Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Metsän syvyyksiin (13.05.2018 klo 23:41:35)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
26.05.2018, klo 13:03:07

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
463855 viestiä 10305 aihetta kirjoittanut 7272 jäsentä. Uusin jäsen: villeraju
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  Osallistuneisuusvolyymisi Suomen sarjakuvakenttään?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Osallistuneisuusvolyymisi Suomen sarjakuvakenttään?  (Luettu 7835 kertaa)
Hazart
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 187


YARRRR!


« Vastaus #15 : 11.03.2004, klo 15:25:04 »

Kerro Reima lisää noista apurahakuvioista. Sillein lapsentasoisesti, että minäkin voisin ymmärtää. Lähinnä kiinnostaa, että minkälaisiin projekteihin sitä voi anoa ja kuinka paljon. Ja miten tiukassa raha on. Tattis!

 8)
tallennettu

[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 541


Akvaarious.


« Vastaus #16 : 11.03.2004, klo 16:46:10 »

Lähinnä kiinnostaa, että minkälaisiin projekteihin sitä voi anoa ja kuinka paljon. Ja miten tiukassa raha on. Tattis!

 8)

Hae kirjastosta Kari Vaijärven kirjoittama teos "Apuraha-avain". Siinä on listattuna kaikki tärkeimmät apurahanjakajat, jättöpäivät, ja minkä tyyppisiin projekteihin rahaa voi anoa.

Sitten eiku anomaan. Sitten kun saat yhden apurahan, muuttuvat seuraavat paljon helpommiksi, koska sut on "hyväksytty". Apurahaa näet jaetaan ensi sijassa niille, jotka ovat osoittaneet osaavansa käyttää apurahaa.
:-)
tallennettu
Axuz
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 416


Kvaak!


« Vastaus #17 : 11.03.2004, klo 17:16:57 »

Sitten kun saat yhden apurahan, muuttuvat seuraavat paljon helpommiksi, koska sut on "hyväksytty". Apurahaa näet jaetaan ensi sijassa niille, jotka ovat osoittaneet osaavansa käyttää apurahaa.
:-)

Joo... tällainen käsitys mullakin on, että apurahan saanti helpottuu noin satakertaisesti sen jälkeen, kun on ensimmäisensä saanut. Mutta olen myös kuullut, että jotkut tietyt apurahat, kuten tietynmittaiset taiteilija-apurahat, sitoo anojansa tekemään vain ja ainoastaan sitä, mihin rahaa on anottu. Eli siis minun käsitykseni mukaan, jos saat vaikka vuoden apurahan, niin rahaa ei sitten saa tulla mistään muualta tuona aikana. Että pitäis sitten kituuttaa sillä summalla kuukaudessa, mikä sieltä on myönnetty ja irronnut. Mitens se nyt sitten on, jos taiteilija-apurahan turvin haluaa tehdä vaikka kuvituksen johonkin tietokirjaan, ni onko se nyt sit sillai, et sun on lakkautettava muut projektit, kuten nyt kuvitteellisesti ajateltuna vaikkapa vakipaikka Hesarin strippipaikalla tai kuvitussopimus jonkin aikakauslehden kanssa. Ja tarkoittaako se myös sitä, että jos ajattelee saavansa jonkin sarjissopimuksen syntymään johonkin lehteen vaikka ensi vuonna ja saa tän vuoden aikana tietää, että apurahaa tulee vaikka ensi vuodeksi, niin pitääkö tässä sitten lähettää lehdelle kirje, et ei vaineskaan, en mä voi julkaista tätä nyt, ku en voi ottaa muuta rahaa mistään muualta vastaan...?

Jotkut apurahathan on tarkoitettu vain johonkin tiettyyn projektiin (vaikka tietyn projektin työskentelyapuraha tai kustannusapuraha tai vaikka tiedonkeruun matka-apuraha, tai sitten näyttelyapuraha), jonka aikana mun käsittääkseni saa tehdä muutakin työtä ja olla muitakin tuloja, mut sitten on nää toiset, jotka kyllä jättää tekijänsä aika kylmäks. Ajatelkaa ny vaikka viisvuotisapurahaa, josta olen kuullut, ettet saa muuta tehdä kuin sitä mitä on "käsketty". Viis vuottako tässä sitten pitää tuhlata elämäänsä vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia kerätä ylimääräistä rahaa, säästää, matkustella, harrastaa, toteuttaa itseään muilla sektoreilla tai vaikka vähitellen vähän jopa parantaa talouttaan...?

