Strumffit / Smurffit / Muffet

[Darzee]

Peyolta olisi ollut mielenkiintoinen veto jumalstrumffin temppelin tarina. Esim. Suurstrumffin ollessa jossain pidemmällä reissulla, tai vakavasti sairaana, kylään syntyisi tuollainen kultainen vasikka -tyyppinen lahko.

Siitähän on tarina, kuinka Suursmurffin poissaollessa smurffit valitsevat itselleen kuninkaan, jolle valta kihahtaa kruunuun. Sarjakuvassa smurffidiktaattori on joku nobody, piirretyssä se rillipäinen itseään älykkönä pitävä pikkuvanha smurffi. Uskonnollisia sävyjä kuninkaanvalta ei kuitenkaan taida saada.

[Sigma]

Siitähän on tarina, kuinka Suursmurffin poissaollessa smurffit valitsevat itselleen kuninkaan, jolle valta kihahtaa kruunuun. Sarjakuvassa smurffidiktaattori on joku nobody, piirretyssä se rillipäinen itseään älykkönä pitävä pikkuvanha smurffi. Uskonnollisia sävyjä kuninkaanvalta ei kuitenkaan taida saada.

Joo, Strumffaattori. Jumalstrumffijuttu olisi voinut olla siitä eräänlainen versio, vähän samaan muottiin hulautettuna.

[Veli Loponen]

Kiinnostavaa onkin itse asiassa juuri se, ettei tilanne kaikilta osin ole aivan tällainen, vaan tiettyjä populaarikulttuurin muotoja näyttää kyllä saavan kuluttaa ihan noin vain.

Ja oikeesti se on vieläkin kirjavampaa se käytäntö. Ei voi edes sanoa, että lähtökohtaisesti jotkut piirit olisivat tiukempia tai ei (poislukien jehovan todistajien kaltaiset liikkeet, joilla on vahva keskusjohto, joka sanelee, mitä ajatellaa asioista). Omassakin lähipiirissä on eri kristillisten suuntausten edustajia, jotka nauttii populaarikulttuurista hyvin laajalla skaalalla.
Mutta aina joskus tulee puskista tällaisia juttuja. Aikoinaan Harry Potterin demonisuutta perusteltiin sillä, että se on elokuvissa niin ilmeetön. Ehdottomasti kannattaa aiheeseen liittyen hankkia Kuvan ja Sanan julkaisema Texe Marrsin kirja Uhattu uusi sukupolvi. Siinä on lennokkaasti nähty demoneita vaikka missä alkaen My Little Ponysta. Smurffeja ei muistaakseni mainita. Vaikka aika masentavaa luettavaahan se on.

[hdc]

Ja oikeesti se on vieläkin kirjavampaa se käytäntö. Ei voi edes sanoa, että lähtökohtaisesti jotkut piirit olisivat tiukempia tai ei (poislukien jehovan todistajien kaltaiset liikkeet, joilla on vahva keskusjohto, joka sanelee, mitä ajatellaa asioista). Omassakin lähipiirissä on eri kristillisten suuntausten edustajia, jotka nauttii populaarikulttuurista hyvin laajalla skaalalla.
Mutta aina joskus tulee puskista tällaisia juttuja. Aikoinaan Harry Potterin demonisuutta perusteltiin sillä, että se on elokuvissa niin ilmeetön. Ehdottomasti kannattaa aiheeseen liittyen hankkia Kuvan ja Sanan julkaisema Texe Marrsin kirja Uhattu uusi sukupolvi. Siinä on lennokkaasti nähty demoneita vaikka missä alkaen My Little Ponysta. Smurffeja ei muistaakseni mainita. Vaikka aika masentavaa luettavaahan se on.

