Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Hiirihistorian pikakurssi (22.10.2019 klo 01:15:14)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
16.11.2019, klo 22:59:22

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
477996 viestiä 10427 aihetta kirjoittanut 3837 jäsentä. Uusin jäsen: ainateme
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Manga ja anime
| | |-+  Voiko suomalainen piirtää mangaa?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 37 38 39 40 41 [42] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Voiko suomalainen piirtää mangaa?  (Luettu 151318 kertaa)
Nina Jurvanen
Maailmantuskailija
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 272


I will find out who killed my bro.


« Vastaus #615 : 22.06.2010, klo 01:03:55 »

Saatan tulkita liian kriittisesti, mutta minusta tuo kuulostaa liian itsekeskeiseltä. Mitä vähemmän välittää muista, sitä epätodennäköisempää on läpimurto. -- Tarinankertojan ja viihdyttäjän on aina otettava yleisö huomioon ihan tosissaan. Mutta jos haluaa piirtää/kertoa vain itselleen, sitten ei niin väliä.

Älä nyt lue sanojani kuin Piru raamattua. Tarkoitukseni oli noilla kolmella kursivoidulla teesillä alleviivata sitä faktaa, että jos sarjista (tai mistä tahansa muuta teosta) tekee sen alimman yhteisen nimittäjän mukaan euronkuvat silmissä kiiluen, saa takuulla heittää hyvästit hyvälle tarinalle ja sen toteutukselle sekä todennäköisesti myös innostuneille lukijoille.

Taikasana on tarpeellinen itsekritiikki - ilman sitä ei saa aikaan mitään kestävää. Ei ole huono asia miettiä, mikä saattaisi kiinnostaa hypoteettista lukijaa. Jos kuitenkin lukijan miellyttäminen on se ykkösjuttu jo teoksen suunnitteluvaiheessa, lopputulos tuskin innostaa ketään kovin kummoisesti.

Jos taiteilija pitää yleisön kosiskelua tärkeimpänä arvonaan, mitä voi odottaa itse teokselta? Onko tällaisella teoksella mitään sanottavaa kenellekään, jos tai kun teos ei puhuttele edes tekijäänsä? Voiko tuolla asenteella todella onnistua tekemään minkäänlaista läpimurtoa?

Ajatusleikkinä: Jos esim. Tarmo Koivisto olisi alun perin lähtenyt toteuttamaan Mämmilää vain tavoitteenaan saada mahdollisimman monia maksavia asiakkaita, olisiko Mämmilästä tullut nykyisenkaltainen suurteos? Ketä se silloin olisi kiinnostanut ja miksi? (Tuskin ainakaan minua ja epäilenpä, ettei kovin montaa muutakaan.)
tallennettu

"Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä / Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina / Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta / Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista" -Kertosäe Moonsorrown biisistä Pimeä, albumilta Verisäkeet
Antti Valkama
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 769


« Vastaus #616 : 22.06.2010, klo 11:02:21 »

Älä nyt lue sanojani kuin Piru raamattua.

En, en lukenut. Kuten itsekin kirjoitin, saatoin lukea hiukan liian kriittisesti. Mutta sekin huomioon ottaen, tunnuit aika selkeästi korostavan kovasti taiteilijan minäitteä. Hyvä, jos siitä ei ollut kyse. "Lukijan miellyttäminen" on tietenkin ensisijaisesti hyvä juttu. Jostain syystä ilmaisulla vain on kielteinen kaiku.

Pätevä tarinankertoja ei tietenkään vaadi saada kertoa joka tilanteessa vain ja ainoastaan sitä tarinaa joka häntä itseään ilahduttaa eniten. Hän ymmärtää, että ilman yleisöä ei ole tarinankerrontaakaan. Ensisijaisesti itseään viihdyttävät eivät yleensä pärjää.
tallennettu
Nina Jurvanen
Maailmantuskailija
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 272


I will find out who killed my bro.


« Vastaus #617 : 22.06.2010, klo 12:58:27 »

En, en lukenut. Kuten itsekin kirjoitin, saatoin lukea hiukan liian kriittisesti. Mutta sekin huomioon ottaen, tunnuit aika selkeästi korostavan kovasti taiteilijan minäitteä. Hyvä, jos siitä ei ollut kyse.