Minun mielestä pitäisi olla riittävää, jos projekti tulee asianmukaisesti ja ajallaan hoidettua ja valmiiksi apurahan turvin. Mitä väliä sillä on, jos samaan aikaan tekee vielä jotakin muutakin ja elää vähän leveämmin? Kyllä ne ovat katkeria tuolla lainsäätäjien puolella ja apurahalautakunnissa. Taiteilijat on ilmeisesti tuomittu kapean leivän ääreen...

Onko se siis lopulta sen arvoista?  Roll Eyes
« Viimeksi muokattu: 11.03.2004, klo 17:22:58 kirjoittanut Axuz » tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 345


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #18 : 11.03.2004, klo 21:48:47 »

Mitens se nyt sitten on, jos taiteilija-apurahan turvin haluaa tehdä vaikka kuvituksen johonkin tietokirjaan, ni onko se nyt sit sillai, et sun on lakkautettava muut projektit, kuten nyt kuvitteellisesti ajateltuna vaikkapa vakipaikka Hesarin strippipaikalla tai kuvitussopimus jonkin aikakauslehden kanssa.

Hmm.. no ainakin Koiviston Tape teki uusimman Mämmilä -alpparin viiden vuoden taiteilija-apurahalla, mutta teki kyllä mun mielestä koko ajan siinä sivussa Tää pääkaupunki -sarjaa Hesarin kuukausiliitteeseen.
Ei kai semmoista voi kukaan kieltämään mennä. Ehkä muita apurahoja ei voi hakea?

Timo
tallennettu

Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 345


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #19 : 11.03.2004, klo 22:04:24 »

Mutta joo, mikäs on mun osallistuneisuusvolyymini (mikä sana!) Suomen sarjakuvakenttään.

Öh, teen sarjakuvaa työkseni, mutta harva sarjakuvakenttään (mikä se sitten onkin) kuuluva niitä näkee, koska ne menee kaikenlaisiin ammatti- ja erikoislehtiin. Teen "ninetofive-työtä" studiossa joka tekee muutakin kuvitusta ja vähän animaatiota.

Sitten sen lisäksi harrastan sarjakuvaa vapaa-ajallani, kirjoittelen juttuja ja arvosteluja ainakin tänne Kvaakiin ja Sarjainfoon. Vanhan kotikaupunkini sanomalehteen Karjalaiseen tein 1980-luvun lopulla tietääkseni ko. lehden ensimmäiset sarjakuva-arvostelut kautta aikain.

Vuodesta 1987 (muistaakseni) olen myös tekstaillut käännösalppareita lähinnä Egmontille.

Sitten Barks-harrastuneisuuteni vei minut tekemään suomalaista ankisti-lehteä Ankkalinnan Pamaus vuodesta 1998.  Sitä kautta erikoistuin Disney-sarjakuviin ja olen kirjoittanut useita artikkeleita ankka-kirjoihin ja Aku Ankkaan. Lähinnä piirtäjäesittelyjä.

Sarjakuvan alalla olen kyllä pyrkinyt seuraamaan vähän kaikkea (jos se on mahdollista). Pääkohteiksi näyttää kuitenkin ties mistä syystä muodostuneen suomalaiset sarjat, vanhat amerikkalaiset sarjat ja Disney-sarjat. Pelkkä sana sarjakuva saa aikaan syvän positiivisen tunnereaktion. Grin Yritän olla kiinnostunut tästä taide- ja ilmaisumuodosta laidasta laitaan laajasti ymmärrettynä, mitään syrjeksimättä.

Timo
tallennettu

Jukka Koivusaari
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 340



« Vastaus #20 : 12.03.2004, klo 09:23:47 »

"Mitä minä näenkään ! Tietokantaliittymien vuokaavioita. Angry
- sanokaapas Koivusaari pidättekö työstänne sarjakuvapiirtäjänä ?"

 15 vuotisen "urani" aikana on kuvituksilla tullut 805 markkaa ja yksi pihvi , joista puolet veroihin.
Töiden markkinoinnin yrittämisen lopetin pari vuotta sitten , maksoi aikaa rahaa ja stressihormooneita eikä tuottanut mitään. Nykyään vastailen vain julkisiin tarjouspyyntöihin.
Talkoohommia teen kavereille

 Pöytälaatikko kiertää nettiin parin vuoden viiveellä.

tallennettu

Holle
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 290



« Vastaus #21 : 12.03.2004, klo 10:22:22 »

