Kirjoittaja Aihe: Sandman  (Luettu 81789 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Sandman
« Vastaus #210 : 01.10.2015 klo 20:06:57 »
Mulla ei kyllä ole pahemmin muistikuvia näistä, joten täytyy kai jatkaa uusintalukua aikanaan pidemmälle. Saattaa olla niinkin että viimeiset tarinat on jäänyt lukematta, vaikka pitkälle olenkin lulenut. Dream Country saattaa soittaa nimenä jotain kelloa. Lienenköhän pitänyt siitä?

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Sandman
« Vastaus #211 : 01.10.2015 klo 21:32:36 »
Ei Sandmania kai pidäkään katsoa kokonaisuutena.

Gaiman, muiden Vertigon peruskivien muuraajien ohella, työnsi sarjan mittaan amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan raameja, otti elementtejä sisältä ja ulkoa, sulautti vanhaa ja antoi sille uuden muodon jne.

Sarja kasvaa, aikuistuu vähitellen, ja kun itse olin lukiessani kasvuvaiheessa syntyi ristiriita sen suhteen, että sarjan arvostus vain kasvoi vaikka mielestäni mentiin huonompaan suuntaan. Sarja aikuistui nopeammin kuin lukijansa.

Olisi kai aika lukea sarja "aikuisin silmin", mutta ehkä sitten eläkkeellä ehtii.

Kyllä maailma vain taitaa olla parempi paikka Sandmanin kanssa kuin mitä se olisi ollut ilman sitä.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Sandman
« Vastaus #212 : 01.10.2015 klo 22:00:49 »
Kyllä maailma vain taitaa olla parempi paikka Sandmanin kanssa kuin mitä se olisi ollut ilman sitä.

Ihan samaa mieltä, Gardner Foxin ja Allen Bert Christmanin luomuksessa on tenhoa ja sillä on sanottavaa. Myös myöhempi Sandman Mystery Theatre on hienoa luettavaa.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 040
Vs: Sandman
« Vastaus #213 : 01.10.2015 klo 22:08:32 »
-- Sandman Mystery Theatre on hienoa luettavaa.

Ihan helmi! Tuosta saisi myös upean tv-sarjan jollekin Netflixille tai HBO:lle. Epookkina, tietty.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 824
Vs: Sandman
« Vastaus #214 : 01.10.2015 klo 22:30:30 »
Kyllä maailma vain taitaa olla parempi paikka Sandmanin kanssa kuin mitä se olisi ollut ilman sitä.

Ihan samaa mieltä, Gardner Foxin ja Allen Bert Christmanin luomuksessa on tenhoa ja sillä on sanottavaa. Myös myöhempi Sandman Mystery Theatre on hienoa luettavaa.

No, no, Curt. Ilman Gaimanin Sandman-sarjaa olisi Amerikassa todennäköisesti jäänyt moni myöhempi hyvä fantasiasarjakuva tekemättä (ja ennen kaikkea julkaisematta). Ja olisipa varmaan sarjakuvantekijöiden auteur-asemakin huomattavasti heikompi.

Ei ”siirappioptimismi”, ”keittiöpsykologia”, nykyään nolot gootit taikka liika mahtipontisuus, jotka mainittiin ketjussa äsken, kuitenkaan ole päällimmäisiä tunteita sarjassa. Sandman oli aikoinaan uraauurtava työ, jota lukiessa tuli hätkähdyttäviä havaintoja että ”Oho, tällaistakin voi tehdä!”. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa ihmisten tarkka kuvaus, hätkähdyttävä väkivalta ja viitteet myytteihin ja muuhun kulttuuriin. Kyllä se nimenomaan oli uudenlaista lähes tajunnan räjäyttävää aikuissarjakuvaa silloin, ja toimii se edelleenkin, virheistä ja ajan kulumisesta huolimatta. Kuvituspuolikin loi uutta, vaikka ihan alku oli heikko ja vaikka kiistatta se välillä meni ”ylitaiteelliseksi” sotkuksi.

Sandmanin intertekstuaaliset viitteet lienee purettu numero numerolta, kuten Moorenkin työt.

Kyllä. Annotated edition eli viittauksilla varustettu laitos on tehty Unijukasta. Ja netistä kyllä löytyy lisääkin viittauksia.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Sandman
« Vastaus #215 : 01.10.2015 klo 23:09:36 »
Olipa muutoin järkytys aikanaan, että kolmannesta kokoelmasta haukkasi käsikirjoitusnäyte hurjan siivun koko kakkua.

Maalaispoikana oli tilattava puhelimitse ja sitten odotettiin postia. Kallista oli, tuolloin.

