Kuten jo jossain toisessa ketjussa mainitsin, minusta Hannele Richert on tämän hetken paras pienlehteilijä. Sudenkuoppien käsikirja, Sielun koostumukset ja tämä - loistokamaa kaikki. Erimies on sikälikin tärkeä julkaisu, että se näyttää tekijän taidot myös muussa kuin (oletetusti) omaelämäkerrallisten juttujen parissa. Tarina toimii hienosti alusta loppuun asti ja onnistuu koskettamaan jopa kyynistä raavasta (?) miestä kuten minä.
Tämä on paljon parempi julkaisu kuin suurin osa isojen kustantajien komeista värikantisista alppareista. Semmoisia tarinoita tulee loppujen lopuksi todella harvoin vastaan, jotka jättävät olon että "luenpa heti uudestaan".