Kirjoittaja Aihe: Historia sarjakuvan aiheena  (Luettu 84499 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #60 : 06.04.2008 klo 15:34:11 »
Tähän tuudittautuneena alati uteliaana toimittajana olen suorastaan riemastunut, kun joku tietää kertoa, ettei kieltolain aikaan Kauppatorin "keisarinnan kivi"-patsaalla ollut kaksipäistä kotkaa ja maapalloa. Venäläiset punamatruusit olivat lassonneet ne alas jo vuonna 1917 (kuin bagdadilaiset Saddamin patsaan).

http://herkules.oulu.fi/isbn9514270606/kuvagalleria/pages/b81.html

Kaverini on taksikuski ja se oli kyydinnyt jotain vanhaa helsinkiläisrouvaa joka oli ihmetellyt että mistä se Keisarinnan kivi on siihen takaisin putkahtanut. Tämä Kami on intohimoinen historianharrastaja ja oli kiinnostunut että miten niin takaisin. Rouva oli pienenä tyttönä ollut katsomassa kun humalaiset venäläiset matruusit tulivat Katajanokalta ja kaatoivat kotkan. Menestyksestä riemastuneena ne olivat päättäneet mennä Senaatintorille kaatamaan myös tsaarin patsaan. Aleksanterille lojaalit helsinkiläiset olivat muodostaneet patsaan ympärille ringin, kotkan kaataminen oli ok mutta joku roti pitää olla, tsaariin ei kosketa. Laivasto oli lannistunut, palannut takaisin kasarmille, väkivaltaa ei ilmennyt ja tsaari jöpöttää edelleen paikallaan. Kun Aleksanteri II sanoi että parhaat alamaiset hänellä on Suomessa se ei ehkä arvannut että me ollaan myös ne ainoat (Bulgarian Sofiassa ne tosin pitää siitä myös, patsaskin on mutta ruma).
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #61 : 06.04.2008 klo 15:51:30 »
On kaksi tapaa suhtautua historiaan.

1
Siirtää yleisinhimillisen aiheen johonkin historialliseen ajankohtaan, jolloin on melko hailee onko miljöö ja yksityiskohdat oikein koska aika ja ympäristö toimii vain vieraannuttavana taustana korostamassa aiheen "ikuisuutta".

2
Pyrkii ajankuvaan. Silloin suurin kompastuskivi on mentaalihistoriallinen. Ennen mielen sisältö oli toinen, ja sitäpä on vaikea välittää, vaikea myös kuvitella. Havaitseminen oli erilaista, suhtautuminen mihin tahansa oli perin outoa verrattuna nykyaikaan.

Ja nykyaikakin vaihtuu alati, koska näen selviä eroja mielenmaisemissa siihen miten 60-luvulla maailmaa katseltiin.

Varsinkin amerikkalaiset tekevät elokuvia joissa nykyaikaisella asenteella, kehonkielellä ja frisyyrillä elellään gladiaattoreina tai luolamiehinä.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 042
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #62 : 06.04.2008 klo 15:56:31 »
Varsinkin amerikkalaiset tekevät elokuvia joissa nykyaikaisella asenteella, kehonkielellä ja frisyyrillä elellään gladiaattoreina tai luolamiehinä.

Katsopa brittien Tudors-sarjaa. Se on ihan täyttä nykyaikaa historiallisissa kuliseissa, ja tarkoituksella. Jonkinlaista synteesia.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 778
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #63 : 06.04.2008 klo 16:08:42 »
Silloin suurin kompastuskivi on mentaalihistoriallinen. Ennen mielen sisältö oli toinen, ja sitäpä on vaikea välittää, vaikea myös kuvitella. Havaitseminen oli erilaista, suhtautuminen mihin tahansa oli perin outoa verrattuna nykyaikaan.

Ja nykyaikakin vaihtuu alati, koska näen selviä eroja mielenmaisemissa siihen miten 60-luvulla maailmaa katseltiin.

Jaan näkökohdan mutta mielenmaisema ei ole yleisjungilainen kaikki tasot läpäisevä ilmiö. Myös 60-luvulla katseltiin maailmaa samassa maassa ja kylässäkin kovin eri tavoin.
Historialliset faktat ovat hämmentävästi eri eri ihmisille.
Kukin hyväksyy vain ne jotka on valmis hyväksymään omaan valmiiseen malliinsa.

tuota ensimmäistä kohtaasi en itse miellä historialliseksi, koska siinä lähtökohtaisesti ei ole väliä mikä vieraannuttava tekijä on. Saman tarinan voisi kertoa yhtä hyvin puhuvilla pussieläimillä terraformoidulla mars-planeetalla.

lisäisin kohdan 3 historiallisten tosiasioiden vaikutusten käsittely fiktiivisten hahmojen kautta = mitä oli olla espanjan sisällissodassa, miten tekniikan kehitys muutti maailmaa, mitä naisten äänioikeus/uskonnonvapaus yms vaikutti käytännön tasolla.
Vai tätäkö tarkoitit "yleisinhimillisellä aiheella"?

