Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Janne]

Loppuvuosi kuitenkin mahdollisesti pelastanee vaisun tunnelma, kuten tällä palstalla on jo varmaankin todettu.

Vaikka Nuaces Valley oli hyvä, niin oikein hätkähdyttää se, kuinka noita Texin nuoruustarinoita suolletaan. Tässä välissähän tuli jo yksi sitä lajia siinä taannoisessa suuralbumin puolikkaassa. No, nyt ainakin Ticcin tekemä juhlanumero (Italian 695), romanzi a fumetti (joka Suomessa Suuralbumissa nähtäneen) sekä Tex Magazinen molemmat tarinat ovat sitä maata. Sitten myös Del Vecchio tekee nuoruustarinaa. Eli Boselli tekee sen taaas: saa tuoreehkon idean ja alkaa sitä kestoviljelemään niin, että lopulta kaikkia alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Minua ärsyttää nyt jo. Ei Boselli noita toki kaikkia itse kirjoita, mutta taustapiruna varmasti sanelee aihevalinnat muidenkin tarinoissa. Ja kun samaan aikaan perustarinoiden taso ei ole ole noussut, vaan pikemminkin laskenut, kuten tämän vuoden tarinoiden osalta saatetaan havaita, niin ei voi noiden nuoruustarinoiden osaltakaan sanoa muuta kuin, että ovat kosmetiikkaa, jolla yritetään peittää tuoreiden ideoiden ja hyvien tarinoiden puute.

[J.T.Chance]

Ymmärrän kyllä huolesi, mutta ehkä asia on niin, että tällä hetkellä vain näiden nuoruustarinoiden avulla saadaan sitä kaivattua tuoreutta. Ihan liikaahan niitä ei ole vielä tuotettu ja tämänvuotinen runsaus selittynee juhlavuodella. Merkillepantavaa on, että nämä Texin menneisyyteen liittyvät kertomukset ovat pääsääntöisesti olleet rutiinijulkaisuja tasokkaampia. Lisäksi niiden avulla saataneen Texin hahmoon, ainakin minun toiveitteni mukaan, syvyyttä ja särmää.

Olen täysin samaan mieltä, että sarjaa vaivaa hyvien ideoiden ja tarinoiden puute. Nykykäsikirjoittajat eivät pysty tätä ongelmaa enää ratkomaan. Eli Rujulle ja varsinkin totaalisen lahjattomalle Faracille kenkää. Miksi ei kutsuta esim. Berardia ja Manfredia tiimiin. Meriittineitä Ken Parker ja Ukkostuuli. Tulisi varmasti uutta raikasta kulmaa tarinan kerrontaan.

[Janne]

nämä Texin menneisyyteen liittyvät kertomukset ovat pääsääntöisesti olleet rutiinijulkaisuja tasokkaampia.

Niitähän on siis nyt ainakin meillä Suomessa tullut vasta kaksi, joista toinen oli häkellyttävän hyvä ja toinen keskinkertainen.

Ja Manfredihan jatkaa Texin parissa siis edelleen. Toisaalta nuo vanhat patut on jo nähty ja koettu. Oli mielestäni hyvä idea kokeilla Faracia Texin kirjoittajana, mutta hän osoittautui lopulta todelliseksi flopiksi. Sitähän ei voinut etukäteen tietää. Mielestäni Ruju on tasoltaan ihan ok (jos/kun joku on eri mieltä, niin olisi kiva lukea kunnon perusteluja). Mutta ehkä sieltä Disney-puolelta voisi uudestaan ammentaa. Bruno Ennanhan piti tulla Texin kirjoittajaksi, mutta tästä (väärästä?) tiedosta on jo monta vuotta. Saisikohan Castyn houkuteltua Tex-tiimiin? Ja onhan sitten nämä noviisit, joita on Color Texissä kokeiltu runsain mitoin. Uskon ja toivon, että kustantamossa tehdään heidän tarinoistaan lukijapalautteen kautta jonkunlaista arviointia, ja paras/parhaat valikoituvat kirjoittajiksi.