KaiketsuZ

  • Jäsen
  • Viestejä: 186
Vs: Sandman
« Vastaus #216 : 01.10.2015 klo 23:20:19 »
Kyllä. Annotated edition eli viittauksilla varustettu laitos on tehty Unijukasta. Ja netistä kyllä löytyy lisääkin viittauksia.
Hy Benderin The Sandman Companion tuli luettua aikoinaan, erinomainen teos ja selventää hyvin Gaimanin mietteitä sarjan tekemisestä. Kirjahan perustuu pitkälti Gaimanin ja Benderin rennolle mutta asiapitoiselle jutustelulle. Muistan pitäneeni erityisesti siitä, että (mielestäni sarjan parasta antia edustavat) sivuhenkilötkin käydään läpi ajan & ajatuksen kanssa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Sandman
« Vastaus #217 : 02.10.2015 klo 00:01:12 »
No, no, Curt. Ilman Gaimanin Sandman-sarjaa olisi Amerikassa todennäköisesti jäänyt moni myöhempi hyvä fantasiasarjakuva tekemättä (ja ennen kaikkea julkaisematta). Ja olisipa varmaan sarjakuvantekijöiden auteur-asemakin huomattavasti heikompi.

Eli ajattelit että Jack Kirby, Will Eisner tai koko Epic ja First kustantamojen toiminta oli vaan tasan napeilla pelaamista ja esimerkiksi elfquest syntyikin oikeasti vasta paljon Sandmanin julkaisun jälkeen mangahenkisenä pläjäyksenä?
Just just.

Vertigossa on julkaistu paljon hyvää ja sitä myös Gaimanin Sandmanin julkaiseminen suomeksikin on.
RWlle iso käsi että linjassa on myös tuoreempia, kokeellisia juttuja ja mm. Preacher joka kaiken saman, joskin paljon paremmin, ajatuksella ja osan aikaa korkokengissä.
Toivoa sopii että suoraselkäinen linja pysyy ja riski kannattaa kustantajalle myös taloudellisesti.

Pahin ongelma Gaimanin Sandmanissa on että sen mediakuvasta tulee sama kuin Mooren ,Gibbonsin ja Higginsin Watchmenista: jonkinlainen hermeettinen neitseellisesti tyhjästä syntynyt teos joka on jumalainen alfa ja omega.

Saviset jalat ansiostaan huolimatta silläkin on . Sandman ei tehnyt mitään uutta uudella hahmolla eikä edes erityisen hyvin, se vain osui oikeaan hetkeen; oikeaan aikaan oikeassa maastossa. Ihan kaikki, myytit, poikkitaiteelliset kulttuuriviittaukset jne olivat jo olleet monissa sarjakuvissa molemmilla puolin rapakkoa.
Watchmenin, Firstin, dark horsen, dark knight returnsin ja man of steelin vuodesta 1986 pitäsi kai joskus laatia ihan artikkelikin mutta ilman sitä ja 2000ADta ei olisi koko Sandmania.
Se on montaa asiaa mutta ei kylläkään "Oho, tällaistakin voi tehdä!"

Oikeasti lähin, yliarvostava mutta kumminkin, vertaus on elokuvallinen viittaus. Iho jossa elän (La piel que habito) on itsessään erinomainen sovitus kirjasta mutta jos on aikoinaan nähnyt Franjun Silmät ilman Kasvoja (Les yeux sans visage) niin tietää tasan tarkkaan mikä on homage, mikä laina ja mikä varkaus.

Jos ei ole nähnyt silmiä ilman kasvoja iho jossa elän on ainutlaatuinen mestariteos joka kumpuaa yksin Aldomovarin mielikuvituksesta. Jos tietää että se on suhteellisen huonosti tunnetun klassikon modernisointi "uraauurtavuus" menettää tehoja.
Se ei itsessään tee ihosta jossa elän huonoa.
Ainutkertaisuus ei ole itseisarvo.

Mutta kun makuasioista argumentointiin tuodaan faktoja jotka eivät pidä vettä ei rintamalinjaa saada madellettua vaan ainakin osaltani olen valmis syventämään välissä olevan tankkiesteen ja lisäämään telamiinan tai pari.

sillä minun kyseessä ollen:
Ei ”siirappioptimismi”, ”keittiöpsykologia”, nykyään nolot gootit taikka liika mahtipontisuus, jotka mainittiin ketjussa äsken, kuitenkaan ole päällimmäisiä tunteita sarjassa.
ei pidä kutiaan vaan ihan tismalleen: se on ainoa mitä enimmäkseen henkeäsalpaavan piirrostaiteen lisäksi kohdallani jää käteen.

Mutta kuten sanottua : kohdallani.

