Paperin valinta

[Juha Kouvalainen]

Asian tultua itsellänikin taas ajankohtaiseksi, lainaampa näin alkuun ketjun alkupäästä itse itseäni reilun 10 vuoden takaa:

Itse käytän Paperiston (entinen Walki) A4-piirustuslehtiötä 120g/m2, jota en valitettavasti nykyisellään saa näiltä leveysasteilta 100 arkin paketeissa, vaan joudun ostamaan noita kalliita 16-arkin lehtiöitä, joissa kaiken lisäksi osa papereista on liimaselän pilaamia.

Tuota kun jostain voisi tilata isompia lössejä, niin oispa hyvä.

Kaipailemani Paperiston liimaselkäiset A4-piirustuslehtiöt joille tuohon aikaan tein kaikki sarjakuvani ja kuvitukseni lienevät sittemmin poistuneet markkinoilta. Arkistoistani löysin vielä jokusen 16-arkin lehtiön, mutta uuden paperin hankkiminen tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin eteen.

Kuopion Suomalaisessa lähin vastine sormituntumalla ja myyjänkin mukaan tuntui olevan Cansonin vihreäkantinen 120g piirustuspaperi ("Real drawing paper"), mutta valitettavasti tämä testissäni muodostui pettymykseksi. Pentelin sivellinkynän muste jää paperin pintaan kiiltämään ja kuivuu huonosti, huolimatta siis siitä, että Canson on Paperistoon verrattuna jopa aavistuksen huokoisemman tuntuinen pinnaltaan. Alla olevien lyijykynäjälkien kumittaminen on mahdotonta siististi musteen levitessä.

Tertsi näkyy kehuvan tuota.

Ite olen ostellut vain kotimaisista ja aasialaisista kaupoista. Ei ole tainnut tulla vastaan enkä ole osannut etsiäkään. Tuota Canson Illustration Padiahan on esimerkiksi myyty täällä aika yleisesti. 250grammaista, ihan mielellään sille piirtää.

Kuopion Suomalaisessa Kirjakaupassa (Kauppakeskus Minna, torin vieressä) oli aika laaja valikoima Cansonin papereita muutenkin ja muistaakseni myös tuota samaa Cansonin Illustrator Padia ainakin A4:na. Vierastin kuitenkin 250g/m2 kartonkimaista paksuutta kun olen tottunut työskentelemään puolet ohuemmalla. Täytynee varmaankin kokeeksi seuraavaksi ostaa tuollainen ja toivoa, että muste tarttuu tiukemmin.

Ketjua en ole vielä kahlannut läpi, mutta jos jollakin on suosituksia paperista joka olisi mahdollisimman lähelle Walkin/Paperiston 120g piirustuslehtiöpaperia, suosituksia ottaisin mielellään vastaan.

Saman paperimateriaalin saatavuus vuosia tai vuosikymmeniä olisi myös tärkeää, mutta näistäpä kun ei koskaan tiedä. Walkin/Paperiston kyseinen tuote lienee ajettu alas suomalaisen hienopaperiteollisuuden mukana.

[Hilmis]

Minun löytöni on Suomalaisen kirjakaupan paperi, jonka kannessa lukee Vesivärilehtiö. Vesiväritöihin kyseinen paperi ei mielestäni käy ollenkaan, mutta siihen on hyvä piirtää  tussiterällä. Paperi on 150-grammaista ja siinä ei ole valmistajan nimeä. Maksaa 7,95€/50 arkkia A3 koossa. Luonnosteluihin ja vastaaviin olen käyttänyt Lidlin Sketch Pad -paperia. A3-lehtiö maksaa muutaman euron.

[mikko jylhä]

Joo, tuota 'Vesivärilehtiötä' sai myös aikanaan Tiimareista ja nykyään ainakin Halpahalleista. Täysin toivotonta vesivärien kanssa, mutta aika sopiva pinta sivellin-/terätussaukseen.

Ja se on halpaa.

[Juha Kouvalainen]

Koska sopivan, helposti paikallisesti saatavilla olevan paperilaadun löytäminen on nyt itselleni tärkeää, minun piti tehdä aivan pieni vertailu asiasta ostamalla Suomalaisesta valikoima vaihtoehtoja. Mainitut hinnat hyllyhintoja 19.11.2014. Tässä tulokset:

Canson 120g/m² piirustuspaperi (7,95e, 30 arkkia)

Ensimmäinen verrokki, jonka jo edellisessä viestissä haukuin. Huokoisempi kuin erinomainen Paperiston referenssini, ja samalla tietysti käsissä hieman paksumman tuntuinen (molemmat siis 120g:isia). Myöhempien testien perusteella kyllä tällekin piirtää, kunhan malttaa antaa sivellintussin kuivua. Pentelin sivellinkynän muste tuntuu kuitenkin haalenevan ja rosoutuvan aavistuksen lyijärin kumituksen jälkeen. Arkin kappalehinnaksi tulee 0,27e.

Canson 120g/m² 1557 -luonnoslehtiö (9,95e, 50 arkkia)

Hyvin lähelle edellisen kaltainen paperilaatu. Tuntuu sormeen karvan verran liukkaammalta, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen ero selittyi sillä, että paperikuitu menee arkissa poikittain eikä pitkittäin kuin edellisessä. Itse asiassa taitaa olla edellisen kanssa ihan samaa paperia, joka on vain leikattu muotoon eri suuntaisesti. Paperi myydään luonnoslehtiönä, eli hinta on halvempi (50 arkin lehtiö maksaa 7,95e) mutta kierreselän rei'itys tietysti pilaa A4-arkin. Arkin kappalehinnaksi tulee 0,20e.

Canson 180g/m² 1557 -piirustuslehtiö (7,95e, 30 arkkia)

30 arkkia sisältävä liimaselkäinen lehtiö on edellistä luonnoslehtiötavaraa paksumpi pienemmästä lehtimäärästä huolimatta, mutta paperilaatu onkin puolet paksumpaa. Kuvittelin ensin tätäkin tuota Cansonin ensimmäistä piirustuspaperia liukkaammaksi, mutta samaa tavaraa tämä taitaa olla. Kuitu näkyy tässäkin läheltä tarkasteltuna silmään niin, että tulee taas ikävä alasajettua kotimaista hienopaperiteollisuutta. (Paperin pinta ei siis ole tasainen, vaan siinä näkyy pieni nypytys, aivan kuin käsin tehdyssä paperissa). Ehkä kuitenkin paksuutensa vuoksi edellisistä vähiten huono. Arkin kappalehinnaksi tulee 0,27e. Jos paksuudelle laskee arvoa, kilohinta jää halvemmaksi kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa.

Canson Illustration Pad, 250g/m² (8,95e, 12 arkkia)

Edellisistä liukkaampi pinta ja ehkä pintatunnultaan lähimpänä alkuperäistä Paperiston verrokkipaperiani, mutta ei tätä enää paperiksi voi sanoa - paksua kartonkia tämä on. Olenko myös ainoa, jota paperin kermankeltainen väri häiritsee? Tätä ei siis ole samaan tapaan valkaistu kuin noita muita. Joku toki voi tykätäkin, mutta minusta tuo näyttää jo valmiiksi kuin kesäksi työpöydälle aurinkoon unohtuneelta. Silmissäni laatupisteitä laskee myös arkeissa valmiina olevat nöttöset - tässä lehtiössä ainakin kaksi ensimmäistä kappaletta ovat jo valmiiksi pilalla, kun paperikuidun seasta kimaltaa paperimassaan uponnut pölyhiukkanen tai muu roska. Lisäksi kalleinta, yhdelle arkille tulee hintaa 0,75e.

Kaikki vertaillut paperit olivat hapottomia, eli luulisi sen puolesta paperin kestävän sen sata vuotta. Lisäksi 1557-sarjan papereissa on ilmoitettu materiaalilähteenä FSC-standardoitu kestävän kehityksen mukainen sellulähde, jos tämä on merkityksellistä.