[J.T.Chance]

No, ei Ruju ihan toivoton ole: onnistumisia mm. tämän vuoden numerot 5-6 ja pari suhteellisen hyvin toimivaa suuralbumia. Mutta Rujun tarinat eivät yleensä pysy koossa loppuun asti. Tähänastisten näyttöjen perusteella voi päätellä, että Ruju ei osaa luoda mitään sellaista uutta ja kiinnostavaa, jonka varaan Lehden tulevaisuuden voi laskea.

Mitä tulee Berardiin, niin on todettava, ettei hänen käsikirjoittamassaan Parker-sarjassa ollut mitään tason laskua. Päinvastoin, tarinoiden käänteet muuttuivat sitä kiehtovammaksi, mitä pidemmälle mentiin (okei, se viimeinen tarina ei ollut kovin kiehtova). Mielelläni lukisin vielä 69-vuotiaan mestarin tarinoita Texin sivuilta.

En ole lukenut disneysarjiksia noin 35 vuoteen, joten minulta on jäänyt huomaamatta, että alalla olisi lahjakkuutta. Silti ajatus Mikki hiiri?-käsikirjoittajan rekrytoinnista  Tex-tiimiin hieman huimaa. No, Mikkiä ja Texiä yhdistää aseksuaalisuus ja Hessussa ja Carsonissa on jotain etäisesti samankaltaista  .

[Janne]

Mikki-kirjoittajahan se Faracikin on, vieläpä melkoisen ansioitunut, mikä ei nyt kuitenkaan tällä kertaa käy suosituksesta.

[Mr. Font]

Tuonpa minäkin lusikkani soppaan Texin kirjoittajien ruotimisessa 

Boselli kirjoittaa hyvin. Miehen nimi tarinan tekijätiedoissa on tällähetkellä varma laatutakuun merkki, ja pystyy suoltamaan jatkuvasti hyviä ellei loistavia tarinoita. Huteja tulee käytännössä äärettömän harvoin. Nuoruustarinoita syydetään nyt reilusti ja ärsyttää melkeenpä valmiiksi. Mutta toisaalta miksi? Nuaces Valley oli parasta Texiä pitkään aikaan, Loistava lainsuojaton myös. Ainostaan tuo lyhyt suuralbumi oli näistä vähän vaisun oloinen, toki onhan formaattikin aivan erilainen. Reiluun 30-sivuun ei mielestäni perinteisillä mittareilla hyvää Tex-tarinaa pysty tekemään. Pitäisikö kuitenkin odottaa nuo nuoruustarinat ensin ulos ja sitten katsoa mikä oli lopputulos. Ainakaan vielä ei pahoja epäonnistumisia ole tullut, päinvastoin. Toinen kaivo josta Boselli selkeästi nyt ammentaa on vanhojen hahmojen uudelleen heräämiset. Sinänsä ihan mielenkiintoista nähdä niitäkin, mutta kyllähän jossain vaiheessa Bosellinkin on kyettävä kehittämään jotain täysin uutta. Odotan kuitenkin erittäin innolla Dotti/Boselli kaksikon ”Mestarin varjo” -tarinaa, joka täällä nähtänee ensikeväänä, italiassa lokakuusta alkaen. Neljän numeron mitta antaa ainakin tilaa tarpeeksi juonenkehittelylle ja herkulliselle dialogille.

Ruju kirjoittaa kohtalaisesti. Missään nimessä en ole potkuja miehelle toivomassa, vaan pidän ihan potentiaalisena tulevana huippukirjoittajana. Rujulla on uskallusta kokeilla uusiakin ihan mielenkiintoisia aiheita ja hahmoja (Wolfman, uusimmassa se parantajatyttö) mutta ehkä jotain jää vielä puuttumaan. Vieläkin rohkeammin voisi kehitellä Texille uusia vihollisia ja vaikeampia pulmia. Huomattavasti mielummin luen kuitenkin Rujua kuin Faracia. Ruju ehkä osittain kärsii kakkoskirjoittajan statuksessaan siitä että joutuu kirjoittamaan tarinoita B-osaston kuvittajille, Bosellin rohmutessa koko tähtikattauksen. Kai sieltä joku liikenisi Rujullekin. Esim. Uusimmassa Cossun kuvitus kyllä aika tehokkaasti vei koko juonesta lennon.

