Fontilla "tekstaaminen" voi parhaillaan toimia hyvin ja on sekin ikään kuin taitolaji. Ensinnäkin fontin tulee olla ko. sarjakuvaan sopiva. Useinhan se ei ole. Parhaimmillaan fontti on räätälöity sarjakuvaan sopivaksi elli tehty vartavasten. Liian usein tyydytään rätkäisemään jollakin vakiofontilla (pahimmillaan Comic Sans, miedompana varianttina Whiz Bang) teksti semmoisenaan paikoilleen. Ei hyvä. Useimmissa tekstausfonteissa häiritsee aina niiden kliinisyys, ovat liian siistejä. Rivit ovat viivasuoria ja kirjaimet aina samankokoisia. Luonnollisessa siistissäkin käsintekstauksessa on vaihtelua, joka tekee siitä elävää ja mukavan näköistä. Tietokonefonttia voi ja oikeastaan pitääkin "tekstatessa" (tai latoessa) muokata. Rivinvälistystä, merkkivälistystä, kirjainten kokoa, perusviivalta poikkeamista yms. voi muokata vaikka ja mielellään kirjain, sana tai kappale kerrallaan (mutta ei ainakaan yksinomaan skaalaamalla ja litistämällä tekstiä ns. kahvoista vetämällä, tulee rumaa).
Henkilöllä, joka tekstiä kupliin latoo tulee olla jonkinlaista kokemusta käsintekstaamisesta. Sarjakuvatekstauksessa eivät päde enää ns. tavalliset typografian säännöt. Kirjaimia saa litistääkin tai venyttää hiukan, jos se näyttää hyvältä. Perinteisille ns valimofonteille ei semmoista saa tehdä ikinä.
Lisäksi liian usein näitä tehdään kiireessä ja liian vähällä rahalla.
Hyvin tehty fonttitekstaus voi olla mainio. Taitavasti käsin tehty on tietysti ylittämätön. Onneksi opettelin tekstaamaan ihan oikeasti käsin jo 80-luvulla. Silloin ei tämmöisistä tietokonehommista osattu uneksiakaan. Mutta niihinkin aikoihin tekstauksia piti tehdä liian nopeasti, pipertää liian pieneen kokoon (1:1, eli julkaisukokoon) ja liian pienillä korvauksilla. Otan ennemmin selkeän tietokonefontin kuin jonkun käsintuhrauksen, joka on pitänyt yrittää survoa postimerkin kokoiseen kuplaan.
Timo