Axuz oli määritellyt tietyt tavoitteet tulevalle vuodelle. Itse pyrin samaan , siten saa itsensä paremmin piiskattua eteenpäin. Kyllä suomessa on mahdollista elää sarjakuvanteolla. Töitään ei kannata liian kauan piilotella , kun saa pään auki jonnekin on jo helpompi edetä , ja tulee myös piirrettyä kun on asiakas odottamassa.
Tällä hetkellä piirustelen viikoittain pilakuvaa suurehkoon sanomalehteen. Tarjosin töitäni ahkerasti pikkulehtiin mutta niihin  suhtauduttiin nihkeästi. Suuremmassa lehdessä homma meni yllättäen läpi välittömästi.
Sananlaskukuvituksia paikallislehteen joka viikko.
Opiskelijalehteen piirrän kerran kahdessa viikossa kolmirivistä strippiä joka  on varsinainen lempilapseni.
Nettiin piirrän stripin huvikseni joka työpäivä , se on sellaistä lämmittelyä ja ideoiden testausta.Tässä vaiheessa huomaa että kertyneestä materiaalista syntyy uutta, ideoita voi kierrättää eri sarjoissa lman että se olisi toistoa tai kopiointia.
Joulun alla piirtelen käsin satoja joulukortteja , on hyvää harjoitusta.
Jonkin verran teen kuvituksia ja sarjakuvia myös yrityksille ja yksityisille.
Kerran viikossa opetan sarjakuvantekoa termiiteille.
Muutamia live-esityksiä  (a la Kylli-täti) kouluissa ja kirjastoissa . Tämä on osaksi talkoohommaa.
Näistä kaikista syntyy niukka toimeentulo. Jonkun verran täydennän puusepäntöillä ja opetushommilla. Tämä on ilmeisesti sitä kirottua pätkätyötä josta kyllä itse nautin. Beta-vaiheessa on kolme sarjaa, tämän vuoden projekti on saada joku niistä julkisuuteen.
Viime aikoina olen innostunut digitaalisesta kuvituksesta ja kokeilen eri ohjelmia. Piirtelen kuvia parille ohjelmantekijälle.
Luppoaikoina piirtelen.
Holle
tallennettu

Sarjakuvat ja kuvitus
http://www.verikoirat.com
Anssi Rauhala
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 841


Aces High!


« Vastaus #22 : 09.05.2005, klo 21:59:45 »

Vastaan omin sanoin:
En vielä pari vuotta sitten ollut edes suunnittelemassa osallistumista Suomen SARJAKUVAkenttään. Olin tyystin luopunut ajatuksesta tehdä ns. alalla ns. töitä. Aika meni kuvittajana keikkatöiden tekemiseen mainostoimistoissa (missä useimmiten liksat ovat kohtuulliset, kun otetaan huomioon, että silloin kun puhelin soi, työn pitäisi olla seuraavana aamuna valmis... tai ainakin viimeistään maanantaiaamuksi).

Napalmin jätkille olin huvin vuoksi joskus tehnyt lyhyitä SARJAKUVANpätkiä, pohjalta "en lupaa, että on ajoissa valmis, kun tästä ei mitään maksetakaan". Animaatioelokuviin en enää tahtonut koskea tikullakaan, useamman peräkkäisen projektin pudottua lähtökiidon jälkeen pahasti. Sitten tuttu tuottaja kysyi, osallistuisinko vaikka ihan vähän vaan animaatioprojektiinsa. Ja minä pöljä suostuin. Kaikki hyvin, homma etenee. Askel kerrallaan, niinkuin sillä alalla näkyy olevan traditio.

Sitten Mattipekka (tuttu Jysäyksestä) kysyi, suomentaisinko SARJAKUVIA ranskasta, ja niinpä ryhdyin suomentamaan ranskasta (ilman pätevyyttä). Suomennokset tehdään paketti kerrallaan, sivumäärät vaihtelevat, työ ei ole mitenkään säännöllistä.

Monet ammattilaiset näkyvät opettavan mielellään. Minä en tohtisi. Olen kokeillut, en nauttinut.

Äskettäin luovutin pinkan SARJAKUVAsivuja tilaajalle: keikka, jonka piti kestää kolme kuukautta, kestikin kuusi. Palkkio oli sovittu alkupalaverissa. En kuitenkaan valita. Sainhan tehdä sarjakuvaa.

