Tämähän on pitkälti mutu-kysymys, johon ei liene oikeaa vastausta olemassakaan. Siksi voin huoletta sanoa oman mielipiteeni ja todeta, että minusta albumin ollakseen albumi pitää laajuudeltaan olla vähintään sellainen, että hyllyyn normaalisti asetettuna sen selkäpuolelta voi lukea, mikä teos on kyseessä. Toki tämä riippuu sidontatavasta ja paksuuskin usein käytetystä paperista. Rajaa on vaikea vetää, mutta minun kategoriassani esimerkiksi Nemi ei ole albumi vaan lehti. Sivuja pitää minunkin mielestäni olla vähintään se 60, sillä paljoa tätä vähäsivuisempia ei kannata liimasitoa lainkaan. Mitä enempi sivuja, sen parempi, kunhan ei kuitenkaan japanilaistyylisiksi puhelinluetteloiksi kasva. Värisarjoissa on kustannuspoliittisista syistä ymmärrettävää ja luontevaa jättää sivumäärä rajalliseksi. Suuret, mustavalkoisetkin kokonaisuudet, kuten vaikkapa Katsuhiro Otomon Akira, on mielekästä ja syytäkin pätkiä sopivan kokoisiksi palasiksi.
Kokoa kysyttäessä itse arvostan eniten B5 -kokoa ja A4 -kokoa. Nämä kun mahtuvat vaivattomasti lähes mihin hyvänsä kirjahyllyyn ja toisaalta niitä on vielä suhteellisen helppoa raahata mukana tai lähettää vaikka postissa eteenpäin. A5 -kokokin vielä menee, mutta silloin sisällön pitää olla selkeästi suunniteltu tämän kokoiseen julkaisukokoon. Käytännöllisyys on kaiken a ja o.
Äänestys