Faracista taas en löydä käytännössä mitään hyvää sanottavaa. Kaikki on pielessä: aiheet umpitylsiä, ei osaa käsitellä henkilöhahmoja oikein eikä tunne niiden historiaa,  ei osaa luoda uskottavia vastustajia, ei kirjoittaa kunnollista dialogia, ei saa tarinaa kantamaan edes kahta pokkaria jne. Miehen tuotoksista tulee mieleen lähinnä, että on ollut pakko kirjoittaa kaksiosainen lännentarina vailla mitään intohimoa aiheeseen. Lopputulos on aina joku todella kliseinen aihe, vailla kunnollissa punaista lankaa. Toivottavasti pikkuhiljaa ymmärretään Tex-tallissa päästää tästä kaverista jo irti ja uutta yrittäjää tilalle.

Käytännössä uskon Bosellin kantavan hyvin oman ruutunsa ja Ruju pystyy apukirjoittajana välillä yllättämään tuoreilla aiheillaan. Faracin tilalle täytyisi saada joku joka pystyy muutaman tarinan vuoteen tuottamaan suht laadukasta matskua. Tuolla perussarjaan saataisiin tasaisuutta.

[Janne]

Boselli kirjoittaa hyvin. Miehen nimi tarinan tekijätiedoissa on tällähetkellä varma laatutakuun merkki, ja pystyy suoltamaan jatkuvasti hyviä ellei loistavia tarinoita. Huteja tulee käytännössä äärettömän harvoin.

Font kirjoittaa asiaa. Hiukan olen kuitenkin eri mieltä yllä olevasta. Boselli on minunkin mielestäni parhaimmillaan erinomainen. Mutta mielestäni motivaatio vaihtelee ja sitä kautta laatu notkahtelee. Keskinkertaisia täytetarinoita on turhan monta. Mutta kun pitää kirjoittaa vaikka Mefistosta tai näistä muista arkkivihollisista, niin intoa ja kekseliäisyyttä tuntuu löytyvän. Mutta mitäs sitten, jos pitää taas parin vuoden päästä kirjoittaa Proteukselle uusi tarina? Ja Mustalle Tiikerille. Tai Mestarille? Taikka kuudes Texin nuoruustarina kahden vuoden sisään? Nyt näitä on hyödynnetty kuin viimeistä päivää. Käykö niin kuin supersankarisarjakuvissa, että vähintään joka toisessa tarinassa vastaan asettuu joku tuttu ilkiö? Selviää aikanaan, mutta aika paljon olen huolissani.

Faracista olen ihan samaa mieltä, ja kyllä kustantamossakin on asiaan kiinnitetty huomiota. Joissakin viimeaikaisissa tarinoissa hänellä on ollut apukirjoittaja, joka on laatinut tarina-aihion ja Faraci sitten sen pohjalle kirjoittanut dialogin ym.

[TexKiller]

No, ei Ruju ihan toivoton ole: onnistumisia mm. tämän vuoden numerot 5-6 ja pari suhteellisen hyvin toimivaa suuralbumia. Mutta Rujun tarinat eivät yleensä pysy koossa loppuun asti. Tähänastisten näyttöjen perusteella voi päätellä, että Ruju ei osaa luoda mitään sellaista uutta ja kiinnostavaa, jonka varaan Lehden tulevaisuuden voi laskea.

Uusimmassa pokkarissa Ruju onnistuu mielestäni ihan hyvin. Tarina ei niitä loppuunkulutettuja teemoja, mukavasti toimintaa ja pari ok juonenkäännettä.

Varmaan tarina laahaisi jos olisi kahteen numeroon jaettu mutta yhdessä niteessä oli varsin miellyttävä lukukokemus.

Taide ei mitään ylenpalttisen kehuttavaa mutta sen verran kelvollista ettei todellakaan häirinnyt.

Pidin.

[Secos-Bill]

Uusin oli ihan kelpo tarina, joka kantoi pituutensa verran. Ei mikään klassikko tämäkään, mutta ei ainakaan ollut tylsä. Vauhtia riitti ja vaikka oli useampia ryhmiä, niin ei mennyt sekavaksi. Konnissa oli riittävästi persoonallisuutta ja jotenkin ensimmäiseen konnaryhmään oli minusta saatu luonnetta sen verran, että hiukan harmitti, kun heistä tehtiin heti selvää. Uusi joukko tosin paikkasi hyvin, vaikka taas siellä oli konnapomo, joka nitisti yhden apurinsa...

