Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Toni]

Kaksi ekaa lyhäriä olivat kyllä kaikin puolin ihan turhaa tauhkaa. Kolmannessa oli onneksi sitten jopa ideaa ja mittaansa nähden useampikin yllättävä ja toimiva käänne.

[OM]

Piirtäjänä kiinnitän yleensä ensiksi huomion piirtäjän tuottamaan piirräntään ja tarinan kerrontaan  sarjakuvassa graafisesti. Tarkastelin uusinta kolmen tarinan väri Texiä. Täällä on moitittu tälläkertaa Civitellin piirrosjälkeä eikä turhaan. Minusta kysymys on seuraavasta. Koska kyseessä oli värillinen tarina jonka Civitelli tiesi saadessaan käsikirjoituksen, hän ei tässä tapauksessa käyttänyt tunnusomaista pisteillä leikkimistä kuvatessaan taivasta, pilviä jne eikä muutenkaan niin tarkkaa ihmishahmojen kuvausta kuin tavallisesti.  Esimerkiksi tarinan ensimmäinen ruutu se iso. Katsokaa taivasta. Siinä ei näy lainkaan Civitellin tarkkaa pistepiirräntää, vaan taivas ja muu on rakennettu väreillä. Tämä toistuu muuallakin tarinassa. Sivulla 25 vai olikos sivulta 26 alkaen on taustoissa mukana jo hivenen pistepiirräntää. Civitelli on ottanut huomioon tehdessään tuota lyhäriä  sen, kuten totesin, että se on värillinen tarina. Silloin hän ei tee niin tarkkaa jälkeä kuin normaalisti, sillä värillinen tarina ei tarvitse niin tarkkaa tulkintaa tässä kyseisessä tarinassa.

 Sen huomioon ottaminen vaikuttaa selvästi siihen, millaisella tekniikalla hän piirtää tarinansa. Olihan Civitelli ollut hieman harmissaan, että eräs hänen tarinansa julkaistiin Suomessa sellaisessa formaatissa, mikä ei ollut alkuperäinen Italiassa julkaistu sama jakso Texiä. Hän siis ottaa huomioon rakentaessaan tarinansa garaafista ilmettä, julkaistaanko se musta valkoisena vai värillisenä.
Mutta sitten taas Bonelli kustantamo on teettänyt jälkikäteen värit Civitellin alunperin mustavalkoisena tehtyihin Texin sarjoihin, joissa on mukana tarkkaa pistepiirräntää.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, ettei Tex tarvitsisi lainkaan värejä. Ostin halvalla divarista värillisen Ticcin tarinan Kadonnut pueblo, enkä pitänyt lainkaan Tissistä värillisenä. Musta valkoinen oli upeampi.
Mutta....tämäkään mitä sanoin ei tietenkään kerro kaikkea, miksi tosiaan Civitellin jälki nyt ei ollut sellaista huikaisevaa varjojen ja pisteiden harmoniaa kun on totuttu näkemään aikaisemmissa tuotoksissa. Vaikea sanoa tuohon mitään. Minusta lisäksi väritys ei ollut parhaasta päästä lehdykässä, joten jäi tällä kertaa odottamaan jotakuta muuta lehtihyllyyn.

[J.T.Chance]

Tämän uusimman ensimmäinen lyhäri on jokseenkin kummallinen tapaus. En keksi sen luomiselle mitään muuta motiivia kuin sen, että tekijät haluavat todistella Carsonin heteroseksuaalisuutta. Onko päämääränä leikata siivet kysymystä epäilleiden asialta ja hapertaa Carsonin munkkisoturiluonnetta? Tosin onhan Carsonilla ollut aina silmää naiskauneudelle. Voihan tietenkin olla, tarinan iskijöiden tavoite oli vain toistaa läpeensä loppuunkulunutta konventiota siitä, että revolverisankari on tuomittu kulkemaan eikä juurtumaan.

Toinen kertomus, josta paluuta tekevä Nizzi on vastuussa, etenee hyvin suoraviivaisesti ja edustaa varsin perinteistä tarinan kaarta. Uudelleen lämmittelyyn tuo kuitenkin ripauksen tuoreutta Tortin raikas kuvitus. Odotan jatkoa ihan mielenkiinnolla.

[Secos-Bill]

Ensimmäinen Barbierin kirjoittama tarina herättää lähinnä myötähäpeää. En tajua miksi se on edes vaivauduttu laittamaan paperille. On Carsonin nuoruudenseikkailu, jossa Texiä ei edes mainita. Edes Venturin piirrosjälki ei pelasta, sillä se on aika keskinkertaista, välillä vaikutelma on jopa suttuinen. Sergio Bonelli pyörii haudassaan.

