Marsupilamihan niputtaisi hännällään ja huba-haballaan kaikki maailman sukkahousuiset supersankarit ja niiden hännystelijät, jos vain viitsisi! Mulle pitkähäntäinen sisupussi oli yksi lapsuuden sankareista, jonka hännän pauloihin sekosin, kun selailin pienenä kaverin arkkitehti-isän vanhoja Nonstoppeja – niinpä, hyvät vanhemmat, sarjiksiin hurahtaneesta jälkikasvusta voi jalostua myös arvostettuja arkkitehtejä ynnä muuta. Antakaa niiden piirtää.
Olen kuvitellut marsupilamin jonkinlaiseksi evoluution puuhun apinoittamaksi pussikissaeläimeksi, kummituseläin-pantteriksi, mutta kissathan toisaalta inhoavat vettä, eivätkä muni…
Huvikseni tongin nettiviidakosta Marsupilami-triviaa:
Viralliset sivutkaan eivät osaa kunnolla taksonomisesti luokitella marsupilamia, vaan toteavat vain varovasti sen kuuluvan selkärangallisiin. Ruumiinrakenteeltaan se muistuttaa eniten kädellisiä, mutta tässäkin ketjussa luetellut muut ominaisuudet estävät sen lokeroimisen ihmisapinoihin. Marsupilami on amfibinen elukka, joka pärjää yhtä hyvin niin maalla kuin merellä ja vieteriksi kiertyvän häntänsä ansiosta jopa 30 metrin korkeudella ilmassa! Suuntavaisto yltää muuttolintujen tasolle, ja hajuaisti pottunokallamme päihittää parhaat metsästyskoiratkin. Pitkällä hännällään marsupilami myös olennoi tunnetilojaan sekä korvaa puutteita puhekyvyssään. Marsupilamin nettisivuilla ehdotetaankin, että kaikista tiedemiesten luokitteluista luistelevalle mysteerille perustetaan oma alaluokkansa: marsupilamiaanit. Ehkä sen esi-isä on ollut puuttuva linkki nokkaeläinten, pussieläinten ja muiden nisäkkäiden välillä? Luokitteluvaikeuksien lisäksi tiedemiehiä pyörryttää marsupilamin lihasten huikea tehosuhde: 130 senttimetrin ja 35 kilon varresta se kehittää loputtomasti voimaa ja vääntöä. Lihaskuutiosenttimetrein mitattuna se on maailman tymäkin eläin, mutta annostelee fyysistä ylivoimaansa hellävaroen tyrmäten lähinnä lukijansa naurunpyrskähdyksiin.
Marsupilamin sarjakuvallinen sukupuu sen sijaan on täydennettävissä: nimi on sulautettu ranskan sanoista ”marsupial” (pussieläin), Pilou-Pilou (Kippari-Kallessa esiintyvä mielikuvituseläin) ja sanasta ”ami”. Franquin kertoo: ”Pilou-Piloulla halusin kunnioittaa Segarin luomaa mielikuvituseläintä, joka oli poikavuosilta painunut mieleen. Pilou-Pilou (engl. Jeep) oli osapuilleen marsupilamin kokoinen, ja sillä oli mustan täplittämä keltainen turkki, mutta häntä oli lyhyt. […] Marsupial sitten: halusin, että eläimeni olisi sellainen, mutta tein pikku virheen sijoittaessani sen elinympäristön Etelä-Amerikkaan, kun pussieläimet taas elävät lähes poikkeuksetta Australiassa…”
Marsupilamin esihistoriaan liittyy myös hauska ajatusleikki piirtäjän arkielämästä: ”Studio Waterloon” aikoihin Franquin kollegoineen sukkuloi Waterloon ja Brysselin väliä raitiovaunussa, ja tuolloin vaunun rahastajan virka vaati hyperaktiivista sinkoilemista paikasta toiseen: piti myydä lippuja, hyppiä sulkemassa ja avaamassa ovia, kajautella lähtö- ja saapumisilmoituksia joka suuntaan. Franquin & kumppanit sitten päättivät, että rahastajarukkaa oli jotenkin autettava, joten he ideoivat tälle takalistosta ulkonevan pitkän, rotanhäntämäisen lisäruumiinjäsenen, joka helpottaisi viran vaatimusten rasittavaa pompottelua. Rahastaja ei tietenkään aavistanut toimineensa marsupilamin alkiona, mutta takasi työmatkalaisille monia hykerryttäviä hetkiä.
Linkit:
http://www.marsupilami.com/site/fr/index.php?pg=enig_04http://www.marsupilami.com/site/fr/index.php?pg=enig_01http://www.marsupilami.com/site/fr/index.php?pg=enig_02(Täällä myös marsupilamin ruokavaliosta ja siitä, miten marsupilamia lähestytään, jos sellaisen kohtaa.)
http://www.bdcentral.com/Marsupilami(Täällä nimen alkuperä jne., lainattu Dargaudin kirjasta ”Et Franquin créa Lagaffe”.)
http://hobojeepers.tripod.com/eugene.htm(Täällä voi vertailla näköisyyttä neljännestä ulottuvuudesta pötkähtäneeseen Jeeppiin.)