Monelle muulle Sandman on se mestariteos joka on parasta mihin sarjakuva pystyy. Ero on myös maailmankuvallinen, GaimanBurton ovat monelle rakennuspalikkasetti, synkeää mutta lopussa odottaa aina valo ilo ja mahdollisesti Johny Depp Helena Bonham Carterin kanssa.

Itse kun mieluummin laitan pyörimään vaikka Suuren hiljaisuuden tai vertigosarjakuvan puolelta Enniksen ja Elliksen(helixin otettua napin otsaan) lisäksi esimerkiksi täysin aliarvostetun Jamie Delanon töitä.
Niistä löytyy ihan yhtä syvää ihmiskuvausta, se vaan ei säästele meitä.

Hyvänä esimerkkinä juurikin se kaksintaistelu Helvetissä johon moni vetoaa nerokkaana oivalluksena esitetty
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Jep, luin Sandmanin vasta aikuistuttuani. Vähän sama kuin yrittää lukea Taru Sormusten Herrasta vasta aikuisiällä...

Mutta siinä se onkin, minä en pidä sarjaa erinomaisena tai ainutkertaisena. Kulttuuriin historiassa taiteenlajista huolimatta parhaiten tunnetaan aina se jonka voi myydä mahdollisimman monelle, joka miellyttää mahdollisimman montaa.
Olen melko varma että suurin osa heistä ei jaa minun  makuani ja hyvä niin.

Sarjakuvia ei tehdä vain ainutkertaisen oikeaan makuuni vaan siihen pätee osin sama kuin muihin taiteisiin: niiden kokeminen on subjektiivista.
Toiselle herkin rakkauslaulu ikinä on toiselle atonaalista kakofoniaa ja yhdelle julmin kappale ikinä.
osa kasvaa musiikista yli, osa muotoilee elämänsä sen ympärille, muutama koettaa tavoittaatai ylläpitää omaa maailmankuvaansa sen myötä.
Sama pätee elokuviin, kirjoihin, kuvataiteisiin ja foorumimme nimenomaiseen teemaan.


Ihan helmi! Tuosta saisi myös upean tv-sarjan jollekin Netflixille tai HBO:lle. Epookkina, tietty.

Samoilla linjoilla. Wagner & co ymmärsivät alkuperäisen luomuksen inhimillisyyden ja sijoittivat sen historialliseen kontekstiinsa. kaikkine arpineen ja kipukohtineenkin.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 145
Vs: Sandman
« Vastaus #218 : 02.10.2015 klo 00:36:25 »
Kas, ymmärsin Curtvilen pointin. Mulla on samanlainen suhde Tarantinon elokuviin.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Sandman
« Vastaus #219 : 02.10.2015 klo 02:01:00 »
On tosiaan hassua, kun ymmärtää Curtin pointin... Sandman hassusti kun edustaa myös minulle sellaista kapinaa, että sitä voi olla asioista eri mieltä enemmistön kanssa. Fables & Reflections oli taitekohta, minkä jälkeen luin sarjan loppuun lainaamalla opukset kirjastosta.

Ja mie oon vähän maalainen, mutta kyllä se ensimmäinen kokoelma on aina vain se sarjan paras ja rakkain osuus. Jo Kiethin huvittuneen totinen unijukka on yksinään huippu.

tyhjästä syntynyt teos

No, joo... Tähtivaeltajasta muistan jo lukeneeni Gaimanin uusiotulkinnan taustat.

Kaikki aina rakentuu vanhan pohjalle ja niin ikään Gaiman sarjoineen on ollut myös itse vaikutteiden antaja, sellaista pyyhekumia ei ole joka sen muuttaisi.

Eikä niitä brittejä nyt niin montaa nimeä tarvitse historiasta pois nyppiä, ja sitten ei mitään britti-invaasiota olisi koskaan ollutkaan. Tuskin moni olisi kiltisti puurtanut saarivaltiossa 2000AD-sarjoja, kun Amerikassa tekijän asema hiljalleen jo kohentui. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Sen sijaan irvailin itsekin kovasti Gaimanin ympärille syntynyttä henkilöpalvontaa ja brändiä. Toisaalta vasta jälkikäteen ymmärsin tuon markkinointipuolen olleen osa sitä työkalupakkia, jolla tekijät pyrkivät selviytymään 90-luvun romahduksen jälkeisistä vuosista. Vasta jälkikäteen sitä heräsi tajuamaan kuinka moni sarjakuvantekijä todella menetti konkreettisesti työt siinä yhteydessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Goottityyli on Sandmanissa se, mikä sen vakioi omaan teini-ikään niin kiinteästi, että siitä saa aina pieniä vilunväreitä muistaessaan millainen sitä teininä oli. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Sandman
« Vastaus #220 : 02.10.2015 klo 02:04:19 »
Kas, ymmärsin Curtvilen pointin. Mulla on samanlainen suhde Tarantinon elokuviin.

