Shaun Tan: The Arrival

[keijoahlqvist]

Niin mutta mietippä Keijo: miten kovaa se sitten kolahtaakaan? Eiherramunjeetämähänonkinhyvä jne.

No kato oma kokemus on että kun on lukenut arvostelun, vertaa teosta tuohon arvosteluun. Silloin en aina näe teosta omista lähdöistään.

Mulle Arrival kolahti puhtaalle pöydälle ja saatoin nähdä sen itsenään, en geometrisina kuvioina, enkä kyseenalaistanut päähenkilöä: "onkohan se sittenkin liian stereotyyppinen?" Olin myötäsukaa tekijän kanssa, mikä on kohtuu tapa kunnioittaa tekijän lähtökohtaa ja tuntemuksia.

Jälkeen voi sitten tuumia uudestaan kriittisemmin.

[Grezen]

Luin tämän pari päivää sitten ja kolahti kyllä ihan kympillä.

Albumi olisi varmaan ollut vähemmän vaikuttava, jos nuo fantasiaelementit olisivat puuttuneet, ja tarina olisi sijoittunut johonkin tuntemaamme maailmaan ja aikaan. Nyt sai hienoja oivaltamisen elämyksiä, kun pystyi tunnistamaan inhimillisiä perustunteita ja tilanteita vieraan näköisestä maailmasta. Eikä tarvinnut sitten miettiä niitä turhia historiallisia yksityiskohtiakaan sitten. Eli inhimilliset merkitykset saivat painoarvoa, kun historiallisia merkityksiä ei ollut viemässä niiltä tilaa. (Ymmärsiköhän kukaan, mitä yritän sanoa...?)

Lukemisen jälkeen jäi sellainen haikea (mutta hyvä) olo viipyilemään pitkäksi aikaa. Kyllä tämä pitää hankkia omaankin hyllyyn.

[keijoahlqvist]

Minna Oinonen luki, piirsi ja arvioi.

[PetriT]

Shaun Tanin nimi muuten vilahti Wall-E elokuvan lopussa concept artist -nimikkeellä. Leffan jätevuorissa onkin paikoin samaa valoa ja tunnelmaa kuin Arrivalin kaupunkikuvissa.

[Antti Vainio]

Onneksi en ollut lukenut tätä keskustelua tai ainakaan muistanut sitä. Lainasin viikko sitten Tikkurilan kirjastosta, luin (väärä verbi tässä yhteydessä mutta menköön) ja pidin kovasti. Ajattelin kirjoittaa siitä kolumnissa mutta kaikki jotka siitä ovat pitäneet ovat sanoneet jo sen mitä minullekin tuli mieleen. Suosittelen kumminkin varauksettomasti. Tuossa on lainassa vielä Comics Journal jossa on tekijän haastattelu mutta en ole ehtinyt lukemaan, jos se on kiinnostava koitan ehtiä laittaa jotain referaattia.

[Doctor Phantomizer]

Tuossa on lainassa vielä Comics Journal jossa on tekijän haastattelu mutta en ole ehtinyt lukemaan, jos se on kiinnostava koitan ehtiä laittaa jotain referaattia.

Tästä on jo melkein vuosi, mutta löytyikös tuosta mitään kiinnostavaa?

Arrival on merkkisarjis johon voi läpiluvun jälkeen jäädä ajelehtimaan.

Kyllä. Lainasin teoksen n. viikko sitten Kirjastosta, enkä vieläkään ole palauttanut. En ole varmaan eläissäni tutkaillut ja ihmetellyt yhtä sarjakuvaa näin moneen kertaan ja pitkään.

The Arrival suomeksi.

Saisi ainakin Suomalaiset kiinnittämään enemmän huomiota tähän. Nimi Suomeksi, samoin kiitostekstit ja jonkinmoinen pieni esittely alkuun.

[Curtvile]

Shaun Tan mainitsee kiitoksissaan kumppanin, Inari Kiurun, joka on suomalaislähtöinen runoilija ja kuvittaja. Mitähän se on tehny tässä yhteydessä.

olisikohan muusa? ainakin Shaun Tan äsken Oscargaalassa lähetti vaimolleen terveisiä "minä rakastan sinua"

jos vaikka tällä saisi jonkun kustantajan hereille...

[Severi]

 

olisikohan muusa? ainakin Shaun Tan äsken Oscargaalassa lähetti vaimolleen terveisiä "minä rakastan sinua"

jos vaikka tällä saisi jonkun kustantajan hereille...

Tämänpäiväinen Ilta-Sanomat kirjoittaa Shaun Tanista ja tämän vaimosta Inari Kiurusta usean palstan verran.

Pääkiinnostuksen kohde ei ole Oscarin voittanut animoitu lyhytelokuva "The Lost Thing" vaan tietysti sen johdosta Tanin kiitospuheessaan mainitsema suomenkielinen tunnustus.

 "The Arrival" mainitaan jutussa ohimennen.


 
 

[Jyrki Vainio]

 
 "The Arrival" mainitaan jutussa ohimennen.