Ei ollut - esittäessäni nuo kolme teesiä kärjistin asiaa täysin tarkoitushakuisesti, sillä liikaa laskelmoimalla menee lapsi helposti pesuveden mukana viemäriin. Jos unohtaa kokonaan lukijan/kohderyhmän ja haluaa ensisijaisesti tehdä "suurta taidetta", tuskin silläkään asenteella mitään hyvää saa aikaan.

Pätevä tarinankertoja ei tietenkään vaadi saada kertoa joka tilanteessa vain ja ainoastaan sitä tarinaa joka häntä itseään ilahduttaa eniten. Hän ymmärtää, että ilman yleisöä ei ole tarinankerrontaakaan. Ensisijaisesti itseään viihdyttävät eivät yleensä pärjää.

Tuo on kyllä osittain totta, mutta itsensä ilahduttamisen ja lukijan miellyttämisen mahdollinen ristiriita juontuu vain ja ainoastaan taiteilijan sisäisen näkemyksen luonteesta. Näiden kahden tarinankerronnan lähtökohdan ei todellakaan tarvitse olla toisilleen vastakkaiset.

Itselleen uskollisista taiteilijoista mainittakoon vaikkapa Don Rosa ja Kalervo Palsa, joiden tuotannot sijaitsevat "lukijaystävällisyysjatkumossa" erittäin kaukana toisistaan.
tallennettu

"Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä / Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina / Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta / Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista" -Kertosäe Moonsorrown biisistä Pimeä, albumilta Verisäkeet
janne luokkanen
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 517



« Vastaus #618 : 22.06.2010, klo 13:25:26 »

Oliskohan se kuitenki silleen, että jos tekee huonosti sitä minäitteä niin siinä on vaarana se että lukija ei tajua mitä tapahtuu.

Kuitenki sen suuren taiteen on oltava tekijänsä näköistä, koska muuten se on pelkkää kuvitusta.

Tästä syystä varmaan suomalaisten piirtämä manga ei ole ottanut kovasti tuulta alleen, koska yleisöä ei ole tarpeeksi tekijöidensä näköisille jutuille. Tai sitten tekijät ei ole sisäistänyt mitä haluavat tehdä. Kaikki on niin tapauskohtaista.
tallennettu

Aura
Wannabe
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #619 : 22.06.2010, klo 13:40:14 »

Kai se on niin (miten itse Ninan kommentin ymmärsin) että tekijä voi tehdä hyvää sarjakuvaa vain silloin, kun itse on innoissaan siitä mitä tekee - mikä edellyttää sitä että tekijä tekee sellaista sarjakuvaa kuin itse haluaa. Unohtamatta sitä itsekritiikkiä.

Pitäisi osata tasapainoilla niin että tekee omanlaistaan mitä itse haluaa ja kuitenkin sellaista mikä kiinnostaa ihmisiä. On tärkeää saada tietää mitä tekee väärin tai mitä lukijat haluavat lukea, mutta sille linjalle ei kannata lähteä että yrittää tehdä liian varman päälle tehdyn tuotteen. Jos sarjakuvalla ei ole "sielua", sillä ei ole "sitä jotain".

Suuressa osassa mangaakin on se ongelma, että tehdään liian orjallisesti samalla reseptillä. Taidesarjakuvan piirissä taas usein tehdään niin sisäänpäin lämpiäviä juttuja ettei normilukija saa niistä mitään irti.

Kummassakin on puolensa ja kaikki riippuu siitä miksi sarjakuva on olemassa ja kelle se suunnataan. Ite nyt en varmaan ole paras henkilö näistä puhumaan, sillä en ole itse koskaan oppinut miten tehdään ihmisiä laajemmin kiinnostavaa sarjakuvaa, mutta periaate on kai hallussa... teoriassa.

Tästä syystä varmaan suomalaisten piirtämä manga ei ole ottanut kovasti tuulta alleen, koska yleisöä ei ole tarpeeksi tekijöidensä näköisille jutuille. Tai sitten tekijät ei ole sisäistänyt mitä haluavat tehdä.