Niin, onhan tätä samaa nähtävissä myös the Avengersissa. Sehän on filmattua nukketeatteria kuten Sin Citytkin ovat. Gaiman pärjää parhaiten omillaan.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Chemo

  • Jäsen
  • Viestejä: 622
Vs: Sandman
« Vastaus #221 : 02.10.2015 klo 10:14:05 »
Pahin ongelma Gaimanin Sandmanissa on että sen mediakuvasta tulee sama kuin Mooren ,Gibbonsin ja Higginsin Watchmenista: jonkinlainen hermeettinen neitseellisesti tyhjästä syntynyt teos joka on jumalainen alfa ja omega.

Mielenkiintoinen näkemys. Itse näen asian toisin.

Sandman on niin avoimesti monesta suunnasta aineksia ottava sarjakuva, etten mitenkään pysty näkemään sitä "tyhjästä syntyneenä". On myös selvästi nähtävissä että muuntelua on hahmosta riippuen enemmän, vähemmän tai ei ollenkaan. Hahmojen lisäksi isompiakin linjoja on nähty muualla, kuten myyttisten hahmojen keskinäisiä sotkuja (omia lemppareitani leffoista ovat ne, joissa on Ray Harryhousenin stop motion-efektit). William Shakerpearen käyttäminen Sandmanissa alleviivaa lainailua hauskasti: Shakespearehan käytti näytelmissään jo aiemmin olemassa olleita tarinoita. Aineksien kierrättäminen on ikiaikainen juttu.

Tuolta pohjalta en esim. ollut pätkääkään yllättynyt kun myöhemmin huomasin että Kain ja Abel olivat esiintyneet myös sarjakuvissa jo aiemmin. Oikeastaan oli pikemminkin mehevää bongata veljekset Rämeen Olennossa (jota Gaiman diggasi) tarinassa, jolla Moore nyökkäsi eteenpäin House of Secretsille ja House of Mysterylle. Tarkoituksellista jatkumon jatkumon jatkumoa.

Sisareni siipien havinassa Gaiman muutti Sandmania inhimillisempään suuntaan. Fiksun tarinan kaikkien hahmojen ei tarvitse olla fiksuja: Sandmanin sinänsä naurettava, teinimäinen angsti toimii inhimillistämiseen hyvin. Hahmon pitääkin olla tuossa kohtaa vähän hölmö. Tarinallisesti angsti toimii hyvänä pohjana ja vastavoimana pirtsakan pikkusiskon näyttämölle tuomiseen.

Minulle Sandman kelpaa, mutta en kuitenkaan ole fanaattinen fani jolle kaikki olisi pyhää: Sisareni siipien havina ei kuulu minunkaan keskeisimpiin lemppareihini. Sextonin kipuilu tuntuu tarinallisesti kovin tyhjänpäiväiseltä Sandmaniin verrattuna (samanhenkistä rooliahan Kuolema tuossa tekee kuin Siipien havinassa). Tuon lisäksi bongattavaa on myös "kerran vuodessa"-teemassa: sehän oli mukana myös Fables & Reflectionsin August-tarinassa.
« Viimeksi muokattu: 02.10.2015 klo 10:20:31 kirjoittanut Chemo »
Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 040
Vs: Sandman
« Vastaus #222 : 02.10.2015 klo 10:28:59 »
Eikös Tapiirissa ollut joku ranskalainen/eurooppalainen mustavalkoinen sarjakuva, jossa Kuolema oli viikatetta kantava nuori neito? Olikohan se ennen Sandmania?

Chemo

  • Jäsen
  • Viestejä: 622
Vs: Sandman
« Vastaus #223 : 02.10.2015 klo 10:44:17 »
Eikös Tapiirissa ollut joku ranskalainen/eurooppalainen mustavalkoinen sarjakuva, jossa Kuolema oli viikatetta kantava nuori neito? Olikohan se ennen Sandmania?

Tuota en muista (vaikka alkupään Tapiireja luinkin), mutta naispuolista kuoleman henkilöitymäähän ei tarvitse etsiä sen pidemmältä kuin skandinaavisesta mytologiasta....

https://en.wikipedia.org/wiki/Death_(personification)
Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Sandman
« Vastaus #224 : 02.10.2015 klo 10:51:41 »
Wikiartikkeli on vähän rajallinen, kuolema on tosiaan ollut pitkään feminiini hahmo pohjoismaiden lisäksi mm. latinalaisessa amerikassa.

Sarjakuvallisesti mennään kilpailijan puolelle, paljon ennen Gaimanin Sandmania Marvelin peronikoitunut Kuolema oli naispuolinen mm. Starlinin jutuissa.

Sioxsie & banshees puoli on sitten ihan gaimanin juttua.