Tjooh, kirkkojen ja liikkeiden sisällä riittää kyllä vaihtelua, olen kuullut niin Harry Potterin vastustamista (magia tuntuu olevan suosittu triggeri, ja smurffeissahan tätä tietysti on myös mukana) kuin zombie-elokuvien kristillisten tasojen käsittelyä (zombiethan edustavat ateistis-materialistista ihmiskuvaa jossa ihminen on pelkistetty liikkuvaksi koneeksi...)
Jälkimmäisen tyylisiä anagogisia lukemisia mitä moninaisimmista kulttuurituotteista on kyllä usein viihdyttävää harrastaa itsekin

[Lurker]

-- zombie-elokuvien kristillisten tasojen käsittelyä (zombiethan edustavat ateistis-materialistista ihmiskuvaa jossa ihminen on pelkistetty liikkuvaksi koneeksi...)
Jälkimmäisen tyylisiä anagogisia lukemisia mitä moninaisimmista kulttuurituotteista on kyllä usein viihdyttävää harrastaa itsekin

Joo, enpäs ole tullut ajatelleeksi, että koska kristinuskossa ruumiiden ylösnousemus on aivan keskeinen käsite, zombiet voi kuvitella sitä kautta jumalanpilkaksi.

[Jukka Laine]

Saman vuoden Fix & Foxin jouluspesiaalissa oli käytetty samaa taktiikkaa. Koska strumffit (saatanallisina demoneina) eivät vietä joulua, on leikelty yhteen Jekkustrumffin lahjastrumffeja, lisätty lunta maahan, sekä strumffeille kaulaliinat.

Tai siis kyllähän ne viettävätkin joulua, tuolloin tätä vaan ei vielä ollut, kts. liite.

[Darzee]

Nyt Jukka veti melkein maton alta antoisalta uskonnon ja smurffien suhdetta luodanneelta keskustelulta. Tietenkin voimme jatkaa esimerkiksi sen pohtimista, voiko smurffeilla olla kuolematon sielu. Ja jos tavallisilla smurffeilla olisikin, kuinka on alkuaan keinotekoisten tyttö- ja robottismurffien laita?

[hdc]

Ja jos ovat sielullisia, niin ovatko lankeemuksen tilassa: voisi hyvinkin argumentoida sen puolesta että eivät vaan ovat pysyneet paratiisillisessa tilassa, vapaalla tahdolla varustettuna mutta harmoniassa: tällöin vastaavaa tarvetta pelastushistoriallisille juhlille kuten joululle ja pääsiäiselle, tai myöskään kirkolle, ei ole joskin inkarnaation tapahtumisen puolesta syntiinlankeemuksesta riippumatta on myös argumenttinsa, joten jonkinlainen joulujuhlinta on kuitenkin mahdollista...hei, tästähän voisi tulla jotain...

[Darzee]

Ja jos ovat sielullisia, niin ovatko lankeemuksen tilassa: voisi hyvinkin argumentoida sen puolesta että eivät vaan ovat pysyneet paratiisillisessa tilassa, vapaalla tahdolla varustettuna mutta harmoniassa:

Kyllähän smurffeilla yhtenään on kaikenlaista kärhämää, mikä puhuisi lankeemuksen ja armontarpeen puolesta. Valitettavasti Peyolta jäi tekemättä tarina Taivaanäärelän lähetyskentiltä. Hieronymus tuskin on ollut kauhean innokas saarnaamaan, koska on varmaan velhona itsekin kirkon hampaissa. Johannes ja Pirkale taas eivät vaikuta kiinnostuneilta uskonnollisista kysymyksistä ja suhtautuvat smurffeihin ennakkoluulottomasti.

[Jukka Laine]

Tähän väliin viiden pisteen kysymys: Milloin Johannes ja Pirkale on nähty kirkossa?

[Sigma]

Tähän väliin viiden pisteen kysymys: Milloin Johannes ja Pirkale on nähty kirkossa?

Ehkä jonkin luostarikirkon raunioissa?

[Darzee]

Yritin moraalittomasti googlata, enkä löytänyt. Todellinen tietäjä kaivaa varmasti oitis kokoelmistaan sen albumin, jossa tällainen kohtaus on. Onko siellä kuninkaanlinnassa joku kappeli, jossa Johannes ja Pirkale ovat käyneet?

[hdc]

Kyllähän smurffeilla yhtenään on kaikenlaista kärhämää, mikä puhuisi lankeemuksen ja armontarpeen puolesta. Valitettavasti Peyolta jäi tekemättä tarina Taivaanäärelän lähetyskentiltä. Hieronymus tuskin on ollut kauhean innokas saarnaamaan, koska on varmaan velhona itsekin kirkon hampaissa. Johannes ja Pirkale taas eivät vaikuta kiinnostuneilta uskonnollisista kysymyksistä ja suhtautuvat smurffeihin ennakkoluulottomasti.

Mietin että menevätkö nuo konfliktit vielä vain vapaan tahdon ilmaisuiksi joilla esitetään että sellainen on, nämä eivät ole enkeleitä, varsinaista synnin palkkaa ei kuitenkaan tule vaan palataan harmoniaan (ja on esitetty että ilmankin syntiinlankeemusta ihminen ei ollut "valmis" vaan kehityttävää olisi, jotkut kirkkoisät ovat tästä kirjoitelleet). Vaikka kyllä Peyo kieltämättä venyttäisi toiminnan rajoja aika pitkälle...

Tosin nyt tuli mieleen se yksi tarina jossa oli peilikuvasmurffi, siinähän mainitaan jokin rituaalinomainen tapahtuma jossa tarvitaan sata smurffia, ja kylässä on vain 99...viittaa siis kuitenkin siihen että aiemmin on ollut sata, eli smurffeja on poistunut yhteisöstä. Ovatko he kuolleet vai vaeltaneet jonnekin muualle?

Tähän väliin viiden pisteen kysymys: Milloin Johannes ja Pirkale on nähty kirkossa?

Ei tule suoraan mieleen mutta vietetäänkö jossain albumissa häitä tms?

[Jukka Laine]

Häät tosiaan olivat kyseessä. Oli munkkia ja latinaa.

EDIT: Sysivuoren kirot siis.

[Darzee]

Mietin että menevätkö nuo konfliktit vielä vain vapaan tahdon ilmaisuiksi joilla esitetään että sellainen on, nämä eivät ole enkeleitä, varsinaista synnin palkkaa ei kuitenkaan tule vaan palataan harmoniaan (ja on esitetty että ilmankin syntiinlankeemusta ihminen ei ollut "valmis" vaan kehityttävää olisi, jotkut kirkkoisät ovat tästä kirjoitelleet). Vaikka kyllä Peyo kieltämättä venyttäisi toiminnan rajoja aika pitkälle...

On tuokin toki mahdollinen näkökulma. Tosin esimerkiksi muutama viesti takaperin mainitun "smurffaattorin" toimissa voi jo varmaan perustellummin puhua lankeemuksesta.

Tosin nyt tuli mieleen se yksi tarina jossa oli peilikuvasmurffi, siinähän mainitaan jokin rituaalinomainen tapahtuma jossa tarvitaan sata smurffia, ja kylässä on vain 99...viittaa siis kuitenkin siihen että aiemmin on ollut sata, eli smurffeja on poistunut yhteisöstä. Ovatko he kuolleet vai vaeltaneet jonnekin muualle?

Smurffithan ovat ihmisiin verrattuna pitkäikäisiä. Alkuperäisissä sarjakuvissa tämä on ilmeisesti lajiominaisuus (vrt. tontut, kääpiöt ja muut kansanperinteen hahmot), monien apokryfisenä pitämässä piirrossarjassa vetreänä säilymiseen taas tarvitaan jotain taikakristallia.

On epäselvää, voiko smurffi kuolla vanhuuteen. Sairauksille ja vammoille smurffit eivät tietenkään ole immuuneja.

Piirretyssä ja sen alkamisen jälkeen tehdyissä sarjakuvissa esiintyvät myös isoisä- ja isoäitismurffit, jotka ovat vielä suursmurffiakin vanhempia ja olleet pitkään poissa smurffikylästä. Tämän pohjalta ei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta muistakin yhteisön jättäneistä smurffeista.

Aikanaan Spiroussa taidettiin mainita, että smurffeja on yhteensä juuri tuo sata kappaletta. Koska useaan otteeseen on syntynyt/luotu uusia smurffeja (vauvasmurffi, Smurffiina, pieni tyttösmurffi Terhakka, robottismurffit), on joidenkin onnettomien maallinen taival kenties päättynytkin. On tietysti epäselvää, onko smurffien määrä maagisesti rajattu aina sataan, vai oliko heitä sata juuri tuon tiedon antamishetkellä.