Lueskelin juuri eilen Boucqin haastettelua Jodorowskysta kertovasta Sacred Trickery kirjasta, jossa tuli vastaan tämä hauska juttu liittyen Bouncerin synkkyyteen ja väkivaltaisuuteen.
Heh, joo, koiran tappaminen on hirveää.
Maalauksissa pyöveleillä on kirkkaat vaatteet, paiseita kasvoissa tai kalju pää - ei koskaan elokuvista tuttua mustaa huppua. Väkivallan ammattilaiset olivat esimerkiksi keskiajan Ranskassa välttämättömiä, mutta kammottuja henkilöitä. Oikeuden käsikassaroja tarvittiin. Heitä myös pelättiin ja vihattiin, sillä he olivat tekemisissä vaaralliseksi mielletyn veren kanssa. Ammattitaidoton pyöveli saattoi menettää henkensä vihastuneen väkijoukon käsissä. Ammattinsa osaava taas sai kiitosta osumatarkkuudesta ja tarpeettoman julmuuden välttämisestä.
Pyövelien inhoaminen ja kammoaminen keskiajalla ja muulloinkin lienee totta, mutta en edelleenkään ymmärrä tätä ristiriitaa: väkijoukko vaatii Bounceria hirttäjäksi raivokkaasti ja ilmeisesti jopa tappaisi hänet, jos hän ei ryhtyisi toimeen, mutta hirttämisteon jälkeen kansa silti (vaikka on itse yllyttänyt tuohon tekoon) pilkkaa ja halveksii häntä.
Viittasit pyövelien rumaan ulkonäköön. Bouncer-pyövelin pilkkaaminen johtuu varmasti ainakin osittain hänen rujoudestaan, sillä hän saa raajarikkoisuudestaan julmaa pilkkaa. Mutta pilkkaisiko kansa pyöveliä myös silloin, jos esim. normaalin näköinen seriffi tai tuomari olisi hävinnyt pitkän tikun vedon ja joutunut pyöveliksi? Sarjakuvassa siis tällainen arpominen päättää kenestä virkamiehestä tulee pyöveli, ja Bouncerille jää lyhyt tikku.
Haluaako Jodorowsky sanoa, että kansa etsii teoille herkästi syntipukkeja katsomatta omaa toimintaansa? Vai kirjoittaako Jodo hahmoilleen monia absurdin kamalia, selittämättömiä tapahtumia vain siksi että lukija hätkähtäisi?
