2/2018 sisälsi kolme värikylläistä lyhyttarinaa. Keskimmäinen näistä, Rio Quemado, on Italiassa tullut alkujaan mustavalkoisena erikoisjulkaisuna, mutta sitten uusittiin tässä jälkikäteen väritettynä. Eka stoori Kasvoton meskalero toi mieleen monilta osin El Muerton. Toimi yllättävän hyvin näin lyhyenä tarinana, vaikka loputus oli vähän tönkkö. Viimeinen seikkailu, Huopahevonen, oli vain 16 sivua pitkä ja ilman tarinan pientä jujua kyseessä olisi ollut tosi tylsä juttu. Kyllähän näitä luki, mutta mutta... Ymmärrän kyllä sen, että väritys tuo monille jonkinlaista lisäarvoa. Mutta sitä en ymmärrä, mitä näillä lyhyttarinoilla haetaan. En oikein usko, että kyseessä voi enää olla uusien kykyjen testausalusta, koska näitä uusia kykyjä on nyt jo tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan pari tusinaa.