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #64 : 06.04.2008 klo 16:35:38 »
Lainaus käyttäjältä: keijoahlqvist link=topic=8320.msg209439#msg209439

Pyrkii ajankuvaan. Silloin suurin kompastuskivi on mentaalihistoriallinen. Ennen mielen sisältö oli toinen, ja sitäpä on vaikea välittää, vaikea myös kuvitella. Havaitseminen oli erilaista, suhtautuminen mihin tahansa oli perin outoa verrattuna nykyaikaan.

Esimerkiksi antiikin kreikkalaisista tai roomalaisista avaramielisimmänkään päähän ei olisi pälkähtänyt, että orjien pidossa olisi mitään vikaa.. minkä huomioonottaen Asterix pysyttelee melko uskollisina ajankuvalleen, paitsi Ruusussa ja Miekassa sitten viimeistään ei. Muinainen Rooma on jo kuitenkin niin kaukaista historiaa, että siitä voi tehdä sen kummempaa polemiikkia herättämättä asenteellisesti autenttisen aikalaiskuvan, kun taas hieman lähempänä olevat kipeät historialliset aikajaksot ovat ongelmallisempia, kuten kolonialismin aika, jonka aikalaisteoksetkin ( Tintti Afrikassa ) ovat koko ajan joutumaisillaan pannaan.


pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #65 : 06.04.2008 klo 17:06:02 »
Valkovenäläiset on saanut historian totaalisen tuomion ehkä  siksi että vasemmistopropaganda oli niin tehokasta.

Sitä on ollut mun vaikea tajuta, että valkoiset eivät olleetkaan vain joitain tsaarin serkkuja, vaan mukana oli myös demareita ja täysiä kommareita. Käsittääkseni juuri porukan sekalaisuus ja riitaisuus johti tappioon. Mutta vaikea niitä valkoisiakaan armeijoita on kauheasti sympatiseerata pogromeineen....kovin positiivinen kuvaus valkoisista tuntuisi vähän feikiltä?
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 778
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #66 : 06.04.2008 klo 17:10:11 »
Sitä on ollut mun vaikea tajuta, että valkoiset eivät olleetkaan vain joitain tsaarin serkkuja, vaan mukana oli myös demareita ja täysiä kommareita. Käsittääkseni juuri porukan sekalaisuus ja riitaisuus johti tappioon. Mutta vaikea niitä valkoisiakaan armeijoita on kauheasti sympatiseerata pogromeineen....kovin positiivinen kuvaus valkoisista tuntuisi vähän feikiltä?

Älkää unohtako Vihreitä.
Niin Venäjän sisällissodassa oli paitsi Valkoiset ja Punaiset myös Vihreät

jinroh

  • Rocket Scientist
  • Jäsen
  • Viestejä: 964
  • Myöhäistä! Isin Shinjit ovat jo täällä!
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #67 : 06.04.2008 klo 17:35:09 »
Niin Venäjän sisällissodassa oli paitsi Valkoiset ja Punaiset myös Vihreät

Ja Mustat: myös anarkismi nosti päätään Venäjän vallankumouksen sekamelskassa.
« Viimeksi muokattu: 06.04.2008 klo 17:40:27 kirjoittanut jinroh »
@--`-,-- Zettai unmei mokushiroku

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #68 : 06.04.2008 klo 22:19:53 »
Ristiretkistä puheenollen, onko kukaan lukenut Robert Fiskin The Great War for Civilisation - The Conquest of the Middle East? Mulla on vielä Pity the Nationkin kesken.

Ja Emergency Sex and other desperate measures-kirjasta saisi loistavan sarjakuvan, tai jostain vastaavasta. Maailmanparantajan kyynistyminen jne.
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

Emiliia

  • Jäsen
  • Viestejä: 160
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #69 : 07.04.2008 klo 13:31:38 »
Ja niistä Marseillen lehdistä vielä... tänä päivänä siellä luetaan mm. tämmöisiä lehtiä:
http://www.blogg.org/blog-67299-billet-journaux_a_marseille-681209.html

Sitten vaan selvittämään, kuinka vanha läpyskä esim. La Provence on.

