1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju

[PurPur]

Äänestin Amerikan Keisaria, ensimmäistä sarjakuvaa josta minulla on edes muistikuvia. Aiheesta on taidettu keskustella aiemminkin, tosin silloin mietittiin taskareiden top threetä.

Aku ja Amerikan Keisari on maaginen, jo nimi herättää kummallisia mielleyhtymiä, ja tarinoissa (unissa) vaihtuu aika ja paikka tuiki tiheään, mennään pöllähtäneestä sateenkaarifantasiamaailmasta  "historialliseen" Venetsiaan, sitten 1600-luvun Pariisiin ja kohta ollaankin vapauttamassa Ankkalinnaa (Uutta Jerusalemia) sekä aivopestyä Pelle Pelotonta Mikin ja Hessun ohjaaman louhikäärmeen avulla. Lopuksi ei ihmetytä yhtään tieto siitä, että Walesin prinssi Madoc löysi ensimmäisenä Amerikan. Joskin veljenpojat pilaavat ilon huomauttamalla että Gutenberg keksi kirjapainotaidon..

Kunnon stuffia, ei ikinä mitään tämän kaltaista siinä läpsyskässä joka Saapuu Kotiisi Joka Keskiviikko.

[Jukka Laine]

Suomen Kuvalehden Jyrki Jantunenkin on kirjoittanut taskarikolumnin:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/aku-ankan-taskukirja-suomalaisten-kansallispokkari

[VesaK]

Vuosi 1973 on itsellenikin rakas taskukirjavuosi. Silloin alkoivat valjeta sarjakuvakerronnan salat, ja sama ahaa-elämys kulki lävitseni kuin monilla muillakin: Nämähän ovat päheitä juttuja! Ihan ensimmäinen käsiini saamani taskukirja oli numero 9 (1972, Ota rennosti, Aku!) mutta eka aivan itse ostamani oli numero 17 - Roopen joulutervehdys.

Rodolfo Ciminon kirjailema ja Romano Scarpan piirtämä "Roope-sedän kaksoisolento" -tarina tuotti aitoja kauhun väristyksiä.

Roope menee kansanopiston robottikurssille ja rakentaa itselleen väsymättömän näköisrobotin bisneksenpitoon - mutta kohta olio käy kateelliseksi lihaa ja höyheniä olevalle Roopelle.

Roobo paiskaa Roopen tyrmään vedelle ja leivälle. Pian kuitenkin Tupu, Hupu ja Lupu aistivat outoja isosetänsä käytöksessä - eivät edes ilmaiset herkkumunkit maistu. "Hmm... näitäkö syödään? Minkä vuoksi?" "Pidän vain tehosta! SÄHKÖVIRRASTA!"

Veljenpojat saavat vahvistuksen klassisella tavalla, nähdessään miten metallirunkoinen Robo-Roope lataa itseään valtakunnanverkosta. Oikea Roopekin löytyy ja vapautetaan, mutta sähköä sädehtivä Roboranka lähtee tulemaan kourat ojassa kohti Roopea ja poikia... Ei tuntunut Terminaattori paljon miltään 10+ vuotta myöhemmin.

Kirjan lopussa on toinen, aivan erilainen robostelu, Roope-setä ja kotirobotti, jossa Kroisos ja Roope kisaavat monitoimirobotin omistamisesta. Yltiöahkeran Guido Martinan kynäilemä ja Giuseppe Peregon osaamallaan tyylillä rustaama hulluttelu oli  ensi- ja toisio- ja kolmannellakin lukemalla riemastuttava elämys.

Ylitehokas piippupää-nököhammas-robotti rusikoi ihan kaiken mäskäksi ja lakaisee raivoavan Roopenkin roskiin. Veljenpojat + muistaakseni Pelle Peloton ovat taas nokkelimpia, ja oivaltavat että robotti turhautuu jos joutuu vain pölyhuiskan virkaan. Ei muuta kun luonnonvaroja kuppaamaan! Kroisoskin saa lopuksi ansionsa mukaan: Ryms! Räms! Kukkuu! Robotti pistää Kroisoksen palatsin säleiksi...  

Hienoja juttuja! Jälkikäteen ajatellen varsin peruskauraa, mutta silloin joskus niissä oli ihmeen tuntua!    

[tahkonpolku]

Kirjan lopussa on toinen, aivan erilainen robostelu, Roope-setä ja kotirobotti, jossa Kroisos ja Roope kisaavat monitoimirobotin omistamisesta. Yltiöahkeran Guido Martinan kynäilemä ja Giuseppe Peregon osaamallaan tyylillä rustaama hulluttelu oli  ensi- ja toisio- ja kolmannellakin lukemalla riemastuttava elämys.

Kyllä, tosi posketonta sekoilua ja vielä Peregon mykäksi vetävän viivan ryydittämänä.

Jostain kumman syystä muistan siitä aina yhden ruudun, jossa Roopea aivopestään robotin hankintaan. Roope kuulee autoradiosta biisin, ja siinä lauletaan:

”Kas robotti se joulun alla...”