Voipi olla että vika on juuri tässä. Myös palautteen vähyys  niin kouluissa kuin julkaisupuolelta ei varsinaisesti auta kehittymään, lisäksi on juuri tuo pseudomangan lähtökohtainen asema ei-mielenkiintoisena, tekijöiden harrastelijatasoisuus, lukijakunnan puute... Ja jos nyt Egmontkin on vaikeuksissa en povaisi suomimangallekaan mitenkään ruusuista lähitulevaisuutta - se kun olisi varmasti ensimmäinen taho joka kärsii myynnin tippuessa. Tässä pitää vaan keksiä jotain muuta. Undecided
« Viimeksi muokattu: 22.06.2010, klo 13:43:51 kirjoittanut Aura » tallennettu

janne luokkanen
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 517



« Vastaus #620 : 22.06.2010, klo 14:43:20 »

Itselle tulee mieleen suomimangasta (inhottava sana), kirkuvat pukutytöt jotka valittaa miten ne ei saa mitään koskaan aikaan. Hirvittävä mielikuva, mutta minkäs teet. Ehkä tämän nuorison kirous on laiskuus, tai näennäinen tehokkuus. Miljoona eri projektia ja tuhansia hahmoja, mutta ei mitään mielenkiintoa käsitellä asioita jotka koskettaa ihmisiä. Tai sitten niitten läppä on ihan yhtä sisäänpäin kääntynyttä, kuin taidepiireissä.

Eli voisi sanoa, että mielikuvani on varsin negatiivinen. Mutta yleensä en anna sen häiritä ostopäätöksiäni. Koska tärkeintä mulle on tarina, jos ajattelee ihan vain mitä sarjakuvalta yleisesti haen. Mielenkiintoinen tyyli tai kerronta voi myös johtaa ostopäätökseen.
tallennettu

hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 343



« Vastaus #621 : 22.06.2010, klo 15:22:37 »

Itselle tulee mieleen suomimangasta (inhottava sana), kirkuvat pukutytöt jotka valittaa miten ne ei saa mitään koskaan aikaan. Hirvittävä mielikuva, mutta minkäs teet. Ehkä tämän nuorison kirous on laiskuus, tai näennäinen tehokkuus. Miljoona eri projektia ja tuhansia hahmoja, mutta ei mitään mielenkiintoa käsitellä asioita jotka koskettaa ihmisiä. Tai sitten niitten läppä on ihan yhtä sisäänpäin kääntynyttä, kuin taidepiireissä.

Kun minulla on vähän sama mielikuva niin tuskinpa se täysin vailla pohjaa on...kovia projekteja on joissa pohjustetaan massiivisia sarjoja lukuisilla henkilöillä mutta sitten se projekti katoaa jonnekin siinä vaiheessa kun on saatu hädin tuskin esitellyksi (olen minä niistä Auran jutuista mitkä olen nähnyt kyllä tykännyt...)
tallennettu
janne luokkanen
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 517



« Vastaus #622 : 22.06.2010, klo 15:32:34 »

(olen minä niistä Auran jutuista mitkä olen nähnyt kyllä tykännyt...)

Juu, en minä Auraa tarkoittanutkaan. Hän on kuitenki jo hyväksi kertojaksi, ja piirtäjäksi, monelta taholta todettu.
tallennettu

Nina Jurvanen
Maailmantuskailija
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 272


I will find out who killed my bro.


« Vastaus #623 : 22.06.2010, klo 17:43:33 »

Oliskohan se kuitenki silleen, että jos tekee huonosti sitä minäitteä niin siinä on vaarana se että lukija ei tajua mitä tapahtuu.

Jees, juuri näin. Jos on hyvä siinä, mitä tekee, saa väistämättä aikaan hyvää jälkeä. Mistä tuo maaginen "hyvyys" muodostuu, onkin jo toinen kysymys. Jos ensisijaisena draivina sarjakuvan tekemiselle on kuitenkin pyrkimys hypoteettisen lukijan miellyttämiseen, on tämä täydellistä lukijan aliarviointia. Eivät (kaikki) ihmiset ole tyhmiä.