Jälkimmäinen Nizzin kirjoittama tarina kulkee tavanomaisesta juonestaan huolimatta muuten lupaavasti, mutta Tortin piirrokset ovat kädettömintä mitä olen ikinä nähnyt Texeissä. Jokainen osa-alue on pielessä, Diso on mestari tähän jälkeen verrattuna.

Googlaus kertoo, että kyseessä on Rodolfo Torti, mitä on kyllä vaikea uskoa. Joku varmaan muistaa Jalavan n 30 vuotta sitten julkaiseman albumin Jan Kartan tutkimuksia - Weimar. Oli hienoa jälkeä, mutta nyt näyttää ikä tehneen tehtävänsä.

[OM]

Koen että   Bonnelli kustantamon  monikirjoisesta Tex Willer valikoimasta jotkut nimikkeet ovat sellaista pakkollista pakkopullaa, että edes jonkin tasoista kamaa on saatava ulos. Texin myyntiluvut ovat ilmeisesti laskusuunnassa  kuten on käynyt muidenkin sarjakuvalehtien joissakin maissa. Minusta juuri Texin normisarja pitäisi pitää ehdottomasti laadukkaana niin tarinoiden osalta kuin piirrännällisestikkin. Näin itse ajattelen. Ehkä moni ei näe asiaa samalla tavalla. Kyllä Texin lukijat antavat tarvittaessa palautetta, joka on aina tervetullutta. Lukijoitaan varten lehteä tehdään ja julkaistaan.
On selvää, että Texin tallissa on hyvin vaihtelevaa lahjakkuutta tekijöissä, jotka tuottavat tuota sarjaa. Ja sekin, että noita Texi sarjoja on ainakin Italiassa hyvin monia, niin olen ymmärtänyt lukiessani tätä Kvaakin Tex osiota, enhän osaa italiaa, niin tuollainen liika tarjonta ei mitenkään voi tarjota aina parasta laatua lukijoille. Perus sarja laadukkaana ja sitten muut Texin julkaisut kohtalaisella laadulla ja selvästi alta riman menevä kama lopetettakoon.

Täytyypä tällä viikolla kun ehdin, tutustua Secos-Billin mainitsemaan piirtäjään nimeltä Rodolfo Torti. Minulle aivan tuntematon piirtäjänä. En ole lukenut yhtään tuon henkilön piirtämää numeroa.
Minua alkoi kovasti kiinnostaa se mitä sanottiin, kun Venturan  piirräntä  nyt ei oikein kolahtanut. Nimittäin pidän kovasti Venturin piirtämistä jaksoista. Venturin piirtämä suuralbumi Uudisraivaajat oli mielestäni sen vuoden yksi kohokohdista Tex rintamalla. Vieläkin muistissa upea panoraama, kun intiaanit valmistautuivat hyökkäämään vsnkkurikaravaanin kimppuun. Se iso ruutu oli huikaiseva. Sulat liehuivat tuulessa ja kohta rytisee.  Täytyypä selvitellä tilannetta kun näen lehden kaupassa  seuraavan kerran. Sitten pystyn sanomaan mitä mieltä itse olen.

[Toni]

Tiedän hyvin, että olen Kvaakin willeristien silmissä ihan väärää koulukuntaa, mutta itse ihastuin ikihyviksi numeron 3/20 jälkimmäisen tarinan vahvaan ja omintakeiseen taiteeseen. Lisää tälläistä! Tällä kertaa jopa värit toimivat, vaikka normaalisti luen Texini mieluiten mustavalkoisena.

[Kujis]

Itseäkin miellytti se jälkimmäisen kuvitus ja väritys. Itseä ei nuo värit haittaa. Onhan Kirjastokin väreissä.

[tolppis]

Olen nyt lukenut toiseksi viimeisen ilmestyneen väri-Texin ja yhtä juttua jonkin verran uusimmasta (se Kit Carson nuorena v. 1866 juttu) ja täytyy myöntää että yhä mv-kuvitus on se hienompi formaatti kuin värityksellinen, vähän sama juttu kuin Corto Maltesesssakin. Silti, pidän näistä lyhyistä jutuista tarinoidensa osalta paljon koska näistä puuttuvat tyystin ne uuvuttavat "Tex, Carson ja joku muu puhuvat 13 sivua putkeen ilman mitään varsinaista sanottavaa ja juoni ei etene"-kohtaukset. Mielenkiintoista on myös nämä naishahmojen ulottuvuudet esim. ekan väri-Texin vikassa tarinassa jossa on kiintoisa koukku lopussa intiaanien uhriksi jääneen naisen tarinassa (ja avoin loppu myös harvinaisesti!) ja tokassa väri-Texissä (hitto minä muista noita numeroita) olevan Carson-jutun alussahan baarinainen kostaa miehensä murhan, noh, murhalla melko suoraviivaisella tavalla. En minä usein muista moisia kohtauksia miestenkään tekeminä  Texeistä. Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa (harmi että kuvitus ei ole tarinoiden vinkeyden tasalla).

