Oli tyyli millainen tahansa, tekstiä pitää olla helppo lukea. Eli kaunokirjoitus ei ole koskaan hyvä. esim. ranskalaisia Bretecherejä ei pysty lukemaan ollenkaan. Ei vaan pysty. Onneksi suomiversioissa on ihan normaalia tekstausta.
Nyt tulee mieleen:
Jean Giraud, rentoa ja eleganttia, teksti ei ole viivasuoraa, vaan "pompahtelee" mutta on niin hienostunutta, että!!! Siis hienointa mitä mä olen nähnyt missään.
Tardi, Jugendmaiseen piirustustyyliin täydellisesti sopivaa "vanhahtavaa" tekstausta. Puhekuplien muoto myös erittäin harkittu.
Franquin, Pikossa kurinalaista mutta kuitenkin mukavasti käsintehdyn oloista. Niilossa rennompaa, simppeliä, konstailematonta jälkeä
Katsotaan saisinko joskus tässä lähitulevaisuudessa esimerkkiskannaukset herrojen tyyleistä.
.