönnetään sen verran, että hanke on mahdollista toteuttaa sillä summalla kokonaan.