Ja tällä hetkellä valmiiksi sovittu tietokirjakuvitustyö odottaa käsikirjoituksen valmistumista, että pääsisin aloittamaan. Odotellessani luonnostelen sivujakoa yhteen useampikymmensivuiseen SARJAKUVAAN toiselta käsikirjoittajalta saamani kässärinrungon pohjalta, samalla, kun keräilen referenssimateriaaleja ja odotan, että kolmas käsikirjoittaja saa aivoituksensa koherentisti paperille yhteistä SARJAKUVA-albumiamme varten. Mitä kauemmin saan odottaa tekstiä, sitä varmemmin joudumme sanomaan kustannustoimittajalle, että anteeksi, kun ei tämä varmaan tule valmiiksi vuoden 200X kirjamessuille, tämä meidän ensimmäinen albumimme. Hiton lupaava alku, jos niin käy.

Mutta äsken soi puhelin, ja mainostoimisto kutsui minut palaveriin huomenaamuksi, että saisin tehdäkseni storarikuvia seuraavaksi aamuksi. Että varmaan saan ensi kuunkin vuokran maksetuksi. SARJAKUVIEN varaan en laske. Mutta teen niitä TAAS.
tallennettu

"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 766


« Vastaus #23 : 10.05.2005, klo 10:35:50 »

Bestseller-kirjailijoilla sekä muilla vastaavilla menestyneillä kirjailijoilla on ehkä yksi kaikkein kadehdittavimpia ammatteja, jos asiaa katsotaan puhtaasti sen kannalta, millainen vapaus tekijällä on tulla ja mennä. Julkaisepa yksi todella hyvin menestyvä romsku, niin voitkin sitten kirjoitella seuraavaa osaa seuraavat pari vuotta vaikka Bahamalla...

Tämä on yleinen uskomus kirjallisuuspiireissä, jota kourallinen kirjailijoita ja heidän ympärillään pyörivä showkoneisto ylläpitää.

Esim. Hotakainen tienasi iltapäivälehtien mukaan miljoonan markan pintaan Juoksuhaudantiellä, ja sai siihen päälle Finlandian 25.000 euroa. Hotakaiselle on helppo olla kateellinen, sillä se auttaa unohtamaan sen että mies on kirjoittanut kirjoja jo 20 vuotta, ja osaa niistä on myyty vain 500 kappaletta. Ei kukaan ei tiedä millainen sopimus Hotakaisella on, joten tienestit on luultavasti laskettu yläkanttiin.

Siihen uskomukseen, että tällä työllä voi oikeasti elää, haksahtaa kaikki kulttuurialalla työskentelevät jossain välissä. Todellisuus on julma. Ja vaikka minä ja moni muu sen sanoo tässä ja muualla, ei meitä silti kukaan usko.
tallennettu

VPirinen
Vieras
« Vastaus #24 : 10.05.2005, klo 11:36:12 »

Sarjakuvien tekemiseen menee noin 2-3 työpäivää per viikko. Teen tällä hetkellä vakituisesti viikoittain ilmestyvää sarjakuvaa Seepra-viikkoliitteeseen joka ilmestyy kaakkois-Suomen aluelehtien välissä sekä kuukausittain Soundiin. Soundin hommaa käsikirjoittaa Pauli Kallio. Lisäksi harvemmin ilmestyviä sarjakuvia, kuvituksia ja graafikonhommaa freelancer-pohjalta ja opetustyötä silloin tällöin myös. Sarjakuvat ovat ainakin minulle näistä selkeästi "työläin" osa-alue. Eli sarjakuvasivun tekemiseen menee aikaa ja pähkäilyä huomattavasti kuvitusta tai levynkansigraafikointia enemmän. Palkkaus riippuu varsin totaalisesti töiden tilaajista. Hesarilla on enemmän rahaa kuin jollakin pienemmällä puljulla. Olen saanut joitakin apurahoja (kuvataidetarkoituksiin) ja tällaisella yleisellä puljaamisella pärjäillyt noin viimeiset kymmenen vuotta. Rahaa ei ole tilillä ollut oikeastaan koskaan, mutta vuokrat on maksettu, syötykin on jotain ja levyjä ostettu liiankin kanssa. Eikä ole tarvinnut olla oikeissa töissä. Olen ollut aina huono hakemaan töitä, mutta onneksi ympärillä on ollut käsikirjoittajatovereita tai muita tuttuja jotka on vähän myös markkinoineet. Sittemmin kun töitä on julkaistu, niin tuntemattomatkin ovat alkaneet kysellä kuvituksia jne. Pätkätöitä kuva"bisneksessä" varmasti hakevalle riittää. Itse olen tehnyt satunnaisempia tai lyhytkestoisempia sarjisduuneja esim. Suomen Kuvalehteen, Imageen, Nyt-liitteeseen, Ilta-Sanomiin jne. Suomi on täynnä kaikenlaisia painotuotteita, jotka julkaisevat jotain. Vakituisella sarjakuvanteolla ei Suomessa varmasti rikastu kukaan, mutta sellaisella opiskelijan elintasolla pystyy kyllä elelemään. Kuvitustyö on yleisesti ottaen paremmin palkattua kuin sarjakuvan tekeminen. Ja tämä siis on oma näkemykseni, joka perustuu siihen että sarjakuvaa on mielestäni hankalampi ja hitaampi työstää kuin yksittäistä kuvitusta.   
tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #25 : 10.05.2005, klo 12:41:01 »