[J.T.Chance]

Luonnehtisin Nizzin kirjoittaman tarinan päätösosaa häpeälliseksi roskaksi.
En tajua sitä, että miksi esim. Bonellin talliin kuuluvaa Benardia ei käytetä käsikirjoittajana. Olisi aikuisillekin luettavaa. Toivottavasti Nizzi jää lopullisesti eläkkeelle Tex-tarinoinnista ja löytää itselleen jotain muuta mielekästä ajanvietettä.

[Lurker]

-- Silti, pidän näistä lyhyistä jutuista tarinoidensa osalta paljon koska näistä puuttuvat tyystin ne uuvuttavat "Tex, Carson ja joku muu puhuvat 13 sivua putkeen ilman mitään varsinaista sanottavaa ja juoni ei etene"-kohtaukset.--

Nuo monen sivun velmut höpötyksethän ovat ihan parasta Texeissä. Olisi upeaa, jos joskus julkaistaisiin pitkä Tex-tarina,jossa ei tapahtuisi lopulta mitään... no, ehkä joskus!

[Janne]

Luonnehtisin Nizzin kirjoittaman tarinan päätösosaa häpeälliseksi roskaksi.

Olisiko tarkempia perusteluja? Mielestäni tässä oli selvä parannus Nizzin viimeisiin töihin. Virtaa mies oli selvästi saanut taukonsa aikana, ja luin tarinan ihan mielelläni. Mutta ei tämä toki minunkaan mielestäni klassikko-kastiin nouse. Ehkä tässä nyt oli se, kun en mitään hyvää odottanut, niin yllätyin iloisesti. Kuvitus miellytti silmää.

[TexKiller]

Pelastetaan Kit, räiskitään. Käväistään oikeussalissa ja sitten taas pyssynuottasille.

Ohutjuoninenkin tarina voi olla hyvä. Tämä ei sitä ollut.

Ei tule koskaan luettua uudestaan, jos niteeseen kosken se hyllyn järjestelyn vuoksi.


 

[Toni]

No olihan tämä kyllä tarinallisesti aikamoista tyhjänpäiväisyyttä. Ammuntaa sivu sivun perään ilman minkäänlaista koukkua. Puhumattakaan Texin ja kumppaneiden yli-inhimillisestä tähtäyskyvykkyydestä, josta nähtiin varmaan sata täydellistä esimerkkiä.

Taiteesta kyllä pidin.

[Secos-Bill]

Melko vaatimaton oli tämä uusin. Jotenkin jäi vaikutelma, että keskeltä jäi iso pätkä pois, kun yhtäkkiä väki oli oikeussalissa. Istunto oli myös nopeasti ohitse ja ilman draamaa, minkä jälkeen seurannut ammuskelukin tuli ilman kummempia alustuksia. Ihmeellistä hyppelyä, aivan kuin olisi annettu keskeneräinen tarina piirrettäväksi.

Pääkonna ei lainkaan antanut vaikutelmaa paikallisesta mahtimiehestä, saati että kylässä olisi mitenkään ollut sellainen tunnelma, että se on Korriganin anturan alla. Kaikki muutkin hahmot jäivät täysin persoonattomiksi. Edes Stocker ei saanut minkäänlaista luonnetta, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.

Myös piirrosjälki oli kuin tekijä olisi ollut hirvittävästi myöhässä, eikä voinut tehdä kunnon jälkeä. Ihmettelen aika tavalla täällä annettuja kehuja, kun ottaa huomioon minkälaista jälkeä puolestaan on haukuttu. Naamat olivat kerta kaikkiaan hirvittäviä, kädet kelvottomia ja muussakaan ei ollut kehumista, vaikka välillä vaatteissa oli hiukan Ticcin tyyliä.


Hiukan asiasta ohitse. Egmont muutti blogiaan juuri ja pilasi sen täysin. Missä se julkaisukalenterikin nyt on vai poistivatko sen kokonaan. Se oli se kiinnostavin osa. 

[Hannu]

Tuntuipas mukavalta taas lukea perusjuttuja noiden värillisten välipalojen jälkeen. Oikein oli kiinnostava ja lupaava alkujakso, vaikkakin aika verinen. Täytyy toivoa, ettei Makua kohtaa tiensä päätä loppujaksossa, ruumiita on kyllä tullut jo nyt ihan tarpeeksi.