Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Aura]

Ja taas ei piirtäminen tahdo sujua. Sitä paitsi tuntuu siltä etten ikinä tule oppimaan tasapainoista, hyvännäköistä tussausta. Ehkä pitäis kokeilla jotain muuta välinettä terän ja bristol-paperin sijaan.

[keijoahlqvist]

Ja taas ei piirtäminen tahdo sujua. Sitä paitsi tuntuu siltä etten ikinä tule oppimaan tasapainoista, hyvännäköistä tussausta. Ehkä pitäis kokeilla jotain muuta välinettä terän ja bristol-paperin sijaan.

Joo. Sivellin on sun luonteen mukainen.

[Aura]

Joo. Sivellin on sun luonteen mukainen.

Se on liian vaikea hallita. Suunnitelmissa on kyllä yrittää taas siveltimellä jos siitä joskus tulisi jotain.

[Ninni]

Se on liian vaikea hallita. Suunnitelmissa on kyllä yrittää taas siveltimellä jos siitä joskus tulisi jotain.

Kokeile alkuun sivellinkyniä - niillä saa eläväisempää jälkeä mutta hallittavuus on parempi kuin oikeassa siveltimessä ja tarjolla on eri jäykkyyksiä.

Oikeiden siveltimien käyttöäkin kannattaa kyllä treenata, minä olen vuosikaudet röyhkeästi suositellut muillekin Temperan 4-koon punavartisia keinokuitusiveltimiä, joiden pariin Petteri Tikkanen joskus hamassa menneisyydessä mut ohjeisti ja jotka ovat pysyneet sivellinsuosikkeinani siitä lähtien.

[Aura]

Kokeile alkuun sivellinkyniä - niillä saa eläväisempää jälkeä mutta hallittavuus on parempi kuin oikeassa siveltimessä ja tarjolla on eri jäykkyyksiä.

Oikeiden siveltimien käyttöäkin kannattaa kyllä treenata, minä olen vuosikaudet röyhkeästi suositellut muillekin Temperan 4-koon punavartisia keinokuitusiveltimiä, joiden pariin Petteri Tikkanen joskus hamassa menneisyydessä mut ohjeisti ja jotka ovat pysyneet sivellinsuosikkeinani siitä lähtien.

Sivellinkynä (eli Pentele) löytyy kyllä, samoin Temperan punaiset - joista tosin siirryin jo kokeilemaan Raphaelia kyllästyttyäni siihen että keinokuituiset eivät kestä juuri mitään. Raphael on tosin käytössä löysempi ja siten vaikeammin hallittava.

Jos en nyt mystisesti kehity kesällä, pitää kai vain tyytyä omaan jälkeen ja hyväksyä se ettei siitä saa tämän kummoisempaa.

muoks: Piti hieman tarkentaa.

[JanneT]

Jos en nyt mystisesti harjoittele ja kehity kesällä, pitää kai vain tyytyä omaan jälkeen ja hyväksyä se ettei siitä saa tämän kummoisempaa.

Mikäs asenne tuo nyt on kuvittajaksi haikailevalta ihmiseltä? Ei työvälineitä voi harjoittelematta hallita.

Kyllä sen siveltimen käytön oppii siinä missä polkupyörällä ajonkin.

[Aura]

Mikäs asenne tuo nyt on kuvittajaksi haikailevalta ihmiseltä? Ei työvälineitä voi harjoittelematta hallita.

Joo, tajusin just että lause oli taas hieman harhaanjohtava. Siis enhän tietenkään usko että työvälineen oppii hallitsemaan jos ei harjoittele. En vaan teränkään kanssa ole juuri kehittynyt vaikka olen piirtänyt sillä jo vuosia. Yhä tulee suttuista jälkeä ja samoja virheitä vaikka niihin kuinka yrittäisi kiinnittää huomiota.

Limingassa Kikru opetti että oma kädenjälki pitäisi vain hyväksyä, sillä ei ole mieltä yrittää jatkuvasti tehdä jotain joka ei itseltä luonnistu. Siinä on mun mielestä järkeä, sillä ei piirtäminen ainakaan suju jos jatkuvasti yrittää tavoitella jonkun muun käsialaa. Harmi vaan että oma käsiala on yhä rasittavan harrastelijamaista, mutta toisaalta ei sen ehkä tarvitsekaan olla sen kummoisempaa. Ei siitä pitäisi stressata, mutta stressaan silti.

[JJ Naas]

Joo, tajusin just että lause oli taas hieman harhaanjohtava. Siis enhän tietenkään usko että työvälineen oppii hallitsemaan jos ei harjoittele. En vaan teränkään kanssa ole juuri kehittynyt vaikka olen piirtänyt sillä jo vuosia. Yhä tulee suttuista jälkeä ja samoja virheitä vaikka niihin kuinka yrittäisi kiinnittää huomiota.

Limingassa Kikru opetti että oma kädenjälki pitäisi vain hyväksyä, sillä ei ole mieltä yrittää jatkuvasti tehdä jotain joka ei itseltä luonnistu. Siinä on mun mielestä järkeä, sillä ei piirtäminen ainakaan suju jos jatkuvasti yrittää tavoitella jonkun muun käsialaa. Harmi vaan että oma käsiala on yhä rasittavan harrastelijamaista, mutta toisaalta ei sen ehkä tarvitsekaan olla sen kummoisempaa. Ei siitä pitäisi stressata, mutta stressaan silti.

Sama ongelma on minulla. Luonnostele enemmän ja yksityiskohtaisemmin ja piirrä hitaammin ja huolellisemmin on mantra jota hoen. Kyllä se auttaa, jos ei pidä kiireessä tehdä. Jos pitää, niin sille ei voi mitään, sottaista tulee.

[Korro]

Olen huomannut että piirtäessäni ihmisiä heidän kasvonsa tulavat epäilyttävän saman näköisiksi.Se on typerää koska miehet ja naiset näyttävät silloin persoonattomilta ja samoilta.

[keijoahlqvist]

oma kädenjälki pitäisi vain hyväksyä

Tässä on se viisaus että sun käsi on älykkäämpi kuin sinä itse.

Sinä itse pidät jotain esikuvaa johon pyrit, eikä siihen voi tyydyttävästi päästä sen enempää kuin jousiampuja pystyy toistamaan täsmälleen samalla tavalla suorituksensa joka kerta.

Sinun kätesi sen sijaan toteuttaa parasta kuvaa mitä sinun piilossa toimivan tajuntasi osan mielestä on tuotettavissa. Myös muut ihmiset ovat kuvistasi sitä mieltä - ainoastaan sinä itse et.

Mitään kummempaa et tarvitse kuin asennemuutoksen. Ala katsoa jälkeäsi kuin pikkulapsi tai kokeilumielinen aloittelija, joka ihastelee sitä mitä on onnistunut saamaan aikaan. Tai kuin taiteilija, sillä heistäkin parhaimmat käyttävät sattumaa olennaisesti hyväkseen. Oletko nähnyt sen elokuvan Picassostamaalaamassa taulun? Alkuvedot ovat vain lähtökohta, maalauspuuha ohjaa koko ajan omaa suuntautumistaan kunnes teos on täysin erilainen kuin tekijän mielessä alussa mahdollisesti häälynyt idea.

[Aura]

Tässä on se viisaus että sun käsi on älykkäämpi kuin sinä itse.

Muuten totta, mutta jos tyylissä on kömpelöitä aloittelijan virheitä ei se kerro muusta kuin keskeneräisitä taidoista - anatomia esimerkiksi ei siis ole tarkoituksella "väärin" ja luontevasti tehty, vaan yksinkertaisesti huonosti piirretty. Mikä ei tietenkään estä tekemistä, ja tästä päästään kysymykseen "miksi pyrkiä luonnolliseen anatomiaan jos se ei istu omaan jälkeen?" Monet ovat kuitenkin sitä mieltä että anatomia olisi syytä hallita, vasta sitten sitä voi soveltaa. Ja mangatyylissä se vain näyttää paremmalta: vaikka anatomia on usein hieman vinksallaan, liian pitkät jalat tms, on se silti suunnilleen realistista.

[tertsi]

Picasso teki jo 12-vuotiaana semmoisia hiilipiirrostutkielmia, että oksat pois. Niissä oli suhteet ja lihakset paikoillaan.

Se, että Picasso teki rentoja töherryksiä ei johtunut siitä, etteikö hän olisi osannut tehdä muuta.

[JJ Naas]

Niissä oli suhteet ja lihakset paikoillaan.

Suhteita (ja asennon dynamiikkaa) painotetaan usein liian vähän suhteessa lihaksiin. Näin piirrät -kirjoissa suhteet ohitetaan usein yhdellä kaaviolla jossa kroppa on jaettu pituussuunnassa tiettyyn määrään sektoreita ja se siitä, dynamiikkaosiossa näytetään urheilijoita pysäytyskuvassa sen kummemmin selittämättä miksi se näyttää luontevalta. Mielestäni suhteiden ja dynamiikan hallinta pitäisi omaksua ennen lihasten yksityiskohtiin menemistä.

(Pitääkö niitä lihaksia olla niin perkuleesti? Olisivatpa ihmisjäsenet tehty tasapaksuista spageteista...)

[Curtvile]

On muuten harvinaisen hankalaa piirtää ilman syvyysnäköä.
Anatomia nyt on aina meennyt metsään, eritoten humorista kyllä silmät, mutta se että tussatessa ei erota milloin terä/siveltimenkärki ottaa kiinni paperiin.
Kokeilin kerran piirtää käyttäen vain tuota vasenta silmää.
Se vähä mikä osui paperiin pöydän sijasta näytti ihan liikaa siltä että jonkun päähän olisi tullut risteyttää paviaani ja kolibri ja opettaa saatua opputulosta hitlerjugendin menetelmin mutta käyttäen vain Dalin ja Picasson myöhäistuotantoa oppimääränä.

Kaikkien pettymykseksi silmä on päässä ja sarjakuvien lukeminen /tekeminen jatkunee. Ei, minä en usko että omaa kädenjälkeä pitää hyväksyä jos siihen ei ole syytä.
Sarjakuvat on työtä taiteen ohella. Kaiken ei tarvitse olla kivaa.
Asioiden oppiminen vie aikaa ja tekemistä.

Aura: Jos et ole tyytyväinen käsialaasi, tee töitä sen eteen. tämä ei tarkoita että kopioisit jotain/jotakuta mikä on ideaalisi vaan että sitä pitää tehdä niin kauan että jälki on lopulta tarkoituksenmukaista.
Ei sellaista kuin muut odottavat vaan mitä sen pitää olla.
Jos sen on oltava rosoista sitten sitä jos sliipatun hiottua niin sitä.

Lainaten isääni: Kukaan ei kysy kauanko siinä meni vaan kuka sen teki. 

[rama]

Tervetuloa takaisin, Curtvilen vasen silmä! (kuten myös loput Curtvileä)

Viisaita sanoja jotka allekirjoitan täysin, sillä neroksi ei synnytä vaan siksi harjoitellaan, ja niinpä menenkin samantien Kvaakista vetelehtimästä takaisin työpöytäni ääreen
(ulkolämpötila nyt illalla vaivaiset +25°C, työhuoneessani sentään onneksi täydet +33°C)