Ei lapsia pidä aliarvioida. Parhaissa strumffialbumeissa on tasoja, jotka toimivat eri ikäisille. Kuten vaikka Goscinnyn albumeissa, joita muksut lainailevat ahkeraan nykyäänkin kirjastosta.
Allekirjoitan aivan tyystin. Ja siinä samassa onkin melko lailla tiivistettynä, millaisia minusta ovat kaikkein hienoimmat sarjakuvat.
Muistelen, että kun itse noita juttuja joskus lapsena luin, jotkut jutut menivät selvästi ohi, joistain niistä myös itse jo silloin tajusi että tuossa on joku juttu, jota en nyt tajunnut - mutta oleellista on, että en muista semmoisista koskaan harmistuneeni. Ei ole siis tarpeen, että lapsille tehdään vain niin simppeleitä loppuunpureskeltuja juttuja, että ne tajuavat niistä varmasti kaiken! Kasvamiseen liittyy kuitenkin niin paljon oppimista, että pitäisi olla aivan täysin luonnollista, että luettavaankin sisältyy tasoja, jotka oppii ymmärtämään vasta myöhemmin.