Jokaiseen paperiin tarjosin Pentelin sivellinkynää vuosia vanhalla musteella (toimii edelleen kuin uusi), sekä Pilotin Greenball-kuulamustekynää (tekstaukseen) ja laivastonsinisiä drawing pen -huopakärkikyniä (puhekuplat ja reunaviivat) samalta valmistajalta. Pohjalle töhrin ensin hyväksi ja halvaksi kokemallani Stabilin Swano 4905 -lyijärillä ja kumittelut Mapedin Softy -kumilla, joka vastannee lähimpänä nykypäivänä markkinoilla olevista muinaisia Staedlerin hyviä murenevia pyyhekumeja. Kaikki tavarat hankin Suomalaisesta nyt senkin takia, etten halua alkaa metsästellä näitä eri liikkeistä vaan materiaalien saatavuus läheltä on tarkeää itselleni.

Paperit piti ostaa, koska suurimmilta osin nämä ovat muovipakattuja eikä niitä oikein pääse kaupassa hypistelemään etukäteen.

Tulipahan vertailtua, mutta enpä nyt tiedä tulinko tuossa itse hullua hurskaammaksi. Jokainen paperilaatu oli hyvin lähellä toistaan ja yksikään noista ei toisaalta ollut yhtä hyvä kuin Walkin/Paperiston 120g piirustuspaperi jota olen käyttänyt 90-luvun puolivälistä asti aina 2000-luvun puoliväliin (minkä jälkeen nyt en ole sitten mitään alaan liittyvää tehnytkään). Tuossa Paperiston piirustuspaperissa ei ole mitään silmin havaittavaa kuitua, pinta on aavistuksen tasaisempi ja liukkaampi mutta vastaavasti muste kuivuu todella nopeasti, silti leviämättä tai imeytymättä paperiin.

Toisaalta tämä lienee myös tottumuskysymys, erot olivat todella pieniä ja riittävän hyviä nuo olivat kaikki. En kuitenkaan itse ihastunut tuohon monien sarjakuvatekijöiden kehumaan kartonkimaiseen kermankeltaiseen Cansonin Illustration Padiin, joka on vieläpä tolkuttoman kallista kolmen varttieuron kappalehinnallaan - ja vielä kun prässimassan seasta paistaa mitä lie nöttösiä. Punainen Angoulême BD:n logo vaikuttaa lähinnä myyntikikalta ja rahastukselta.

Mutta eiköhän näistä jostakin korvikepaperi löytyne, jos parempaakaan ei ilmaannu.  

(Kuvat laitoin liitteinä, kun pelkillä kuvalinkeillä on tapana kuolla - foorumi näyttää ne nyt tuossa alla turhana kertaalleen...)

[JanneT]

Jos Canson Illustrationin kermanvaaleus häiritsee, niin valkaistumpi versio on Canson Bristol, joka on myös Illustrationia liukkaampi ja edullisepi. Canson Bristolin taso on ehkä heikentynyt hieman viime vuosien aikana, ainakin tussiterällä työstettäessä, mutta sivellintä ja Brushpenejä tottelee kyllä kiltisti. Tällä hetkellä tykkään ehkä enemmän Fabrianon Bristolista, joka esim. Sarjakuvantekijät ry:n taiteilija-alennuksella Temperasta menee hinnan puolesta aikalailla yksiin Akateemisesta ostetun Canson Bristolin kanssa. Tai ainakin meni - puolitoista vuotta sitten ostin kaapit täyteen papereita, joten aivan tuoreita hintatietoja ei ole antaa. Temperasta saa aika montaa kautta tuon alennuksen, esim. työväenopistojen ja taideseurojen kurssilaiset ovat siihen myös oikeutettuja.

[Kuikka]

Kaipailemani Paperiston liimaselkäiset A4-piirustuslehtiöt joille tuohon aikaan tein kaikki sarjakuvani ja kuvitukseni lienevät sittemmin poistuneet markkinoilta. Arkistoistani löysin vielä jokusen 16-arkin lehtiön, mutta uuden paperin hankkiminen tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin eteen.

Oisko Paperipisteen paperi lähellä tuota, 120g, sileä kova pinta. Löytyy ainakin Kärkkäiseltä, A3/20 kpl lehtiö ei maksa muistaakseni seitsemää euroa enempää.