Neljän vahdin kohtaaminen noin oli kyllä lähinnä itsemurhayritys ja Texin poistuminen räjähdyspaikalta taas tahattoman koomista. Jotenkin tuntui myös siltä, että tähän oli yritetty jotain kääntämiskelvotonta loppuvitsiä, sillä jokin parissa viimeisessä kuvassa tökkäsi.

Piirtäjästä tuli jostain syystä mieleen Fusco, mutta sen sijaan, että se olisi häirinnyt, niin tuli hiukan nostalginen olo. Olisivat kyllä voineet valita paremman naisten piirtäjän, jotta olisi ollut edes hiukan yksilöllisyyttä kasvoissa. En tajua miksi se on ammatilaisille noin vaikeaa, kun jotkut ovat muuten niin käsittämättömän taitavia.

[Mr. Font]

Itsellekin tuli piirtäjästä mieleen ehkä Fusco ja jollaintapaa myös Ortiz. Siis hyvällä tavalla. Ihan mukava että joku piirtää persoonallisemmin eikä pyri tappamaan kaikkea vauhtia tarinasta. Ei haittaa vaikka piirtäisi jatkossakin Texiä.

Tarina oli aika keskinkertainen, joka sekin tosin maistui ihan hyvältä muutaman umpisurkean (Faracin kaupunkitarina ja Rujun kiinalaisjuttu) esityksen jälkeen. Sivut loppuivat kesken ja kaikki konnat piti räjäyttää kerralla helvettiin? En kyllä toisaalta tiedä olisiko tästä aihiosta saanut kovin paljon enempää irti pidemmässäkään mitassa.

Nyt kun lukenut tuon normitexin jälkeen uusintana maxista Kultasolaa, niin täytyy vaan todeta että iso on kuilu minkätahansa Rujun kirjoittaman tarinan välillä vaikkapa tähän Sergio Bonellin kirjoittamaan. Eikä tuossa Kultasolassa mitään ylivertaista juonta ole, kerronta vaan rullaa niin mukavasti että tuota haluaa lukea lisää ja lisää. Kaverusten välinen sanailukin on aivan omalla tasollaan nykyisiin kirjoittajiin verraten, heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Lukisivat Ruju ja Faraci näitä pitkiä tarinoita ja ottaisivat onkeen omiin juttuihinsakin.

[TexKiller]

Erittäin hyvältä vaikuttaa "Apassin sydän", saattaa olla vuoden paras tarina menossa mutta ei nuolaista ennenkuin(jatkoa postiluukusta) tipahtaa. Pitkä aika kun viimeksi malttamattomana odottanut seuraavaa numeroa, olikohan niinkin kauan kuin Yama viime kesältä.

Taidekin on varsin miellyttävää.

[Hannu]

Joo, ihan mielenkiintoinen avaus tarinalle, kun kaikki tuntuu olevan auki jatkoa ajatellen. Varmaa lienee, että kuumapäinen Mathalay tuottaa jotain harmia jatkossa, mutta mitä muuta? Konnamainen intiaaniasiamies siirtyi hiiliä lapioimaan, mutta ehkä hänen rikoskumppaninsa tulevat esiin? Tai mitä tekee rautateiden porukka kun heidän kaksi metsästäjäänsä katosivat? Tex sanoo loppukaneettina että "..pelkään, että nyt ne hankaluudet vasta alkoivat". Aika vaikea veikkailla, mitä kaikkia hankaluuksia onkaan tulossa. Ei hassumpaa!
 

[TexKiller]

Tarina saa aika yllättävän käänteen, hankaluuksia tosiaan piisasi ja hieno ei-niin-onnellinen lopetus tarinalle. Vuoden parasta teksiä tämä ja edellinen pokkari omasta mielestäni.

Todella komeaa kuvitus kuten ensimmäisessä osassakin.

[trendkiller]

Ja seuraavassa numerossa Proteuksen paluu (jälleen). Toivottavasti onnistuu.

[Punapila]

Kukas on piirtäjänä Proteus tarinassa?