Eehhehee! Siinäpä täysin älytön joululaulun aihe. Heitän rajun arvauksen, ettei tarinassa alun perin laulettu mitään joulusta, mutta kääntäjä on sen väkisin ympännyt mukaan, koska taskari on nimeltään Roopen joulutervehdys. Se tosiaan ilmestyi jouluksi. Sain sen itsekin pukinpussista.

[AT-Man]

Rodolfo Ciminon kirjailema ja Romano Scarpan piirtämä "Roope-sedän kaksoisolento" -tarina tuotti aitoja kauhun väristyksiä.

Jos tämä on se sama tarina minkä muistan lukeneeni, niin siitä on ilmeisesti sensuroitu ase robotti-Roopen kädestä pois? Tällaisen vaikutelman sain, kun robo osoitti Akua pelkällä sormella ja puhui siihen malliin että ampu tulee.

[VesaK]

Kyllä juu, tämä oli sitä aikaa kun AA taskukirjoissa sormet sanoivat poliiseilla ja rosmoilla PAM PAM. Taisivatpa olla saksalaiset pilkunpaikkaajat asialla.

Myöhemmissä painoksissa ei siistimistä enää harrastettu, oletan, en ole tutustunut kuin satunnaisesti.
 

[tahkonpolku]

Jos tämä on se sama tarina minkä muistan lukeneeni, niin siitä on ilmeisesti sensuroitu ase robotti-Roopen kädestä pois? Tällaisen vaikutelman sain, kun robo osoitti Akua pelkällä sormella ja puhui siihen malliin että ampu tulee.

Ei tämä ole se, vaan tarkoitat tarinaa "Roopen kaksoisolento", joka on taskari nro 6:ssa Aku Baba ja viisi rosvoa. Siinä Pelle Pelottoman monistuskone tekee Roopesta kaksoisolennon (eikä siis robottia). Tarinassa on sensuroitu aseita useammastakin ruudusta ja joissakin kohdin pyssyjen tilalle on piirretty jotain pölynimurin näköisiä ruiskuja!

[Timo Ronkainen]

Saksalaisethan näitä tosiaan sensuroivat. Alla yksi esimerkki. Vaahtosammutin (Schaumlöschern) aseeksi konnille!

[Timo Ronkainen]

Kröhöm... Taskarihistoriaa voi lukea lisää Pamauksen numerosta 21. 

[Jukka Laine]

Ankkasensuuri

[K.I.P]

mutta eka aivan itse ostamani oli numero 17 - Roopen joulutervehdys.
Rodolfo Ciminon kirjailema ja Romano Scarpan piirtämä "Roope-sedän kaksoisolento" -tarina tuotti aitoja kauhun väristyksiä.
Roope menee kansanopiston robottikurssille ja rakentaa itselleen väsymättömän näköisrobotin bisneksenpitoon

Heh !
Pari päivää sitten juolahti jostain syystä tuo tarina mieleen, mutta en muistanut missä taskarissa se oli.
Mielessä oli laittaa jossain vaiheessa kysely tänne.
No ei tarvinnut, kun vastaus tuli ennen kysymystä ! 
Nyt vaan lukemaan, justiinsa kaivoin kaapista.....

[VesaK]

On se joskus niinkin että kvantiteetin kautta oivaltaa kvaliteetin. Vaikka itse oli todella nuori, niin jo vain kohta Barksin tarinat erottuivat 1970-luvun Akuista kuin kermaleivokset mämmistä.

Samaten sitten kun taskukirjoja ryhtyi urakoimaan, Romano Scarpan tyyli pomppasi silmille. Ei niin väliä oliko jutun juonessa päätä tai häntää, piirroksissa oli hohtoa ja sitä kautta hahmojen toilailukin ihan siedettävää.

Scarpan nimen opin ensi kertaa varmaankin Sarjainfosta 1980-l. alussa, kun uutisena mainittiin että televisiomme oli joulun aikaan tehnyt ihmeen ja esittänyt ei-pahvipala-animaation, jonka teossa Scarpa oli ollut vahvasti mukana. Lienee The Fourth King (1977)?   

Rauha myös Mary A. Wuorion muistolle, aivan upeita käännöksiä vaikka välikielen (saksan?) kautta tulivatkin eikä varmasti ollut liikaa aikaa hinkata repliikkejä.

[tahkonpolku]

Saksalaisethan näitä tosiaan sensuroivat. Alla yksi esimerkki. Vaahtosammutin (Schaumlöschern) aseeksi konnille!

Aah, ne olivatkin siis vaahtosammuttimia eikä pölynimureita!!

[Pässi]

Muistan kun 80-lopulla - jolloin elättiin vielä vahvasti barksilaista aikaa - Sarjainfon silloiset toimittajat/totuuskomissiolaiset suorastaan halveksivat "italoakuja." Tähän asenteeseen saattoi myös vaikuttaa se, että nämä italialaiset jutut alkoivat siihen aikaan murtautua taskareiden ghettosta sarjakuva-albumeihin, jotka oli vielä silloin pyhitetty toivesarjoille ja vanhoille klassikoille. Ei muka voinut olla tilaa kaikille.

Ajat, ne ovat a-muuttuvaiset.

[hdc]

Heh, muistelen tuota samaa että vanhemmissa Sarjainfoissa oltiin hyvinkin taskari-kielteisiä ja ankisteille ei ollut muuta jumalaa kuin Barks...en ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään.