Tämä tuskin oli sarjan paras jakso, mutta selvästi tämä on kunnianhimoisempaa päätyä televisioviihdettä, joten katsotaan joskus putkeen, kun oikea hetki koittaa.
Oikea hetki koitti, ja siinä vierähti sitten hetki jos toinenkin, koska tämähän oli aivan mielipuolisen hyvä kaikilta osa-alueiltaan, suorastaan supersankaritelevision mestariteos. Ainoa huono puoli oli, että tämä oli katsottava putkessa loppuun ja vielä googlen avulla haettava faktan ja fiktion rajaa.
Koska olin katsonut sarjan kahdeksannen jakson, joka oli se suuri paljastusjakso, katselukokemus muistutti uusintakatselua. Tämä todennäköisesti vain kohensi kokemusta, olivathan Ozymandiakseen liittyvät osuudet melkoisen turhauttavaa kahlausta.
Silk Spectre oli sarjassa MAHTAVA hahmo, jota oli kehitetty luovasti eteenpäin alkuperäiseen nähden. Tätä katsoessa tuli mieleen, onko Moore koskaan sanonut katuvansa hahmolle kirjoittamaansa roolia samaan tapaan kuin Barbaran kohtaloa Tappavassa pilassa.
Manhattaniin liittyvät uudistukset olivat aivan paikallaan, saatiinpa sarjan ydinviestiä eteenpäin. Ozymandiasin idea oli toki vanhassa kiinni pitäytyminen, mutta paljoa hahmosta ei saatu irti. Se peilipää oli Roscharchin sankariversio, jonka kehittäminen sarjaan ei oikeastaan selity millään kuin että sille white thrash -osalle oli varmaan annettu edes joku samaistumisen kohde, vaikka kyllähän ne tämän ketjun mukaan ovat ehtineet pillittää.
Tulisipa lisää. Voi, tulisipa lisää.