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #70 : 13.04.2008 klo 02:53:32 »
Kiitos teille jotka vastasitte minun Marseillekysymykseen. Ja asiaan:

Mutta vaikea niitä valkoisiakaan armeijoita on kauheasti sympatiseerata pogromeineen....kovin positiivinen kuvaus valkoisista tuntuisi vähän feikiltä?

Tuntuisi, mutta jos olisi jotain niitä harmaitakin sävyjä. En ole lukenut paljon mutta jonkunverran noista viimeisistä tsaarin vuosista ja ajattelen itse että sitä saivat mitä tilasivat (minua säälittää kyllä tsaarin  lapset jotka kommunistit teurasti siihen kellariin, paljonpa pahaa olivat tehneet).

Kovin positiivinen kuva valkoisesta armeijasta olisi valehtelua mutta eiväthän ne kaikki olleet hirviöitä, puoli mannerta oli silloin liikkeellä ja siihen massaan mahtui kaikenlaista väkeä. Täysin tyrmäävä tuomio kommunisteista olisi myöskin historian vääristelyä, vasta Stalin kielsi kaiken hauskan. NEP-kaudesta on älytön määrä todisteita että sen lyhyen ajan Neuvostoliitossa oli aidosti mukavaa.

Alkuperäiseen kysymykseen jos palataan niin sarjakuva on paras taiteenlaji käsitellä historiaa josta ei ole tarkkoja muita dokumentteja, ja välillä silloinkin. Lukija on valmis vastaanottamaan kaiken koska se on tarttunut albumiin, tekijällä ei ole budjettirajoja, usein ei poliittista painostusta niskassa koska se nyt kumminkin on vain sarjakuvaa.

Vietnam tai Irak on paskoja aiheita sarjakuville koska niistä on niin paljon elokuvamateriaalia ja faktaa. Dien Bien Phu taas on loistavaa koska se on myyttinen taistelu joka vaikuttaa meidän eurooppalaisten ja amerikkalaisten elämään vieläkin. Tällaisessa sarjakuva on parhaimmillaan, siitä pitäisi tehdä suuri ranskalainen sarjakuvaromaani.
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 816
  • Aces High!
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #71 : 13.04.2008 klo 09:46:37 »
... Kovin positiivinen kuva valkoisesta armeijasta olisi valehtelua mutta eiväthän ne kaikki olleet hirviöitä... ... massaan mahtui kaikenlaista väkeä. Täysin tyrmäävä tuomio kommunisteista olisi myöskin historian vääristelyä, vasta Stalin kielsi kaiken hauskan...

Joo. En väsy lainaamaan yhtä suosikkipiirtäjistäni, Donna Barria, joka on sen sanonut niin fiksusti, jokseenkin: "Sota on tilanne, missä ihmisille tarjoutuu mahdollisuus tuoda esiin niin irvokkaimmat kuin jaloimmatkin piirteensä." Sekaan mahtuu mieltäkääntävää julmuutta ja patologista pahuutta, mutta myös ällistyttävää kunniallisuutta ja lämminsydämisyyttä. Ja sankaruudesta tietysti aina muistetaan mainita.

Lainaus
... Dien Bien Phu taas on loistavaa koska se on myyttinen taistelu joka vaikuttaa meidän eurooppalaisten ja amerikkalaisten elämään vieläkin. Tällaisessa sarjakuva on parhaimmillaan, siitä pitäisi tehdä suuri ranskalainen sarjakuvaromaani.

Dien Bien Phusta on tehty jonkinlainen ranskanmuukalaislegioonalaisalbumiversi o, mutta en satu sitä omistamaan. Selasin kerran belgialaisessa divarissa, mutta jätin laariin. Nyt harmittaa, mutta onneksi ei paljon.
"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #72 : 13.04.2008 klo 13:01:14 »
Dien Bien Phusta on tehty myös tylsä ranskalaiselokuva, jossa kaikkein tärkeintä ja keskeisintä on tietysti päähenkilön romanttinen suhde lomalla rintamalta. Eli mitään kunnollista visuaalista kuvausta siitä taistelusta en ole vielä nähnyt.
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Jurpop

  • Jäsen
  • Viestejä: 274
  • Kvaak!
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #73 : 08.05.2008 klo 11:05:35 »
Pappani ehti kertoa, ennen kuolemaansa pari tarinaa isänsä pirtukeisariudesta, mutta mainitsi myös veljensä kadonneen Dien Bien Phuussa. Veli oli ollut kuulemma SS-miehenä ja liittynyt sitten muukalaislegioonaan kun valpo oli sodan jälkeen miestä etsinyt. Legioona oli vienyt Dien Bien Phuhun eikä antanut paluulippua.