-- tekijä voi tehdä hyvää sarjakuvaa vain silloin, kun itse on innoissaan siitä mitä tekee - mikä edellyttää sitä että tekijä tekee sellaista sarjakuvaa kuin itse haluaa. Unohtamatta sitä itsekritiikkiä.

Jep Smiley Ikioma sisäinen näkemys ja kyky muuntaa se konkreettiseen muotoon kumartelematta epäjumalankuvia on ainoa todellinen avain menestykselliseen lopputulokseen. Jos ei ole tarinaa eikä visiota, ei ole mitään. Tyhjyyttä on paha yrittää täyttää ulkokultaisella laskelmoinnilla.

Pitäisi osata tasapainoilla niin että tekee omanlaistaan mitä itse haluaa ja kuitenkin sellaista mikä kiinnostaa ihmisiä.

Noiden kahden tavoitteen välimaastosta ei muuten tarvitse edes hakea tasapainopistettä, jos se, mitä itse haluaa todella tehdä kiinnostaa myös muita. Tämän skenaarion toteutumista en pidä millään lailla mahdottomana saavuttaa Grin
« Viimeksi muokattu: 22.06.2010, klo 17:56:54 kirjoittanut Nina Jurvanen » tallennettu

"Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä / Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina / Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta / Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista" -Kertosäe Moonsorrown biisistä Pimeä, albumilta Verisäkeet
Aura
Wannabe
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #624 : 23.06.2010, klo 18:23:38 »

Noiden kahden tavoitteen välimaastosta ei muuten tarvitse edes hakea tasapainopistettä, jos se, mitä itse haluaa todella tehdä kiinnostaa myös muita. Tämän skenaarion toteutumista en pidä millään lailla mahdottomana saavuttaa Grin

Ei ehkä mahdotonta mutta vaikeaa. Tai toisille vaikeaa ja toisille ei, veikkaan että se vaatii luontaisia taitoja tehdä juttuja joissa oikeasti on "sitä jotain". Joiltakuilta se vain tulee luonnostaan, kaikille se ei ole mahdollista.

Itselle tulee mieleen suomimangasta (inhottava sana), kirkuvat pukutytöt jotka valittaa miten ne ei saa mitään koskaan aikaan.

Se on sitä harrastelijamaisuutta, vaikka taitoakin olisi ei ehkä aikaa tai viitseliäisyyttä. Okei, myönnän itsekin syyllistyväni samaan vaikka en pukuilua harrastakaan... Nytkin on ollut työn alla jo puolitoista vuotta pitkä sarjis jonka olisi tarkoitus olla nettikorvike sille etten enää tee lehtiin, mutta josta tasaisin väliajoin valitan etten ole vieläkään saanut sitä alkuun. Onneksi on niitäkin piirtäjiä jotka oikeasti tekevät jotain... Undecided
tallennettu

Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 127



« Vastaus #625 : 15.05.2012, klo 15:30:33 »

Tezukahan otti Disneyltä vaikutteita lähinnä hahmosuunnittelussa, tosin Kimba the White Lion (Jungle Taitei) taisi ottaa tarinaankin vaikutteita Bambista. Tezukan kuvakerronta on länsimaisten sarjisten sijaan ottanut vaikutteita lähinnä elokuvista.

Comics Journalissa pi-i-itkä artikkeli aiheesta:
Tezuka Osamu & The Rectification of Mickey.
tallennettu
Vartijat4
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 2


« Vastaus #626 : 08.03.2019, klo 16:04:29 »

Auta meitä Vartijat 4 -hankkeessa, niin lupaan, että mukaan tulee Gegege No Kitaroon Nezumiotoko cameo-roolissa!

https://mesenaatti.me/campaign/?id=1129#single/view

Hankimme parhaillaan vielä viikon ajan rahoitusta Suomi-mangalle.

Ensimmäinen Suomi-manga Vartijat julkaistiin vuonna 2008. Tammi julkaisi kolme osaa, mutta sitten projetki katkesi. On aika viedä sarja päätökseen! Nyt Heikki Valkaman käsikirjoittamalle sarjan neljännelle osalle on löynyt uusi piirtäjä Samuli Björkling.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 37 38 39 40 41 [42] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: