Kohtuullisen hyvä oli Nizzi ja Civitellin tarina. Tapahtumia oli juuri sopivasti 110 sivuun ja takautumat toivat hyvin. Voisi sanoa, että säntillisesti toteutettu tarina. Civitellillä tarkkuus oli ehkä liiallista, mistä osoituksena jo näytekuvista ruoditut Texin 'tiskihanskat'. Mutta tarkkaa tutkimustyötä siinä oli tehty, että millainen asu Texillä juuri tuohon aikaan oli, joten ei auta kuin nostaa hattua. Kaiken lisäksi Tex näytti nuoremmalta kuin nykytarinoissa, mikä ei ole aina ollut itsestäänselvyys näissä retrospektiivisissa tarinoissa.
Romaani on vielä lukematta, mutta artikkelimatsku tuli lukaistua, ja siinä oli mm. kerrassaan herkullinen Ticcin kirjoittama kuvaus hänen ja G. L. Bonellin ensitapaamisesta. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että hieno julkaisu on kyseessä.
Vähän varjoon on jäänyt uusin peruswilleri. Faracin tarina jaksoi kantaa loppuun saakka. Tarinan jälkeen oli oikein tyytyväinen olo, mikä on aina varma tae, että tarina oli kaikin osin onnistunut. Faracin dialogi on nasevaa ja Cestarot ovat entisestään kehittyneet. Tarinan rakenne oli hyvä. Ihan klassikon mittoihin ei ylletty, mikä johtuu enimmäkseen siitä, että Tex oli ilman vakiokumppaneitaan, mikä on aina tavallaan pieni puute.