[Mara]

Ennen olin suuri paperihipsteri. Nyt tympäännyin hyvän paperin tuhlaukseen, ja piirsin 20-sivuisen sarjakuvan suoraan n. 100 g/m2 kopiopaperille, tussauksineen kaikkineen. Käytän sinistä lyijykynää, joten kumittaa ei tarvitse.

Myönnettäköön, osa sivuista on tavattoman kupruilla (siitäkin syystä että sivuilla on korjauslakkaa yhtä paljon kuin tussia), mutta bitmap-skannaus (ja iso kasa painavia kirjoja skannerin päällä) antaa kaiken anteeksi. Hinkkaan myös sivuja jälkikäteen aika paljon koneella, joten originaali on vain välivaihe valmiiseen tuotteeseen.

Niin ne vain näkökannat muuttuvat iän myötä...

[Juha Kouvalainen]

Itse olen nähnyt originaalilla aina oman arvonsa, ja ne tulee myös kansioitua tarkkaan, josta syystä siis näinkin suuri arvo paperille. O tempora O mores, ehkäpä sitä pian piirrellään suoraan Surface 3:n näytölle, joten sitten sinne jäävät koko paperioriginaalit.

[Mara]

On paperioriginaaleissa hyvät puolensa; jäähän työstä varmuuskopio, joka on bittivirtaa kestävämpi. Luultavaa onkin, että parinkymmenen vuoden päästä kadun piirtäneeni kopiopaperille, joka kellastuu ja hapertuu. Mutta kaikkihan on katoavaista.

[Markku Myllymäki]

Aikoinaan tuomitsin nämä ns. "kunnolliset" paperit humpuukiksi. Nyt, muutamaa geologista aikakautta myöhemmin (mihin muuten ne dinosaurukset katosivat tässä välillä?), otin asiaksi testata taas. Toki teen edelleen kaiken "väärin", joten vertailullani saattaa olla hiukan outo sivumaku teille asiaan paremmin perehtyneille.

Vertailun pohja on (ta-daa) tavallinen printterikopiopaperi, jota saa kaupasta muutamalla eurolla 500 kappaletta.

Kopiopaperi:
Lyijykynä toimii hienosti. Tussi toimii enimmäkseen, leviää jonkun verran ikävästi riippuen tussista ja saattaa mennä puhki tai ainakin kostua paperista läpi. Tussi "tökkii", esim. terää käyttäessä.

Canson 1557:
Lyijykynä toimii erinomaisesti. Tussi toimii kuin kopiopaperissa, paitsi että ei mene läpi tai puhki. Tussi tökkii.

Canson Illustration (BD, Manga, Comics):
Lyijykynä ei toimi niinkuin olen tottunut, hahmottelu hankaloituu. Tussi ei enää töki. Tussijäljesta tulee melko terävää.

Sakura Manga Paper Bristol:
Lyijykynä ei toimi niinkuin olen tottunut, hahmottelu hankaloituu. Tussi ei enää töki. Tussijäljesta tulee terävää. Sileä pinta tuo lisää tarkkuutta.

Mitäs pitäisi käyttää? Jos jotain erikoista tekee, ehkä tuo Sakura. Mutta perusjutuissa minä pitäydyn kopiopaperissa. Ymmärrän, että taitavammat tekijät tarvivat paremmat paperit(kin), mutta perus-Microneilla jos tussailee ja tekee runsaasti lopullista kokoa isompaa (yksi paneeli per sivu tms.), lopputuloksen ero ei ole mitenkään valtava. Kopiopaperin halpuus ja saatavuus ovat niin iso etu.

Noh, kai minut poltetaan roviolla, mutta tämä nyt on vain minun mielipiteeni.

Usemmat pro-luokan tekijät varmaankin tekee kaiken jo tietokoneella, mutta tässä käsityössä on sellainen terapeuttinen aspekti, josta en ihan vielä luovu kokonaan.

[Timo Ronkainen]

Luonnostele sille paprulle, missä lyikkäröinti sujuu parhaiten. Tussaa valopöydällä sille missä tussiterät ym toimii parhaiten. Vaikka semmonen Canson, Shoellerhammer, Bristol ym. ovat aika paksuja, niin yllättävän hyvin ne valopydällä päästää sen luonnoksen näkymään läpi.

