Nii, mitä pidempi yhteinen historia jonkun tekijän tuotannon kanssa (niinku meikälläkin reilusti yli 40v noiden huippujen kans), sitä vaikeampi on jonkun uuden tekijän semmoista paikkaa lunastaa. Eri asia sitten, jos on harrastanut sarjakuvia muutaman vuoden.
On myös vähän eroa siinä jos joku pykää yhden tai kaks hyvää kirjaa, siihen että suurin osa tekijän tuotannosta on rakasta.
Hm. Mutta entäs jos erottaa esikuvat ja sen mistä tykkää? Tarkoitan, että vaikka klassikkoihin aina palaa lukijana ja harrastajana, ei kuitenkaan ainakaan itsellä ole ollut enää kymmeniin vuosiin tarvetta pyrkiä niihin omissa tekemisissä; ja mitä pidemmälle itse pääsee, sitä kauemmas jonnekin sivulle ne katoavat.
Saman asian lienevät kaikki musiikin tekijät huomanneet. Sitä oman tyylilajin musiikkia tuskin kuunnellaan enää siinä vaiheessa kun tosissaan itse tehdään, koska kukapa kaivoa ruopatessaan juo samalla sitä savista vettä?
Ehkä tällainen listaaminen voi ammattilaiselle olla hatunnosto kollegoille, ja hetkille joina he toivat tähän yhteiseen ammattiin jotain uutta, uuden työmetodin, maneerin tai vision, ja innostivat meitä pyrkimään parempaan. Mutta esikuvat - siinä suhteessa jokainen varmaan seisoo jättiläisten harteilla
Kivi
Kirjoittaja