Rannan essee on muuten ihan hyvä, mutta hieman huvittaa se ajatus joka tiivistyy:
"Pienkustantajat osaavat toimittaa ja suunnitella laadukkaita sarjakuvakirjoja. Ne tuntevat lajin ja tekijät, osaavat arvioida lopputulosta ja toimittaa teoksia tekijöiden kanssa. Ne osaavat jopa markkinoida teoksia niiden arvolle sopivalla tavalla ja oikeille tahoille. Mitään näistä asioista suuret kustantamot eivät osaa. Ne julkaisevat sarjakuvan alalla mitä sattuu, valitsevat tekijät julkisuuspotentiaalin tai pärstäkertoimen perusteella, tekevät kirjat huonosti, painattavat ne huonosti, myyvät sitä väärin"
Jos oletetaan että:
1) on valittu oikea laadukas tuote (= ihmiset haluaa sitä)
2) on valmistettu se niin ammattitaitoisesti että kenelläkään tuskin on valittamista teknisestä laadusta
3) on markkinoitu teokset sopivalla tavalla ja oikeille tahoille
... niin miten lopputulos on silti se että valitetaan että mistään ei saa ja kaikki on perseestä? Levittäjät on kaupallisia tahoja, joille raha kelpaa. Jos tuotteelle on julkaisija osannut rakentaa kysyntää (ks. kohdat 1-3), niin kyllä minä veikkaan että ne sinne kauppaan päätyy.
Jos ongelmaa katsoo ihan objektiivisesti, niin missä tuo asiantunteva markkinointi näkyy? Pääsääntöisesti niissä medioissa, joita seuraavat hankki albumin jo suoraan kustantajalta, jostain postimyynnistä tai sarjisfestareilta. Osaako taiteilija katsoa teostaan mistään muusta kuin omasta näkökulmastaan? Jos itseään kiinnostaa lukaista vasurilla sutaistu juttu oman perhe-elämän kiemuroista, onko varmaa että muita oikeasti kiinnostaa? Albumeita, joissa tavallinen lukija ei meinaa välillä saada selvää niin tekstistä kuin että mitä kuvissa yleensä tapahtuu, tai jos saa, niin sitä ei välttämättä kiinnosta lukea insidepiirin fiilistelyä mitä viime vuoden sarjisfestareilla tapahtui, heh...
Pistetäänko ostohalukkuuden puute muiden, esim. Suomalaisen kirjakaupan syyksi, vaikka todellisuus on että materiaali vaan on niin marginaalista että vaikka ego ei antaisi periksi myöntää, se ei oikeasti kiinnosta nyt, eikä ehkä myöskään jatkossa, massoja jotka asioi kirjakaupoissa.
Minulle kyllä kelpaa ihan jokainen Aseman julkaisu, vaikka en niitä erityisen suuressa arvossa pidä, mutta kyllä minä pääsääntöisesti antaisin varoituksia ostajalle kuin hehkuttaisin.
Ongelma ei ole Suomalaisessa kirjakaupassa tai kirjavälityksessä, vaan se koskee ihan koko yhteiskunnan hektistä kulutushysteriaa, jossa hädistuskin kukaan (etenkään fyysinen kauppa) haluaa pitää varastoa tai edes mitään vanhaa myynnissä* ja kyse ei ole minkään kestävän luomisesta vaan että tavara muuttuu rahaksi äkkiä ja sen voi sen jälkeen unohtaa ja tuote katoaa markkinoilta totaalisesti kun helposti myytävä uutuus tavara vyöryy hyllyille vaan hävitäkseen nopeimpien ostajien haltuun. Ja jos näin ei käy, vaihtoehtoisesti se alelaari/roskis.
(*EDIT: siis myös tavis kirjat, levyt, lehdet, leffat... Yritä etsiä joku hitusekin marginaalisempi leffa jostain muutaman vuoden viiveellä, niin voi tulla itku. Levyistäkin kun kerran päästään eroon, ei kehdata ottaa uutta hyllyyn ellei menekki ole 100% varma)
Mutta jos nyt offtopic jäisi tähän ja voisinkin kommentoida että Kuti 5 oli erittäin asiallinen. Joitain graafisesti erittäin onnistuneita juttuja. Etukansi kerrankin todella mainio, vaikka värit ei ihan tuon netin näytekuvan tasolle pääse. Ei ole nyt lehti tässä käsillä, niin ei voi sen tarkemmin sanoa, mutta kyllä tuo yks Roope niiden huopakynien kanssa vääntää huvittavimmat jutut.