"kuvallisena romaanina". Kiristelin hampaitani, kun Tanille annettiin monia eri titteleitä: kirjailija, kuvataiteilija, käsikirjoittaja, ohjaaja - mutta sanaa sarjakuva ei mainittu kertaakaan ja "kuvittaja" ainoastaan vaimon yhteydessä. Ovat selvästi liian halpahintaisia termejä käytettäväksi enää silloin, kun kirjoitetaan Oscar-voittajasta... 

Tapasin Tanin Frankfurtin kirjamessuilla pari vuotta sitten. Hänestä tuli hauskan ristiriitainen vaikutelma, kun hän kertoi Arrival-kirjasta: olomuoto oli todella hillitty ja konservatiivinen, mutta siihen yhdistyi hyvin rennon kuuloinen australialainen aksentti...
Toivottavasti joku tosiaan tajuaisi kustantaa suomeksi. Onhan sillä lastenkirjojakin, jos sarjakuvat eivät kelpaa.

[Hui_hai]

Toivottavasti joku tosiaan tajuaisi kustantaa suomeksi. Onhan sillä lastenkirjojakin, jos sarjakuvat eivät kelpaa.

Ja lastenkirjat saivat juuri kovan luokan tunnustusta Astrid Lindgren -muistopalkinnon muodossa.

[Mambrinon kypäri]

The Arrival luettu... ruotsiksi. ("Ankomsten", löytyi Turun Akateemisesta, kirjailijasta aikaisemmin tiesin aikaisemmin vain kuvakirjat The Lost Thing ja The Rabbits eikä ollut aavistustakaan että on tehnyt sarjakuvankin.)

Sentimentaalinen, stereotyyppinen, heteronormatiivinen ja vaikka vielä mitä kauhean epätaiteellista, mutta joka tapauksessa pidin todella paljon. Mukava tarina sympaattisesta siirtolaisesta, ja hieno kuvitus. Ei kenties ehkä länsimaisen taiteen loistavin suurteos, joka määrittää sarjakuvailmaisua vuosisadaksi eteenpäin, mutta ei kaiken tarvitse ollakaan; Ankomsten on mielestäni juuri hyvä sellaisena kuin on.

Maahanmuuton tai elämän yleensä ei tarvitse aina olla jotain surkeaa, josta pitää välttämättä kirjoittaa kauhean kyynisesti, traagisesti, kantaaottavasti tai muuten "-sti". Jopa suuren teollistuvan maan piskuisimmankin työmiehen arjessa on sentimentaalisia hetkiä. Joskus on hyvä lukea satu siitä mitä siirtolaisuus voi parhaimmillaan olla.

Ja muuten; ei Maa Jonne Mies Muutti ole mikään täysi utopiaparatiisi. Katselkaa niitä kuvia: tehtaita, savua, nokea, ihmismassoja ...

(Varoitus niille jotka pelkäävät spoilereita, en tiedä miksi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Esimerkiksi se "Ellis Island". Tai valtavan kerrostalon seinä jossa Miehellä on vain yksi ikkuna ja ahdas asunto. Tai se yksitoikkoinen työ tehtaassa.

Muoks.:

Albumi olisi varmaan ollut vähemmän vaikuttava, jos nuo fantasiaelementit olisivat puuttuneet, ja tarina olisi sijoittunut johonkin tuntemaamme maailmaan ja aikaan. Nyt sai hienoja oivaltamisen elämyksiä, kun pystyi tunnistamaan inhimillisiä perustunteita ja tilanteita vieraan näköisestä maailmasta. Eikä tarvinnut sitten miettiä niitä turhia historiallisia yksityiskohtiakaan sitten. Eli inhimilliset merkitykset saivat painoarvoa, kun historiallisia merkityksiä ei ollut viemässä niiltä tilaa. (Ymmärsiköhän kukaan, mitä yritän sanoa...?)

Ne geometriset linjat ja kappaleet ovat eläviä ja aitoja mutta ihan vieraita, mikä lisää samaistumista päähenkilöön, pakottaa muukalaiseksi.
Tämä ei ole elintasopakolaisen mannaa-kuvaus eikä omaan napaan tuijottaja-akkultturaatioon vastainen pamfletti.
Pieni ihminen lähtee ja aloittaa kaiken alusta, menneisyyttään hylkäämättä ja ottaa uuden rohkean askeleen.
sen verran että jotenkin nyt on harvinaista kyllä tavoitettu se sympaattinen hyväsydäminen jokamies, eikä kehnoa kopiota.

Oikeastaan ajattelin itse sanoa jotain tällaista, mutta mitä sitä nyt samaa asiaa toisessa muodossa toistamaan. Erityisesti minua mielyytti VIeraan Maailman täydellinen outous, joka silti useamman lukukerran jälkeen on hämmästyttävän tarkasti sisäisesti johdonmukainen ja sen vuoksi tuntuu hyvin aidolta, todenmukaiselta. Mikä on hyvän fantasiakirjallisuuden merkki.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Vrt. vaikka sotakuvausta ja erinäistä patsasta saavuttaessa New Yorkiin minne lie.