Timo

[Reima Mäkinen]

Tein ketjun aiheesta kevyehkön pohdiskeluvideon.
Aiemmin käyttämääni paperia (Deleterin mangapaperit) ei ilmeisesti enää saa Suomesta. Siispä tutkailin hieman vaihtoehtoja ja sitä miten eri välineet toimivat keskenään. Ja löytyyhän se uusi lempparipaperikin.

[Markku Myllymäki]

Ihan mielenkiintoinen video. Varmasti asiallista opastusta vakavampaan työstöön.

Itse vaan tässä juuri pohdin, että millaista valkoista voi käyttää kopiopaperin ja mustan tussin päälle. Maalikynät (uni-Posca ja Pentel) roiskaisee joskus sellaisen lastin, että jos kopiopaperi vielä toipuu normitussista, valkoinen sitten jo muuttaa kohdan mössöksi. Geelivalkoinen toimii (hiukan) paremmin.

Mutta joo, turhaan mussutan. Micronit ja kopiopaperi, näillä mennään. Mausteita toki on lisää, mutta nuo ovat perusta kaikkeen. Kyllä nämä minulle riittävät.

Loppujen lopuksi, skannaus ja viimeistely (rasterointi jne.) koneella siivoavat aika paljon.

[Reima Mäkinen]

Itse vaan tässä juuri pohdin, että millaista valkoista voi käyttää kopiopaperin ja mustan tussin päälle. Maalikynät (uni-Posca ja Pentel) roiskaisee joskus sellaisen lastin, että jos kopiopaperi vielä toipuu normitussista, valkoinen sitten jo muuttaa kohdan mössöksi. Geelivalkoinen toimii (hiukan) paremmin

Ei kai se paperista niin ole kiinni kuin tussin ja sen peittovalkoisen koostumuksesta. Joskus Suomestakin sai Deleterin valkoisia tusseja. Miten lienevät toimineet? Ite olen yleensä turvautunut joko tarroihin tai "paikkaamiseen" samalla paperilla pilalle mennen kohdan pois leikkaamisen jälkeen. Sikäli kun olen olen korjaillut. Yhtään paksummalla paperilla olen aina yrittänyt ensin raaputella tai leikata paperin pinnan pois, mutta siihen ei kyllä enää paljon voi tussata sen jälkeen.

[Yöeläin]

Tässä ketjussa olikin jo hyviä pointteja eri papereiden valintaan, mutta heitän oman pohdintani joukon jatkoksi. Luonnostelen siis peruslyikkärillä ja tussaan päälle microneilla sekä nestemäisellä tussilla. Teen siis microneilla hahmojen ja esineiden ääriviivat sekä kaikki viivotinta vaativat jutut, mutta varjostukset tussiterällä ja kokomustat pinnat siveltimellä. Tämä siksi, että haluan ääriviivoista just eikä melkein ja tussiterä ei oikein minun kädessäni siihen sovellu.

Se paperi sitten: olen kokeillut tuota kermanvalkoiseksi haukuttua Cansonin Illustrationia (ja se kermaisuus kyllä häiritsee. Haluan paperini valkoisena, en keltaisena). Lyikkäri jämähtää sen pintaan, mikä tällaisen lyijykynätöhrääjän näkökulmasta on oikein ikävää. Nestemäiselle tussille ja microneille toimisi kyllä hyvin.

Toinen paperi (ja tämänhetkinen go-to) on Fabrianon bristol-paperi. Tussi jää vaan kellumaan sen pinnalle... Toimii, mutta tykkäisin, jos tussi uppoaisi siihen paremmin. Lyikkäritkin tuppaa vähän jämähtämään kumittamattomiin, mutta ei niin pahasti kuin cansonissa.

Piirsin joskus myös 250-grammaiselle akvarellipaperille (en muista merkkiä), mikä toimi muuten hyvin, mutta tuntui, että se imi micronit kuiviksi. Saatoin kyllä vain kuvitellakin. Muuten tykkään kyllä piirtää akvarellipaperille. Sen rouheus ja tussinimemiskyky tyydyttävät minua suuresti.

Onkohan vielä joku vaihtoehto, jota en ole tajunnut kokeilla?

editti: selkeytys