Sen sijaan Unten metsästäjät näyttää visuaalisesti erittäin hienolta ja kiihottaa mielikuvitusta juuri oikein. P. Craig Russell näyttää olevan muutoinkin jälleen omalla tasollaan ja kuvituksen yleisilme on taidokas ja huoliteltu.
Vaikutelma säilyi myös lukemisen ajan. Neitikettu on sangen viehko ja samaa voi sanoa myös kuvituksesta yleisemminkin. Russell ilmiselvästi pitää kiekuroiden kuvittamisesta, mutta sarjakuvanakin tämä on innostavaa.
Sarjakuvaksi Coralinen sovitus oli liian kirjallinen minun makuuni, Unten metsästäjät on tässä suhteessa paremmin sovitettu sarjakuvaksi. Näin sanon siis alkuperäismateriaalia tuntematta, mutta minulle jäi ainakin sellainen tunne, että alkuperäinentarina on hieman naivi, satuhan tämä pohjimmiltaan onkin, mikä voisi selittää kuinka sovitus onnistuu olemaan merkittävästi parempi kuin Coralinen vastaava.
Gaimanin tuotoksista, saati sitten Sandman-materiaalista, en ole enää aikoihin uskonut innostuvani, Ikuiset yöt oli minulle lähinnä sellainen "kivaa täytetarinointia" -tason julkaisu, mutta niin se vain voitti minut puolelleni. Stardustin jälkeen tämä on parasta mitä olen ko. herralta lukenut.
Erinomaista sunnuntailukemistoa, sitä tämä on!
