Mietin että menevätkö nuo konfliktit vielä vain vapaan tahdon ilmaisuiksi joilla esitetään että sellainen on, nämä eivät ole enkeleitä, varsinaista synnin palkkaa ei kuitenkaan tule vaan palataan harmoniaan (ja on esitetty että ilmankin syntiinlankeemusta ihminen ei ollut "valmis" vaan kehityttävää olisi, jotkut kirkkoisät ovat tästä kirjoitelleet). Vaikka kyllä Peyo kieltämättä venyttäisi toiminnan rajoja aika pitkälle...
On tuokin toki mahdollinen näkökulma. Tosin esimerkiksi muutama viesti takaperin mainitun "smurffaattorin" toimissa voi jo varmaan perustellummin puhua lankeemuksesta.
Tosin nyt tuli mieleen se yksi tarina jossa oli peilikuvasmurffi, siinähän mainitaan jokin rituaalinomainen tapahtuma jossa tarvitaan sata smurffia, ja kylässä on vain 99...viittaa siis kuitenkin siihen että aiemmin on ollut sata, eli smurffeja on poistunut yhteisöstä. Ovatko he kuolleet vai vaeltaneet jonnekin muualle?
Smurffithan ovat ihmisiin verrattuna pitkäikäisiä. Alkuperäisissä sarjakuvissa tämä on ilmeisesti lajiominaisuus (vrt. tontut, kääpiöt ja muut kansanperinteen hahmot), monien apokryfisenä pitämässä piirrossarjassa vetreänä säilymiseen taas tarvitaan jotain taikakristallia.
On epäselvää, voiko smurffi kuolla vanhuuteen. Sairauksille ja vammoille smurffit eivät tietenkään ole immuuneja.
Piirretyssä ja sen alkamisen jälkeen tehdyissä sarjakuvissa esiintyvät myös isoisä- ja isoäitismurffit, jotka ovat vielä suursmurffiakin vanhempia ja olleet pitkään poissa smurffikylästä. Tämän pohjalta ei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta muistakin yhteisön jättäneistä smurffeista.
Aikanaan Spiroussa taidettiin mainita, että smurffeja on yhteensä juuri tuo sata kappaletta. Koska useaan otteeseen on syntynyt/luotu uusia smurffeja (vauvasmurffi, Smurffiina, pieni tyttösmurffi Terhakka, robottismurffit), on joidenkin onnettomien maallinen taival kenties päättynytkin. On tietysti epäselvää, onko smurffien määrä maagisesti rajattu aina sataan, vai oliko heitä sata juuri tuon tiedon antamishetkellä.
Äänestys