Alkaa mennä ohi aiheesta, mutta eräiden vahvasti kristilliselle vakaumukselle elämänsä rakentaneiden ihmisten suhtautumisessa populaarikulttuuriin tuntuu olevan tällainen sivujuonne, jossa ihmisenkaltaiset satuolennot ja/tai mielikuvituseläimet samaistetaan pahoihin henkiin. Mitään tutkimusta aiheesta en ole nähnyt, mutta olen törmännyt tällaisiin käsityksiin satunnaisesti esimerkiksi viidesläisten ja helluntailaisten henkilöiden kanssa keskustellessani.
Muistan esimerkiksi evankelista Riku Rinteen arvostelleen Pokémon-ilmiötä siltä pohjalta, että niistä tulee mieleen sielunvihollinen, kun "pokémon" merkitsee taskuhirviötä. Ei se nyt Rinteen julistustyön pääsisältö ole, mutta jäi heittonakin mieleen. Kritiikkiin saattoi liittyä myös uskontoneutraalistakin näkökulmasta kaikupohjaa saanutta huolta kaupallisuudesta.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat olivat aikoinaan viidesläisen tuttavan luona kiellettyä viihdettä, koska ne ovat demoninkaltaisia. Ei siitäkään varmaan mitään virallista oppitulkintaa ollut, mutta joka tapauksessa tällaisia asioita osana maailmankuvaansa pitäville ihmisille saattaa näemmä tulla tämmöisiä käsityksiä.
Johannes ja Pirkale kai nyt sentään ovat ainakin kulttuurikristittyjä, kyllähän sitä "Kies'avitaa" sen verran hoetaan. Smurffeilla ei taida mitään järjestäytynyttä uskontoa olla.