Harmittaa etten tiedä tapauksesta enempää, en edes sitä, onko se isoisävainaani kusetusta vai totta. Joskus näin dokumentin jostain suomalaismiehestä (oliskohan ollut sukunimi Villkki?) joka oli Dien Bien Phuusta palannut.

Ainur

  • Jäsen
  • Viestejä: 33
Vs: Historia sarjakuvan aiheena
« Vastaus #74 : 16.05.2008 klo 01:26:40 »
Tämän ketjun keskustelu (nyt kun puolen vuoden tauon jälkeen luin sen läpi) heijastaa paljon samoja ajatuksia kuin historioitsijoiden iänikuinen pohtiminen siitä, voiko menneisyydestä oikeastaan sanoa yhtään mitään mikä olisi edes lähelläkään jonkinlaista "totuutta". Materiaalinen totuushan on olemassa, ihmiset syntyvät ja kuolevat, mutta historia kirjoitetaan sanoin jotka lisäävät tähän materiaaliseen totuuteen aivan uusia ulottuvuuksia. Ihmisistä tulee "punaisia" ja "valkoisia", milloin vihollisia, milloin liittolaisia. Minusta sarjakuva on aivan oivallinen keino kuvata historiaa myös metatasolla, rikkomalla ajan ja paikan rajat ja sotkemalla kuvitteellisen ja todellisen eroa.

Ketjussa keskusteltu monumenttitarina on hyvä esimerkki. Sarjakuvassa voi esimerkiksi rinnastaa saman kohteen kuvia eri aikakausilta tai käyttää ajan kuvakieltä tunnelman luomiseen. Igort & Sampayon sarjakuva jazzsäveltäjä Fats Wallerista on silkkaa 1930-lukua. Se ei ehkä vastaa kaikkien mielikuvaa ajasta, mutta piirrostyyli on suoraan art deco-grafiikasta. Vaikka tarinassa on myös historiallisia henkilöitä, on tarinan rakenne aika mielenkiintoinen. Sarjakuva ei seuraa Fats Walleria pelkästään henkilönä, vaan se seuraa ehkä enemmän hänen musiikkiaan ja ihmisiä jotka sattuvat kuuntelemaan sitä ympäri maailmaa. Jopa kirkonmiehet ja fasistit nauttivat jazzista. Suosittelen ehdottomasti jos kaipaa uutta näkökulmaa historiaan sarjakuvamuodossa.

Monet ovat ottaneet esille Venäjän vallankumouksen pakolaisten tilanteen. On totta että vasemmistopropaganda on mustamaalannut pakolaiset "valkoisiksi", muttei myöskään Suomen porvaristo ollut kovin ystävällinen heitä kohtaan. Venäläiset olivat itse asiassa Suomen ensimmäinen pakolaisongelma modernissa mielessä - sekä vasemmisto- että oikeistolehdistössä heitä saatettiin kuvata hyvinkin paheksuvasti ökyrikkaina ja "juutalaistuneina", eikä suinkaan avun tarpeessa. Max Engman (Raja, 2007) ja Max Jakobson (Väkivallan vuodet, 1999) ovat kirjoittaneet aiheesta enemmän, toinen tutkijana, toinen muistelmien muodossa.

Ehkä sarjakuvan avulla voisi tuoda esiin monipuolisemman kuvan menneisyydestä. Ei relativisoitua, vesitettyä kuvaa, jossa kaikki näkökulmat ovat saman arvoisia, vaan sukellusta tuntemattomaan. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista vertailla sarjakuvaversioita Hitlerin elämästä - kuka onnistuu kuvaamaan miehen mielenmaisemaa uskottavimmin? (Luen Tavaan juuri Shigeru Mizukin Hitler-mangaa. Se on ahdistava ja jotenkin banaali. Hmm, kuulostaa uskottavalta.)
Vai pitäisikö kysyä: minkälaiseen mielenmaisemaan lukija haluaa uskoa?  Ehkä sitä vain huijaa itseään?

Mielestäni Pratt on suuri nero siksi, että hän onnistui antamaan kaikille hahmoilleen itsenäisen äänen (vaikka tinki autenttisuudesta; yksikään hänen hahmoistaan ei puhu typerällä murteella tai kapulakielellä, vaan kaikki pystyvät keskustelemaan selkokielellä). Etiopialaisesta heimosoturista kapinallisiin irlantilaisiin, kaikki tuntuvat uskottavilta ja heitä voi ymmärtää vaikkei hyväksykään heidän tekojaan. Jos se on huijausta, niin hienoa sellaista. (Nyt olen kirjoittanut ihan liikaa, ihan liian myöhään yöllä.)