Piirrän 4 kertaa vuodessa Vvo:n asukas -lehteen puolen sivun mittaista sarjakuvaa "Naapurielämää". Piirrän myös elintarviketyöntekijöiden Elintae-lehteen M. Makkarainen-strippisarjakuvaa kymmenen strippiä vuodessa.

Lopetin noin vuosi sitten "Hullu Lehmä" -sarjakuvan . Sitä piirsin Lihatalouslehteen viitisen vuotta.

ELi vähäistä ja näkymätöntä on meikäläisen panostus sarjakuvakenttään.

Kiva ois tehdä enemmänkin, mutta leipätyö vie vaan niin paljon aikaa.Sarjakuvien varaan en kerta kaikkiaan uskalla heittäytyä. Sad

 
« Viimeksi muokattu: 10.05.2005, klo 15:35:19 kirjoittanut tertsi » tallennettu
pertti jarla
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 981



« Vastaus #26 : 10.05.2005, klo 12:41:58 »

  Sarjakuvien suhteen mun tilanne on parhaillaan aika kökkö, just ja just jaksan tehdä pakolliset duunit (pilakuvatuksia eri firmojen sisäisiin nostatuksiin) alta veks, omia juttuja ei saa tehtyä millään. Ideoita on kyllä kasaantunut vaikka kuinka.
  Strippinä multa ilmestyy säännöllisesti Poliisi-lehdessä (ikävä yllä ei verkkoversiossa) "Rankalammin poliisi kertoo". Poliisikoulun vuotuisessa julkaisussa on samantyyppinen "Potsi Poliisikokelas". Aika rankkaa alternative-undergroundia, eikö vaan. Noihin asiakaskuvituksiin menee jotain 4-10h päivässä. Maksavat melko hyvin, joten taloudellisesti ei oo hankalaa. Nyt on pitänyt opetella priorisoimaan, ettei enää lupaudu mukaan juttuihin, joista saa vain hikistä kättä.
  Sanokaa muuten, mikä ihme siinä nyt on, ettei voisi omista töistään kertoa? En voi ihan tajuta luovilla aloilla (ainakin myös videoalalla) toisinaan esiintyvää salailumentaliteettia. Ei niitä ideoita kukaan varasta. Hatunnosto niille, jotka kertovat avoimesti töistään, ja laittavat kuva- ja käsisluonnoksiaan tänne Kvaakkiloiseenkin näytille.
 
 
tallennettu

Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti
tertsi
Vieras
« Vastaus #27 : 10.05.2005, klo 16:05:49 »

   . Hatunnosto niille, jotka kertovat avoimesti töistään, ja laittavat kuva- ja käsisluonnoksiaan tänne Kvaakkiloiseenkin näytille.
 
 

Onkos täällä muuten ollut P.Jarlan duuneja esillä?
tallennettu
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #28 : 10.05.2005, klo 20:48:39 »

Onkos täällä muuten ollut P.Jarlan duuneja esillä?

Ei niinkään täällä, mutta tuolla on. Alkaisi pelottaa, ellei tuntisi miestä. Tai enhän minä oikeastaan häntä tunne... ovikos se siellä naraaaaaaaaaaaaggghhHHHHH...
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
pertti jarla
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 981



« Vastaus #29 : 10.05.2005, klo 21:05:13 »

Onkos täällä muuten ollut P.Jarlan duuneja esillä?

Olisi, jos olisin saanut koko vuonna aikaiseksi oikein mitään..poliisi- yms. työjuttuja nyt ei nappaa näytellä. Ja ai niin, Valittujen Sarjojen kansi on Omakustanteissa. (Huomatkaa, että vaikka kannatan omien töiden julkiasettamista, ei se välttämättä tarkoita sitä että mulla olisi kanttia siihen itse)
tallennettu

Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti
Sivuja: 1 [2] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: